Hän torjui hänet vaatetuksen takia mutta katui katkeraan nopeasti!
Oletteko kuulleet vanhan suomalaisen sananlaskun: Kyllä se ulkokuori ensin huomataan, mutta sydän pitää ajan kanssa selvittää? Mutta mitä käy, kun ulkoinen loisto nousee aitojen tunteiden ja inhimillisyyden edelle? Tämä tarina, joka tapahtui muinoin Helsingin kaduilla, osoittaa, että kohtaloa ei voi paeta joskus se tavoittaa silmänräpäyksessä.
Silmiä hämäävä hetki ja totuuden paljastuminen
Oli lämmin perjantai-ilta. Pohjoisesplanadin putiikkien ikkunat kylpivät lempeässä, kullankeltaisessa valossa. Liikkeen ovella seisoi kaksikko. Aino näytti upealta: hänen yllään loisti tyylikäs, tulipunainen mekko, hiukset olivat huolitellusti laitettu ja meikki moitteeton. Hän olisi voinut olla suoraan muotilehden kannesta.
Vieressä seisoi Oskari. Hänellä oli vaatimaton, hieman nuhjuinen toppatakki ja tavalliset farkut. Yhtäkkiä Oskari laskeutui yhdelle polvelle, kaivoi taskustaan pienen samettirasian ja katsoi Ainoa silmät täynnä toivoa:
Aino, rakastan sinua yli kaiken. Menetkö kanssani naimisiin? Oskari kysyi värisevällä äänellä.
Mutta ilon tai liikutuksen sijaan Ainon kasvot vääntyivät halveksivaan hymyyn. Hän vilkaisi nopeasti sormusta, mutta katse jumittui ennemmin Oskarin kuluneeseen takkiin.
Ihanko tosissasi, Oskari? hän naurahti kovaan ääneen ja risti kätensä. Katsopa nyt vaikka meitä! Luuletko oikeasti, että tällainen nainen kuin minä antaisi suostumuksensa miehelle, joka kulkee varmaan työmatkat ratikalla? Tämä sinun takkisi sehän on suorastaan noloa! Minä ansaitsen parempaa kuin miehen, joka laskee euroja ennen palkkapäivää.
Oskari oli hiljaa, yhä polvillaan. Hänen silmistään paistoi pettymys, mutta Ainolle se ei merkinnyt mitään. Hän oli juuri kääntymässä kohti Kauppatoria korkeissa, kalliissa koroissaan, kun tapahtui jotakin yllättävää.
Yllättävä käänne
Yhtäkkiä musta, tummennettu ja komea premium-maasturi pysähtyi kiveykselle jarrut kirskuen. Takaovi lennähti auki ja autosta astui ulos mies virheettömässä puvussa, salkku tiukasti kädessä.
Mies asteli päättäväisesti suoraan Oskarin ja Ainon luo. Hän nyökkäsi kunnioittavasti Oskarille, ohittaen kokonaan punaisen mekon hämmästyneen kantajan.
Anteeksi häiriö, herra, sanoi mies selkeällä ja arvokkaalla äänellä. Hallituksen jäsenet odottavat jo Laivurinkadulla allekirjoitustanne yritysjärjestelyn viimeistely on käsillä. Meidän täytyy lähteä.
Ainon silmät laajenivat kuin omenat. Hän katsoi vuoroin ökyautoa, sujuvasanaista avustajaa ja viimein Oskaria tämän vaatimattomassa takissa.
Oskari nousi rauhallisesti ylös. Hiljaisella äänellä hän napsautti kihlarasian kiinni. Hän ei korottanut ääntään, ei suuttunut. Hän vain katsoi Ainoa pitkään katseessa oli enemmän kuin tuhat sanaa.
Lopullinen ratkaisu: Pinnallisuuden hinta
Oskari mitähän tämä kaikki oikein tarkoittaa? yritysjärjestelyä? Aino sai hädin tuskin sanotuksi.
