En pysty elämään ilman teitä

En olisi voinut elää ilman teitä

Pirjo, anteeksi. Olen rakastunut toiseen. Lähden, mutta asunto jää teille. Anteeksi, että lähden näin hiljaa, enkä kertonut etukäteen. En olisi kestänyt nähdä kyyneleitäsi, siksi jätin tämän kirjeen. Uskothan, ei tämä ole minullekaan helppoa Ja suukko puolestani pojalle.

****

Kulta, herätys! Pirjo kutsui aamuvarhain poikaansa, Elmoa, ja suuntasi sitten puolison, Sampsan, makuuhuoneeseen.

Rakas, kohta on töihin meno, nyt ylös! hän naurahti ja nipisti sängyn alta pilkottavaa kantapäätä.

Sampsa murisi ja hieroi silmiään. Hän ei koskaan ollut aamuihmisiä, toisin kuin Pirjo. Pirjo nousi ylös ensimmäisten auringonsäteiden kanssa, ehti laittaa aamupalan, huolehtia itsensä kuntoon, ja vielä tehdä kotihommia ennen kuin mies ja poika heräsivät. Tosin Pirjo meni illalla aikaisin nukkumaankin arjen touhut väsyttivät.

Keittiössä Pirjo jo istui, kun Elmo, vielä unisena, laahusti esiin huoneestaan.

Ensin pesulle ja sitten pöytään, Pirjo sanoi lempeästi ja nyökkäsi vessan suuntaan.

Poika tottelevaisesti meni pesemään hampaat. Jonkin ajan kuluttua he jo kaikki istuivat syömässä. Sampsa ilmaantui paikalle viimeisenä.

Taidan jäädä tänään kotiin Soitan töihin ja ilmoitan, Sampsa sanoi vaisusti.

Hän näytti kalpealta ja Pirjo huolestui.

Oletko kipeä? Mikä sinulla on?

Päätä särkee ja oksettaa Sampsa nojasi ovenpieleen.

Pirjo nousi ja painoi kätensä Sampsan otsalle, katsoi tämän silmiin huolissaan.

Ei tunnu olevan kuumetta Jäisinkö minä kotiin kanssasi?

Ei tarvitse, Pirjo. Mene sinä töihin, käytä Elmo koululla. Minä lepään, jospa olo helpottuu. Annan itselleni aikaa.

Soita, jos tulee jotain, Pirjo varoitti vielä.

Tietysti, Sampsa hymyili arasti. Nähdään illalla.

Tuo päivä tuntui mattona neuloja Pirjon jaloissa. Hän oli levoton, sillä Sampsa oli sairastunut äkkiä ilman varoitusta. Niin väsynyt ja kalpea. Ehkä työ stressasi liikaa, hän pohti. Jokin huono aavistus kaihersi mieltä; tuntui kuin jotakin olisi tapahtumassa.

Pirjo päätti lähteä töistä aikaisemmin, haki Elmon, joka oli mennyt koulun jälkeen kaverilleen, ja suunnisti kotiin. Huoli painoi joka hetki enemmän, ja Elmokin katseli äitiä epäluuloisesti.

Mikä hätänä, äiti? Elmo kysyi autossa. Pitikö sun tulla nyt? Näytät itsekin ihan kalpealta. Ootteko molemmat sairaita?

Pirjo vilkaisi poikaansa. Hän oli jo kaksitoista, eikä enää mikään ihan pieni, mutta lapsi kuitenkin ei saanut säikäyttää.

Elmo, minä vain huolehdin isästäsi. Ei voi tietää, miten hänellä nyt menee, siksi haluan olla hänen luonaan.

Elmo mutisi vastaukseksi, mutta tyytyi siihen. He päästä kotiin, Pirjo kiirehti hissille Elmon laahustaessa perässä reppu selässä. Hän ei täysin tajunnut äidin hermostuneisuutta.

Pirjon kädet tärisivät, kun hän avasi oven ja ryntäsi sisään. Kotona oli oudon hiljaista Sampsaa ei näkynyt. Hän kiersi kaikki huoneet, mutta palasi sitten olohuoneeseen, jossa Elmo seisoi. Poika oli kalpea ja näytti siltä kuin olisi itku jo lähellä. Hänen kädessään oli paperilappu hän oli selvästi lukenut sen.

Mikä se on? Anna tänne! Pirjon ääni värisi, poika ojensi papirulapunkin.

Mulkku, Elmo sanoi hiljaa.

Älä sano noin, hän on isäsi, Pirjo tokaisi hämillään.

Isä jätti meidät! Minä vihaan häntä!

Elmo juoksi huoneeseensa ja paiskasi oven. Häneen sattui pahasti, eikä hän ymmärtänyt miksi isä teki näin. Kaikki oli ollut hyvin. Pirjo luki kirjettä eteenpäin.

Olen tavannut Hannan jo kaksi vuotta sitten, en vain ole aiemmin pystynyt lähtemään teidän luota. Nyt minun on kuitenkin pakko. Toivon, että joskus voit antaa anteeksi. Älä näytä tätä Elmolle, en halua hänen ajattelevan minusta pahaa.

Pirjo hymähti kuivasti Elmo oli kyllä ymmärtänyt aivan kaiken. Kyllä poika tiesi, mitä pitää isästä ajatella, joka jättää oman perheensä.

