Sini istui äitinsä kanssa vanhalla sängyllä. Molemmilla oli paksut villapaidat yllään. Talvi, ja mökissä oli juuri saatu kiuas syttymään.
Ei huolta, äiti. Kyllä me pärjätään. Ei hukuta tähän. Annan sinulle pian lääkkeesi, Sini rauhoitteli, vaikka äiti ei oikeastaan ollutkaan hänen oikea äitinsä vaan anoppi, ja kohta ehkä ei sitäkään.
Näin elämä heitti: heitä oli kolme äiti, poika ja hänen vaimonsa Sini.
Sini meni naimisiin myöhään, kolmekymppisenä. Hänestä tuli Juhan toisen vaimon. Sini ei ollut rikkonut perhettä eros Julle jo aiemmin.
Anoppi, Raili, piti Sinistä heti. Ja Sini piti Railista lempeä, lämmin nainen, jolle saattoi avautua. Sini jäi orvoksi nuorena, ja löysi Railista läheistä seuraa.
Juoniin yhtyneet! Juha naureskeli kaksikolle.
Viisi vuotta liittoa sujui hetkessä, mutta sitten Juha muuttui karkeaksi ja ärtyisäksi. Hän huusi sekä Sinille että äidilleen. Syynä oli toinen nainen. Juha jäi usein viipymään kaupungilla, palasi kotiin humalassa.
Yhtenä päivänä Juha ilmoitti, että ero tulee. Antoi kaksi päivää aikaa muuttaa pois. Sini ei ehtinyt edes lähteä, kun uusi nainen tuli jo matkalaukkunsa kanssa.
Kai tämä oli tarkoituksella, että edellinen näkisi uuden ja kuulisi jotain rumaa. Nainen oli pitkäjalkainen, vaaleatukkainen, suun ympärillä paksu huulipuna, ripset kuin lehmällä.
Sini purskahti nauruun.
Vai vaihdoit minut tällaiseen lehmäripsiseen nukkeen? Onnea vaan, en kadu mitään.
Hän sentään osaa pitää hauskaa. Sinä ja äitini olette kaksi kanaa. Mummoja molemmat.
Minua voi nimitellä, mutta miksi äitiä?
Juhani, eihän äiti jää meille? piipitti uusi, räpsyttäen ripsiään. Eikö se voi lähteä? Ei me mitään mummoja tarvita!
Niin äiti, sunkin aika lähteä. Oot liian kauan meillä asunut.
Minne menisin? Kaikki rahani meni tämän talon rakentamiseen, muistitko, Juha? nainen tarttui sydämestään kiinni.
Älä ala nyt dramaattiseksi. Saat jäädä, mutta pysy omassa huoneessasi. Albina on nyt emäntä täällä.
Otetaan ja ulos molemmat, tiuskaisi uusi. Eikö totta kulta?
Juha seurasi hiljaa, eikä voinut tehdä enää mitään. Hän tiesi, että äiti ei tätä unohtaisi vai unohtaisiko joskus? Äiti kun on äiti.
Puolen tunnin päästä Sini seisoi auton vieressä. Raili oli jo takaistuimella ja pyyhki hiljaa kyyneleitä. Hän ei katsonutkaan poikaansa päin, vain huokaisi syvään.
Raskasta on antaa kaikkea, ja jäädä tarpeettomaksi.
Miten me pärjätään nyt, tyttöseni.
Hyvin, meillä on säästöjä jonkin verran. Kyllä niillä hetken elää. Sinulla on eläke. Leivän päälle saadaan voita.
He saapuivat kylään, jossa Sini oli lapsena asunut. Onneksi oli vielä valoisaa. Mökissä oli kylmä, mutta Sini sytytti tulet nopeasti. Haki vettä ja laittoi teetä.
Oletpa näppärä. Näkee, että olet täällä kasvanut.
Ukki opetti kaiken. Onneksi ostettiin ruokaa, ei tarvitse juosta kaupalle. En välittäisi kuulla kylän juoruja.
Kotia alkoi lämmetä.
Huomenna siivoan kunnolla.
Koputus kuului ovelle.
No mutta, Sinihän se on. Eipäs ole pitkään aikaan näkynyt. Miksi talvella tulit? Vai onko jotain sattunut?
Ei mitään hätää, Eero. Kaikki on kunnossa. Kerron joskus lisää. Tule teelle kanssamme.
Oikeastaan olin tulossa kutsumaan sinua meille. Et ole yksin? Mies näki vasta nyt Railin.
Tässä on Raili, anoppini. Tämä on Eero, meidän naapurimme.
Sanot vaan, jos jotain tarvitsette.
Kiitos, Eero, ei nyt tarvita.