Oskari laittoi rasian takkinsa taskuun ja sanoi tyynesti:
Tiedätkö, Aino, olen aina uskonut, että ulkokuoren alla piilee sydämen todellinen kauneus. Pidin tarkoituksella tätä takkia, enkä koskaan puhunut tilistäni. Halusin naisen, joka rakastaa Oskaria ei autojani tai euroni.
Ainon posket kalpenivat, ja virhe valkeni hänelle hetkessä. Hän tarttui Oskarin käteen:
Oskari, odota! En tarkoittanut sitä! Olin vain hermostunut kosinnasta, en ollut valmis
Oskari irrotti varovasti kätensä.
Kiitos, Aino. Kiitos, että näytit, minkälainen olet, ennen kuin menimme pidemmälle. Sinä olet oikeassa yhdessä asiassa: olemme tosiaan eri maailmoista. Ja sinä ansaitset varmasti juuri sen, jota olet etsinyt ihmisen, jolle hintalappu on tärkeämpi kuin sydän. Hyvästi.
Oskari istui rauhallisesti mustan maasturin takapenkille. Avustaja sulki oven hänen perässään, ja jo hetken kuluttua auto katosi Helsingin yön hiljaiseen liikenteeseen.
Aino jäi seisomaan yksin, kylmälle katuun. Hänen punainen mekkonsa ei enää tuntunut loistavalta. Hän ymmärsi siinä hetkessä, että hän oli omilla valinnoillaan käännyttänyt pois paitsi unelmiensa miehen, myös ainoan, joka oli todella rakastanut.
Opit, jotka pysyvät mielessä:
* Todellista arvoa ei voi euroilla mitata: Raha ja asema saattavat kadota silmänräpäyksessä, mutta rehellisyys ja rakkaus kantavat aina.
* Ulkokuori pettää usein: Älä tuomitse ketään vaatetuksen tai auton perusteella. Suurimmat aarteet kulkevat hiljaa ja vaatimattomina.
* Pinnallisuus vie vain hukkaan: Jos tärkein valintaperuste on raha, saatat huomata jääneesi ilman sitä, mikä merkitsi eniten.
*Entä itse miten olisit toiminut Oskarin asemassa? Onko oikein testata rakkaansa sydäntä? Jaa ajatuksesi olisimme uteliaita kuulemaan!*Kaukaa tuuli toi mukanaan iltaan sekoittunutta jazzia läheisestä katukahvilasta. Aino jäi seisomaan paikoilleen, punaisten korkojen varaan huojuen kuin tuulessa paleltunut ruusu. Hänen sydämensä täytti kummallinen tyhjyys ja katkeruusitsensä valitsemat ainekset.
Mutta Oskarin kasvoille nousi auton ikkunasta hento hymy, kun hän vilkaisi taakseen vain hetken ajan. Aino huomasi sen. Se ei ollut ivallinen tai voitonriemuinen, vain lämmin ja haikeakenties pieni hyvästijättö sille elämälle, joka olisi voinut olla.
Kun auto katosi, Ainon silmien eteen tulvahti muisto siitä, miten Oskari kerran tarjosi hänelle sateenvarjon räntäsateessa, vaikka oli itse jäätynyt läpimäräksi. Hän tajusi, että sellainen rakkaus ei synny luksuksesta tai täydellisistä tilanteista vaan yhteisestä arjesta, jaetusta epätäydellisyydestä.
Ohi kulki hymyilevä vanha pariskunta, toisiaan käsistä pitäen. Heidän silmissään oli sama lämpö kuin Oskarin katseessa oli ollut. Aino vilkaisi omaa peilikuvaansa ikkunasta ja näki ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihmisen, joka kaipasi kasvua ei pelkästään ihailua.
Samassa hetkessä hän päätti: jatkossa hän etsisi sydäntä, ei hintalappua. Jokaista askelta seuraavilla Helsingin kaduilla ohjaisi nyt uusi viisaus joskus tärkeintä on se, mitä silmä ei näe, mutta mikä tuntuu iholla ja jää syvälle sieluun.
Ja niin, vaikka tämä ilta päättyi pettymykseen, siitä syntyi uudenlaisen rakkauden alku sellaisen, joka osaa arvostaa niin toisten kuin itsensäkin todellista arvoa.
