Eräs nainen rakasti miestä. Tunsi syviä tunteita. Hän piti tästä miehestä kovasti. Mies veti häntä puoleensa kuin magneetti. Nainen luuli rakastavansa.
Mutta suru oli suuri. Mies ei vastannut hänen tunteisiinsa, vaikka nainen yritti kaikkea: puhui suloisella vinkuvalla äänellään, lähetti viekoittelevia katseita, etsi tekosyitä keskusteluun, avasi ylimmän napin puseroostaan… Hän teki kaiken oikein. Mutta turhaan.
Pahempaa vielä – mies alkoi osoittaa huomiota toiselle työkaverilleen. Tavalliselle täysijänteelle naiselle, joka oli jopa itseään vanhempi. Mies jutteli tämän naisen kanssa pitkiä aikoja, toi hänelle kahvia automaatista, saattoi häntä lämpimällä katseella… Ja pian alkoi viedä häntä kotiin. Kyyditsi autollaan. Nainen ei osannut ajaa edes autoa.
Miten tämä oli mahdollista? Rakastunut nainenhän oli selvästi viehättävämpi ja nuorempi. Mutta hän ei kelvannut. Ei herättänyt vastaavia tunteita.
Syyt olivat yksinkertaiset. Tämä rakastunut nainen ei tiennyt eikä halunnut tietää mitään siitä miehestä, joka häntä niin kiehtoi. Ei, hän tiesi, että mies oli vapaa, ei naimisissa. Ja tiesi, että tällä oli hyvä palkka, erinomainen jopa. Ja tiesi, että hänen pukunsa oli kallis. Samoin auto. Siinä kaikki. Muuta ei kiinnostanut.
Häntä kiinnosti mies itse. Kaunis, vetovoimainen, hän halusi vaipua tämän syliin! Ja rakentaa suhteen. Mennä tämän kanssa naimisiin.
Mistä he mahtoivat jauhaa tuon tavattoman naisen kanssa? Viestittelevät, soittelevat, istuvat autossa liikkeellä – vain puhuvat. Eihän se ole rakkautta. Se on puhetta.
Rakkaus on juuri sitä – puhetta. Ja toisen ymmärtämistä. Keskustelua, jossa ymmärrät puolikkaasta sanasta, mistä sinulle kallista ja läheistä puhutaan. Kun naurat vitsille ennen kuin se on loppuun kerrottu – sinä ymmärsit! Kun puhutte samaa kieltä etkä ehdi puhua loppuun. Ja kun toinen kiinnostaa sinua. Kokonaan. Aina. Ensimmäisestä huudosta viimeiseen hengenvetoon.
Kun sinua kiinnostaa, onko hän syönyt. Miten hänen isällään menee, auttoiko hoito? Miten selkä? Muistatko Senbad-merenkulkijan elokuvan, sen vanhan, jossa muovailuvaha-hirviö ajoi urhea merimies? Muistatko? Laita lämpöinen takki, tänään on kylmä. Pelaatko sinä pioneeripalloa leirillä, muistatko?
Ja Maughamilla on yksi lause, muistatko? Katso, puiden lehdet kellastuvat kuin vanhat kirjeet ja valokuvat. Minulla alkoi kukkia orvokki. Ei kukkinnut vuosiin, katsopa – nyt se elpyi! Sinähän olit koulussa kukkahoitaja, muistan. Sinun kaktuksesi kukkikin, olit niin iloinen.
Anna kun tunnen otsaasi, onko kuumetta? Sinussa on kuuma, minusta tuntu. Laita pipo päähän. Ulkona tuulee.
Ja sitten halaisin sinua. Koska sinua varten elän ja hengitän. Ja sinä olet minun. Minä olen sinun.
Tämä kaikki on muille vain turhaa puhelua. Lörpöttelyä. Lapsen juttua. Ei. Tämä on rakkauden kieli, jota rakastavat ymmärtävät. Ymmärrystä. Syvää kiinnostusta toisen ihmisen persoonaan ja elämään.
Rakastunut nainen oli kiinnostunut vain itsestään. Ja tunteestaan, jota hän kutsui “rakkaudeksi”. Se oli ruokahalua. Jano omistaa haluttu asia. Jano saada jotain, joka tyydyttää nälän ja janoMutta rakkaudessa ei voi koskaan tyydyttää vain omaa nälkäänsä, sillä silloin se lakkaa olemasta rakkautta.
