Vanhempi tytär, 8-vuotias Aino, juoksi pihalle juuri palattuaan koulusta. Hän tervehti tätiään Maijaa lämpimällä hymyllä ja juoksi sitten vaihtamaan vaatteet auttaakseen äitiään kotitöissä. Nuorempi tytär oli vielä päiväkodissa – isoäidin piti hakea hänet, kuten hän aina teki auttaakseen perhettä. Annalle oli hyvin raskasta selviytyä kaikesta yksin: kaksi lasta, kotityöt ja puutarhan hoito veivät paljon aikaa ja energiaa. Kaikki tämä johtui siitä, että hänen miehensä, Matti, oli lähtenyt töihin Englantiin.
Matti sanoi usein, että heidän kotikaupungissaan oli mahdotonta löytää kunnollista työtä, ja valitti jatkuvasti rahapulasta. Hän päätti, että työskentely ulkomailla auttaisi perhettä pääsemään pois taloudellisista vaikeuksista ja toteuttamaan unelman uudesta talosta. Naapuri oli jo rakentanut suuren ja kauniin talon työskentelemällä ulkomailla, ja Matti halusi tarjota lapsilleen samanlaista vakautta ja mukavuutta.
Keskusteltuaan ystävänsä kanssa, joka oli asunut Lontoossa jo monta vuotta, Matti päätti lähteä Englantiin paremman elämän toivossa. Mutta saavuttuaan perille hän huomasi, että työ, jonka hänen ystävänsä oli luvannut, oli jo täytetty. Ensimmäiset viikot hän etsi turhaan mitä tahansa työtä. Lopulta hän löysi tuttavien neuvojen avulla työn tehtaassa pakkaajana. Palkka oli vaatimaton eikä vastannut hänen odotuksiaan.
Kaksi kuukautta kului. Matti soitti Annalle ja kertoi suunnittelevansa paluuta kotiin. Tänä aikana hän oli onnistunut säästämään vain 800 puntaa. Hän valitti selkäkipuja, uupumusta ja raskaita työoloja. Matti ymmärsi, ettei tällainen työ ollut eron arvoinen perheestä eikä sen vuoksi kannattanut uhrata terveyttään. Yksinäisyys ja lasten ikävä olivat hänelle sietämättömiä.
Anna otti uutisen hänen paluustaan vastaan iloisena. Hän ei välittänyt toteutumattomasta unelmasta uudesta talosta eikä pienestä säästetystä summasta. Tärkeintä oli, että hänen miehensä palasi kotiin, sillä elämä ilman häntä oli ollut hyvin vaikeaa. Lapsetkin kaipasivat isäänsä kovasti.
Sillä välin isoäiti palasi kotiin nuoremman lapsenlapsen kanssa ja alkoi heti valmistaa illallista. Kaikilla oli nälkä, ja he odottivat innolla hänen herkullisia munkkejaan. Oli jo pimeää, kun Matti astui taloon. Hän kantoi pientä laukkua kädessään ja toi vain muutaman vaatimattoman lahjan tyttärilleen. Matti istuutui sohvalle ja katsoi perhettään surullisena. Hän alkoi kertoa, kuinka vaikeaa hänen oli ollut olla yksin vieraassa maassa ja kuinka hän ymmärsi, ettei mikään raha voinut korvata rakkaittensa läheisyyttä.
Isoäiti pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan kuunnellessaan hänen kertomustaan ja kieltäytyi ottamasta vastaan rahaa, jota Matti tarjosi. Hän sanoi, että Matti säästäisi ne lapsia varten. Matti istui perheensä keskellä ja tunsi olevansa todella onnellinen. Hänellä oli paikka maailmassa, jossa häntä rakastettiin ja jossa häntä aina odotettiin.