Viikko kului. Tuvassa oli jo siistiä ja kotoisaa.
Tiedätkö, Sini, minäkin olen maalaistyttö. Mieheni kuoli Juhan ollessa 23. Myin asunnon ja rahoitin Juhan talon. Hän lupasi, ettei koskaan jätä. Katso nyt kuinka kävi.
Ei itketä. Minullakin on vaikeaa. Ehkäpä sulle tulee vielä lapsenlapsia.
Tuon uuden naisenko kanssa? Voi hyvänen aika. Entä Eero?
Yksinänsä on. Vaimonsa hukkui pelastaessaan naapurin lasta monta vuotta sitten. Eero oli hyvä ystävä isoisälleni, nuorempi kuin ukki, mutta teidän ikäluokkaa.
Kuukaudet kuluivat. Juhasta ei kuulunut mitään. Hän ei soittanut edes äidilleen. Eräänä päivänä Sinin puhelimeen tuli puhelu tuntemattomasta numerosta.
Sini…?
Kyllä.
Teidän miehenne on kuollut.
Nyt täytyy olla erehdys.
Ei ole erehdystä. Juha ajoi autonsa ojaan kännissä. Mukana oli nainen, mutta hän selvisi ehjin nahoin. Tulkaa tunnistamaan.
Voi hyvä tavaton miten kerron tämän Railille? Eero, sinä autat.
Sini, oletko kunnossa? Olet aivan kalpea!
Älä hätäänny, Raili. Juhaa ei enää ole.
Voi sentään… Tämä on minun syytäni! Jätin hänet.
Hänhän karkoitti sinut.
Niinhän se teki. Mutta äiti kun olen… Rangaistus tuli nyt pojalleni.
Minä käyn tunnistamassa. Eero on kanssasi sillä välin.
Minä tulen mukaan, Eero sanoi. Lähdetään minun autolla, se ei ole keskusteltavissa.
Hautajaiset menivät. Sini ja Raili päättivät mennä Juhan talolle. Nyt talo siirtyisi perinnöksi heille, leskelle ja äidille. Juha ei ollut saanut avioeroa tehtyä, juhlat ja rakkaus olivat vieneet kaiken ajan.
Eero kulki mukana minne menivätkin.
Yksikään nainen ei lähde yksin, jos minulta kysytään.
Mitä talossa tapasivatkaan? Likapyykkiä ja tiskejä kaikkialla, tupakkaa ja pahoja hajuja. Poikansa kodin muuttuneena nähdessään Railin sydän särkyi.
Tämä kaikki on poikani kädenjälkeä. Ei hän ollut tällainen…
Mitä te täällä teette? Tämä on minun kotini, ulos siitä! Sängyn vierestä tuli esiin se sama ripsinainen kiskaisten perässään puolialastoman partamiehen.
Näytäpä asiakirjat talosta! Eero komensi.
Mitkä paperit? Aviomieheni kuoli ja meillä oli jo häät!
Erosta ei ollut sanaakaan! Häitä vain etukäteen vietettiin talo kuuluu nyt leskelle ja äidille!
Paskapuhetta! Tämä talo on minun!
Kuka muu täällä on? Pois talosta tai poliisit tulevat!
Mies luikahti ulos. Eero varmisti, ettei mitään viety mukana.
Nyt tarkastetaan paperit. Jos testamentti tai muu sudenkuoppa on tehty. Ei tiedä mihin muuhun uhrataan. Lukotkin vaihdettava pitkäsääri voi omistaa varakappaleita.
Asiakirjojen kanssa oli kaikki kunnossa. Lukot uusittiin.
Tavaraa heitettiin jätesäkkeihin. Eero oli rinnalla Sinin ja Railin tukena.
Harmittaa, että lähdette. Niin totuin teihin.
Me kyllä tullaan usein. Tulet sinäkin käymään, Eero.
Te palautitte minut nuoruuteeni. Raili muistuttaa Noraa, edesmenyttä vaimoani.
Näinhän minäkin, Sini naurahti. Ja kyllä Railikin katsoo sinua sillä silmällä. Jospa siinä on ihan oikeaa rakkautta?
No voi nyt, Eero punastui.
Vuoden päästä Eero ja Raili menivät naimisiin. He viihtyivät yhdessä. Sinistä tuli kuin tytär. Mutta heidän perheeseensä tuli myös lapsia. Sinillä on nyt lapsia; naimisiin hän ei mennyt, mutta adoptoi sisarukset, eikä raaskinut erottaa. Halusi yhden, sai kaksi.
Läheisiä ja perhettä voi löytyä elämään monella tapaa joskus ihan elämässä tapahtuneiden käänteiden kautta.
