Kirjoitan tätä vanhan tammen alla. Aikoinaan, kun asuin karulla valtion tukemalla vanhainkodin osastolla ja pärjäilin pienellä eläkkeellä, elämäni muuttui täysin sinä päivänä, kun tapasin Aarren. Hän oli varakas, 82-vuotias leskimies, ja vaikka olimme aivan eri maailmoista, meitä yhdistivät hiljaiset iltapäivät, jolloin pelasimme shakkia ja jaoimme menneisyytemme surut.
Aarre kertoi minulle, että hänen lapsensa odottivat vain hänen kuolemaansa, erityisesti hänen poikansa Kosti, joka oli kylmä ja laskelmoiva, kun taas tytär Tellervo seurasi tapahtumia enemmän toimettomana. Kun Aarren terveys alkoi heikentyä, Kosti saapui lakimiesjoukon kanssa ja yritti julistaa isänsä toimintakyvyttömäksi saadakseen vallan omaisuuteensa ja siirtääkseen hänet pois kodin. Suojellakseen viimeisiä päiviään ja estääkseen lääketieteellisten päätösten joutumisen Kosteille, Aarre pyysi minua naimisiin kanssaan, jotta minusta tulisi laillisesti hänen terveydenhuollon edustajansa – otin tämän pyynnön vastaan syvästä ystävyydestä ja rakkaudesta.
Kahden vuoden rauhallisen avioliiton aikana Aarre ja minä elimme tyytyväisinä aviomiehenä ja vaimona, kunnes hän eräänä päivänä hiljaa sulki silmänsä ikuisesti. Pian hautajaisten jälkeen Aarren asianajaja antoi minulle kirjekuoren ja varoitti, että sen sisältö muuttaisi tapaani nähdä yhteiset vuotemme. Hämmästyneenä sain tietää, että Aarrella ei ollut vain muutama henkilökohtainen säästö – itse asiassa koko vanhainkoti oli hänen omistuksessaan, ja hän oli sijoittanut sen säätiöön ja nimennyt minut ainoaksi perillisekseni.
Tellervo ilmestyi luokseni tunnustamaan, että hän oli salaa auttanut isäänsä saatuaan selville Kostin julman suunnitelman. Mies nimittäin aikoi purkaa valtion tukeman osaston, heittää köyhät asukkaat kadulle ja rakentaa tilalle ylellisiä asuntoja. Siirtämällä laitoksen minulle Aarre suojasi ikuisesti kotia ja sen asukkaita poikansa ahneudelta.
Omistusasiakirjat käsissäni sekä asianajajan ja katuvan Tellervon tuella kohtasin Kostin, kun hän tunkeutui penthouse-asuntoon ja vaati minua poistumaan. Kun ojensin hänelle oikeudelliset paperit, jotka todistivat koko laitoksen olevan nyt minun, hänen vihansa vaihtui tyrmistykseksi, kun hän tajusi kaikkien suunnitelmiensa romahtaneen täysin. Koska hänellä ei ollut jäljellä mitään laillista vaatimusta ja sisarkin kääntyi häntä vastaan, Kosti joutui lähtemään tyhjin käsin. Kun nyt katson työntekijöitä korjaamassa ja viihtyisämmäksi tekemässä aiemmin laiminlyötyä valtion osastoa, tiedän, että Aarren unelma on turvassa, ja haavoittuvat asukkaat saavat vihdoin todellista suojaa.
