Tänään aamulla eräs naapuri soitti mulle ja kysyi: Oletko kuullut, mitä sun serkku on tehnyt? Mä vastasin, että en ole, mikä juttu nyt oikein on? Sitten hän kertoi, että serkkuni aikoo hakea avioeroa 54-vuotiaana, kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.
Mä olin ihan sanaton. Miten tämä nyt näin hehän vaikuttivat ihan tavalliselta perheeltä. Serkun mies ei juo, on nykyään eläkkeellä ja yhdeksän vuotta häntä vanhempi. Heillä on kolme aikuista lasta, jotka kaikki asuvat omillaan, ja peräti viisi lastenlasta. Ja nyt yhtäkkiä serkkuni päätti erota.
Mua alkoi ihan mietityttää, oliko joku ymmärtänyt väärin. Niinpä soitin heti serkulle ja ehdotin, että tavattaisiin parkissa ja juteltaisiin rauhassa. Siellä hän sitten kertoi minulle kaiken.
Mä en jaksa enää, hän huokaisi. Olen pyörinyt kuin orava rattaassa koko elämäni. Mies teki töitä, minä tein töitä, mutta kun päästiin kotiin, mieheni lösähti sohvalle katsomaan telkkaria tai lähti kaljalle kavereiden kanssa, kun taas minä aloitin päivän toisen työn kotona. Ja uskon, että moni nainen Suomessa tietää täsmälleen, mistä puhun.
Kun tulet töistä kotiin, niin alkaa pyöritys: pyykit, illallisen laitto, jotain huomiseksi valmiiksi lapset tarvitsevat syötävää koulun jälkeen. Sitten siivous, astioiden pesu, imurointi, koska mies on muka väsynyt ja lapset eivät ehdi, kun niillä on läksyt ja harrastukset. Ja vielä miljoona muuta asiaa, jotka jokainen kotia hoitava nainen tietää.
Luulin, että sitten kun lapset kasvavat, arki helpottaisi. No, erehdyin. Lapset aikuistuivat pois, mies jäi eläkkeelle ja minä jatkan töissä käymistä.
Nyt, kun rakas mieheni viettää kaiken aikaa kotona tai kalastamassa kotityöt eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Hän vain odottaa, että tulen työpäivän jälkeen kotiin ja teen kaiken yksin.
Viimeinen niitti oli se, kun sairastuin ja kun mieheni palasi kalareissulta, hän ei kysynyt mitään voinnistani, vaan avasi jääkaapin ja alkoi huutaa, miksei ollut ruokaa valmiina edes perunat olisit voinut keittää, eihän se ole vaikeaa.
Mä sanoin, että jos se on niin helppoa, tee itse. Sain vastaukseksi vain: Mihin minä vaimoa tarvitsen, jos pitää itse kokata?
Sen kuultuani vastasin, ettei nyt enää jaksa että haen avioeron ja jaetaan asunto. Sitten saan edes hetken elää itselleni.
Lapset eivät pitäneet päätöksestäni. Sanoivat, että jätän isän yksin, eikä hän osaa tehdä mitään, ja kuulemma kuolee itsekseen.
Mutta mulle riitti. Hän on saanut kaiken palamaan loppuun. Jos ei arvosta tätä, niin olkoon nyt näkee itse, minkälaista se on.
Niin se on ehkä asiat vielä rauhoittuvat, mutta serkkuni on päättänyt asian hyvin vahvasti.
Mulla on pieniä epäilyksiä, ei se yksinolo vanhana tässä maassa mikään helppo ole.
Mitäs mieltä sä oot tästä?
