Katso nyt, tuolla hän on! Ihan varmasti se on hän, sanon sulle, kuiskasi jylhänoloinen nainen yksinkertaisen oloiselle miehelle. Odotetaan pari minuuttia ja tarkkaillaan.
Pieni noin viisivuotias tyttö leikki hiekkalaatikolla rakentamassa oikeaa prinsessalinnaa. Se mitä Karoliina sai aikaan, muistutti lähinnä valtavaa kasaa, mutta tyttö ei halunnut minkäänlaista apua aikuisilta. Kyllä hän itse pärjää! Moatista ei saa unohtaa, ja lohikäärteenkin täytyy saada oma luolansa joku sen valtakunnan on suojattava!
Helteinen kesäpäivä oli kuumimmillaan. Karoliinalla ei ollut hätää, sillä hänen ylleen oli viritetty aurinkovarjo, mutta tyttöparan vanhemmat olivat jo varsin tuskastuneita paahteeseen. Äiti oli siirtynyt varjoon puiston reunalle ja komensi samalla miehensä hakemaan jäätelöä ja pillimehua. Juuri silloin äidin kännykkä soi, ja hän vilkaisi toisaalle vain hetkeksi. Sitä hetkeä odottivat vieraat, jotka olivat koko ajan seisseet lähistöllä.
Hei vaan, pikkuinen, nainen sanoi röyhkeästi istahtaen tytön viereen, saaden Karoliinan säpsähtämään ja perääntymään. Tyttö horjahti ja putosi suoraan rakenteilla olevan linnan päälle, lähes tuhoten sen kokonaan. Silmät alkoivat kiiltää kyynelistä, koska koko hänen työnsä oli mennyt pilalle! Älä nyt itke, sehän on vain kasa hiekkaa! Jos haluat, voin rakentaa sulle ihan oikean linnan.
ÄITI! Karoliina huusi niin lujaa kuin keuhkoista lähti, muistaen kaikki turvataidot, joita päiväkodissa ja kotona oli opetettu.
Tyttö nousi nopeasti ylös, kömpi hiekkalaatikon reunalle ja onnistui nipin napin väistämään tuntemattoman miehen, joka yritti ottaa häntä kiinni.
Kuultuaan tyttären kimeän huudon, Riikka juoksi suoraan paikalle, pudottaen puhelimen hiekkaan matkan varrella. Puhelimen toisessa päässä soi vielä hetken huolestunut ääni.
Voi rakas, Riikka sulki tytön syliinsä. Mitä tapahtui, pikkuinen?
Siellä Siellä oli outo täti! Ja setäkin! Se yritti ottaa kiinni! Äiti, mua pelottaa!
Isäkin ehti paikalle. Hän vilkaisi nopeasti tytärtään, varmistui että tämä oli kunnossa, ja käänsi sitten jäätävän katseen niihin, jotka olivat onnistuneet pelottamaan hänen lapsensa.
Noin kuusikymppinen nainen puri tyytymättömänä huulta katsoessaan perhettä. Ei epäilystäkään, ettei tämä tyttö olisi hänen lapsenlapsensa! Silmien väri, hiukset, kasvonpiirteet Kuin Ilmari pienenä! Toki tyttöväännös.
Pitkä matka tänne, nainen tokaisi halveksuvasti entiselle miniälleen. Ja miten kehtasitkaan viedä mun lapsenlapseni näin kauas maailmankolkkaan?
Olli, vie Karoliina kotiin, minä hoidan tämän, Riikka sanoi ja antoi kalliimpansa miehellensä. Soita isälleni, ehkä pyytää pari hänen kollegaansa paikalle.
Ei saa! Haluan tutustua lapsenlapseeni! nainen rääkäisi, muttei yrittänyt estää miestä. Kaksimetrinen karju leveine hartioineen Mitä he muka pystyivät tekemään tälle perheelle? Miksei selvittänyt etukäteen, oliko Riikka ehtinyt uudelleen naimisiin
Leena-Maija, Riikka sanoi ja katsoi inhonsekaisella katseella vanhempaa naista. Mistä oikein jaarittelette? Mikä lapsenlapsi? Jos muisti reistailee, niin voin kyllä muistuttaa
********************
No, onko syntymässä pojanpoika? nainen tivasi malttamattomana sairaalasta palaavilta Ilmarilta ja Riikalta.
