Tapahtui ystäväni yliopistosta ja kysyin, mitä hän tekee nykyään. Olin juuri jäänyt eläkkeelle, ja elämä pysähtyi. Ja hän yllätti minut miellyttävästi.
– Minun elämäni alkoi vasta kuudenkymmenen jälkeen. On paljon aikaa toteuttaa kaikki, mitä olin suunnitellut aikaisemmin. En ollut koskaan aikaisemmin ollut ulkomailla. Ja nyt olen kiertänyt koko Euroopan. En pidä talvesta, joten tuona aikana menen lomalle Egyptiin. Haluatko, menemme yhdessä, – hän ehdotti.
– Mutta eläke on hyvin pieni. Mihin se riittää? – Vastasin hänelle.
– Mutta säästän. Kun kesä alkaa, kerään erilaisia marjoja, sieniä ja myyn ne markkinoilla. Säästän rahaa matkustamiseen. Liity mukaan, yhdessä on hauskempaa.
En kiinnitä huomiota omiin vaivoihini enkä juokse lääkäreiden luona, koska apteekit syövät kaikki säästöt. Elän terveellistä elämäntapaa. Kävelen paljon.
Niin me aloimme yhdessä kävellä metsässä joka päivä hyvällä säällä. Sellainen kävely on hyväksi terveydelle. Ja aina tuon jotain ravitsevaa kotiin – marjoja, sieniä tai yrttejä teetä varten.
Aloin sitten harrastaa hieman joogaa. Harjoittelin vähän lihaksiani. Tulin elävämmäksi ja virkeämmäksi. Unohdin, mitä päänsärkypillerit ovat.
Viime aikoina tutustuimme kirkkokuoron johtajaan. Juttelimme, hän kutsui meidät liittymään lauluun. Halusin todella nähdä, miten kaikki sujuu minulta.
Aloimme laulaa. Kuoron johtaja on hyvin tyytyväinen meihin. Niin liityimme ystävälliseen ryhmään, joka myös järjestää erilaisia matkoja Suomen kiinnostaviin paikkoihin.
Joten elämäni alkoi vasta kuudenkymmenen jälkeen. Ennen tätä keskityin vain työhön, enkä voinut sallia itselleni mitään tällaista.
Kuten ymmärsin, on tärkeää olla istumatta kotona, vaan liikkua, ja matkan varrella kohtaat aina jotain mielenkiintoista.