Tyttö meille on tulossa, kuten aiemmin sanoin, Riikka vastasi kireästi ja toivoi, että anoppi lähtisi heidän asunnostaan jo kotiin. Leena-Maija kävi nykyään vain nukkumassa omassa kämpässään ja päivät pyöri heidän jaloissaan. Riikka joutui piiloutumaan makuuhuoneeseen vetoamalla huonoon oloon.
Lääkäri on varmasti erehtynyt, Leena-Maija ilmoitti. Meidän sukuun syntyy vain poikia!
Siksiköhän suljit vanhemman poikasi perheestänne, kun heille tuli tyttö? Riikka mutisi, kyllästyneenä anoppinsa jankutukseen. Sama levy pyöri joka päivä.
Se ei ole hänen lapsensa! Leena-Maija suuttui silmänräpäyksessä. Hän ei halunnut muistella ikävää tapausta. Sanni petkutti häntä, ja hän, tolvana, meni halpaan! MINUA! Ei ottanut minua tosissaan! Meni jonkun naikkosen perässä! nainen sihisi ja nieli kirosanat.
Sannilla on DNA-tulokset, ja tiedätte sen mainiosti. Itse tarkastitte paperit viiteen kertaan, koititte saada Ilmaria uskomaan, että ne on väärennöksiä.
Kyllä ne oli väärennöksiä! Miten kehtaat epäillä minua? Röyhkeä… tyttö, Leena-Maija tirskui. Hän hillitsi kiukkunsa stressi voisi vahingoittaa tulevaa lasta, ja sukulinjan jatke oli tärkeä! Mikä häpeä muuten ystäville, kaikilla muilla on lastenlapsia, vain häneltä puuttuu!
Taidan mennä lepäämään, päätä särkee, Riikka keskeytti ja veti makuuhuoneen oven perässään kiinni. Viimeaikoina hän oli usein miettinyt, menikö naimisiin aivan väärään perheeseen. Rakkautta Ilmariin kyllä riitti, mutta anoppia hän ei jaksanut. Äiti oli ollut oikeassa olisi pitänyt muuttaa kauemmas uudesta sukulaisesta.
Riikka oli ehdottanut muuttoa miehelleen, mutta Ilmari torjui ajatuksen heti.
Miten voisin? Jättää äidin yksin? Ja isä ihan turha tyyppi, istuu vain sohvalla eikä osaa mitään, Olli, sinun tunnetasikin riitele vaimonsa kanssa. Oletko muka unohtanut?
Silloin Riikka pyysi miestään puhumaan äidin kanssa, edes niin, ettei vierailisi jatkuvasti ja yrittäisi kuristaa heitä neuvoillaan.
Äiti tarkoittaa hyvää! Ilmari torjui, Antaa neuvoja ja auttaa sinua. Ole kiitollinen! Älä karkaa makuuhuoneeseen…
Mä karkaan vain siksi, etten jaksa enää! Riikka huusi. Eikö muka saa piiloutua saadakseen rauhaa? Jos anoppi ei lopeta, ette kumpikaan näe tytärtä enää! Lähden vanhemmilleni! Isäni poliisipäällikkö, jos muistat auttaa kyllä! Ymmärsitkö?
Sen jälkeen Leena-Maija himmasi hieman. Vieraili silti joka päivä, mutta lyhensi vierailuaikojaan ja valitti vähemmän. Riikka tiesi, ettei tämä kauan kestä, kohta kaikki alkaisi taas alusta.
Hän ei kestänyt sitä, että anoppi suorastaan vihasi ajatusta tyttärenlapsesta. Poika piti saada! Heidän suvussa syntyi vain poikia, piste. Isomman pojan perheen soppa olikin elävä esimerkki hänen päähänpinttymästään.
Ilmari, samaan tyyliin. Hänelle voi syntyä vain poika! Ultraäänitulokset eivät hetkauttaneet.
Jos synnytät tytön, ulos molemmat, Ilmari haukkui humalassa. Sehän tarkoittaa, että olet ollut uskoton. Minä en ole Olli, en mene halpaan! Paperit voi väärennettyä…
Lopullinen pettymys mieheen oli siinä. Riikalle selvisi, että liiton aika oli ohi ja avioero olisi ainoa ratkaisu. Isä järjestäisi asiat.
Tyttö syntyi, kuten uumoiltiin. Ilmari otti sairaalassa raivokohtauksen, säikäyttäen viereisen sängyn nuoren äidin pahasti. Turvamiehet ryntäsivät paikalle ja ohjasivat häirikön pihalle.
Seuraavana päivänä Leena-Maija ilmestyi kylään. Hän ei huutanut, mutta puhui hyvin rumasti. Kun syytökset alkoivat toistua, sairaalahuoneeseen asteli Riikan suojelusenkeli komisario isä. Pelkkä tiukka katse riitti siihen, että naisvieras häipyi. Ja isä uhkasi vielä ilmoituksella laittomasta uhkailusta, jollei parantaisi tapojaan.
Ilmari toimi nopeasti. Hän kiikutti avioeropaperit maistraattiin. Kun selvisi, että alle yksivuotiaan lapsen vanhemmat eivät saaneet erota ilman molempien suostumusta, mies vetäytyi vastuusta. Hän yritti vielä isyyskiistan vireille.
Asianajaja pyöritteli päätään kuultuaan perustelun: Meidän suvussa ei synny tyttöjä MITÄ hulluutta tämä on? Ilman DNA-testiä ei mikään ratkea!
Epäilen, että et tule voittamaan, mies sanoi suoraan. Varsinkin, kun veljesikin sai tytön.
Ei se ole hänen lapsensa!
Mutta testitulokset…
Väärennös! Ilmari, äitinsä yllyttämänä, ei myöntänyt tosiasioita.
Ei kannata odottaa tukea tuomioistuimelta. Testit hyväksytään aina todisteeksi.
Ei, en hyväksy, Ilmari jankutti.
Testille ei kuitenkaan ollut tarvetta. Riikka päätti katkaista kaikki siteet perheeseen ja suostui miehen eropyyntöön. Hän ei halunnut, että Ilmari joskus ilmestyisi vaatimaan oikeuksia lapseen. Parempi olla yksinhuoltaja…
************************
No, muistuiko mieleen? Miksi Ilmari ei tullut mukaan?
Ilmari Ilmari kuoli, nainen sanoi surullisena. Tyttäresi on ainoa, mikä hänestä jäi. Älä huoli, kasvatan hänestä kunnon ihmisen…
Te? Kasvatatte? Ja millä oikeudella? Riikka sähähti. Te ette ole hänelle yhtään mitään! Poikanne on hänelle täysin vieras! Ja se on laillisesti vahvistettu! Vielä kerran näen teidät tytön lähellä, ja tulee ilmoitus poliisille. Yrititte kaapata lapseni. Isäni tuntee kaikki tässä kaupungissa, ette selviä helpolla!
Et ymmärrä Meillä ei ole enää ketään muuta!
Teillä on vanhin poikanne. Ollilla on myös tytär menkää sinne.
Hän ei halua nähdä meitä, nainen myönsi ja katsoi pois häpeissään. Nyt vasta ymmärsi mitä oli menettänyt.
Fiksu mies, Riikka nyökkäsi. Olette aiheuttaneet meille niin paljon surua ja yritätte vieläkin… Haluan muistuttaa, millä nimellä kutsuitte tytärtäni?
Riikka Siltanen, ongelmia? pari tukevaa poliisimiestä isänsä komennosta ehti paikalle.
On, tässä. Saatte huolehtia, että nämä ihmiset poistuvat kaupungista.
Mutta…
Ilman mutta, toinen sanoi ja askelsi kohti paria. Silloin Leena-Maija ja hänen miehensä perääntyivät ripeästi, ja Riikka hymyili tyytyväisenä. Mennään.
Riikka suuntasi kotiin. Mieli oli kirkas ja kevyt! Silti yksi ajatus sai hänet hetkeksi vakavoitumaan.
Täytyy varmistaa, etteivät nuo… Siltaset ilmaannu tänne enää koskaan. Sanon isälle, laittaa asiat järjestykseen…