Pirjo vaelsi asunnossa ilman päämäärää, lopulta meni makuuhuoneeseen. Siellä ei enää ollut Sampsan tavaroita; vasta nyt asia todella iski tajuntaan. Hän lysähti lattialle ja purskahti kyyneliin. Koko elämä hajosi hetkessä, aivan odottamatta.

Pirjo ei tiennyt, kuinka kauan istui siinä pimeässä, surunsa kanssa. Hän olisipa voinut palata aamuun, jäädä kotiin, pysäyttää Sampsan. Jossain sydämensä sopukoissa Pirjo kuitenkin tiesi, että päätettyään lähteä, Sampsaa ei olisi mikään estänyt. Ehkä hän olisi edes ollut rehellinen kasvoista kasvoihin, mutta Sampsa oli valinnut paeta.

Kun Pirjo vihdoin pesi kasvonsa ja laittoi itsensä kuntoon, hän käveli Elmon huoneeseen. Poika makasi sängyssä, tuijotti kattoon oli ilmiselvää, että hänkin oli itkenyt.

Äiti, miksi isä teki näin?

En ymmärrä, kultaseni. Isä ei rakasta enää minua, mutta sinua hän ei ole lakannut rakastamasta. Sinä aina olet hänen poikansa.

Ei pidä paikkaansa, äiti. Kirjeessä hän sanoi, että oli pakko lähteä. Uusi nainen on varmasti raskaana. Olen jo iso, tiedän kyllä. Ehkä toista lasta hän rakastaa sitten, mutta ei enää mua. Ehkä olin liikaa, ehkä olin rasittava? Sunnuntaina meidän piti mennä futismatsiin ja jäätelölle. Ehkä hän kyllästyi.

Pirjoa särki kuulla Elmon ajatuksia. Hänelläkin oli tunteet rikki. Mutta Elmo tarvitsi isäänsä, eikä Pirjo aikonut lietsoa vihaa heidän välilleen. Hän silitti pojan kättä ja kuiskasi:

Elmo, sinä et ollut liikaa. Tiedän sen varmasti. Isä ei halunnut sinun edes lukevan kirjettä. Hän vain löysi uuden rakkauden, mutta sydämessään muistaa aina sinut huomaat sen vielä. Kyllä hän haluaa vielä nähdä sinua.

Isä petti sinut, Elmo sanoi surullisesti.

Pirjo tiesi sen, tunsi vihankin, ja toivoi Sampsan voivan joskus edes kasvaa vastuuseen. Mies oli kaksi vuotta valehdellut ja elänyt rinnakkaista elämää, piilossa omalta perheeltään.

Seuraavat päivät sujuivat sumussa. Pirjo kävi vireille avioeron, Elmo vannoi, ettei anna anteeksi eikä halua nähdä isäänsä. Hän oli jo tarpeeksi iso ymmärtämään tilanteen. Joskus illalla Pirjo kuitenkin kuuli pojan nyyhkytyksiä.

Vähitellen elämä jatkui. Pirjo ja Elmo oppivat elämään kahdestaan. Sampsa ei lopulta pitänyt yhteyttä poikaan sanoi kiireiden ja uuden perheen vuoksi. Elmo otti siitä itseensä ja muuttui hiljaiseksi. Näin jatkui noin puoli vuotta.

Sitten eräänä päivänä, kun Pirjo palasi töistä, hän kuuli kovaa riitelyä rappukäytävästä. Hän kiirehti portaita, tunnisti sanat: Elmo ja Sampsa.

Sampsa seisoi ovella, katsoi poikaansa anovasti. Elmo seisoi tikkusuorana, tukka sekaisin, kasvot kiukkuisina:

Mene pois! Sinulla ei ole oikeutta tulla tänne! Mä vihaan sua! Äiti ei myöskään rakasta sua enää!

Elmo, kuuntele Poikani

Mene pois!

Pirjo riensi heidän väliinsä. Elmo rauhoittui vähän äidin nähtyään, Sampsa katsoi toiveikkaana.

Pirjo, palaan kotiin. Elmo ei päästä sisään, mutta sinä annat anteeksi?

Äiti, älä! Elmo katsoi äitiään sekä pyytävästi että vihaisesti.

Pirjo katsoi Sampsaan. Aikoinaan hän rakasti tätä miestä yli kaiken luuli, ettei voisi elää ilman häntä. Mutta nyt, petoksen jälkeen, hän ymmärsi, ettei voi jatkaa vanhaa.

Päästättekö minut sisään? Sampsa katsoi ovelta ja hymyili varovasti. Annatko miehelle, isälle, vielä mahdollisuuden?

Sitä sinä olit puoli vuotta sitten, Pirjon ääni oli matala ja rauhallinen, mutta sinulla ei ole enää mitään asiaa tähän kotiin. Jos haluat puolet asunnosta, käy käräjillä. Me emme enää ole perhe.

Mitä? Aiotko ajaa minut pois? Pirjo, anna anteeksi! En tiedä mikä minuun meni, en pysty elämään ilman teitä!

Olen jo antanut anteeksi, mutta en aio elää kanssasi enää.

Pirjo astui sisään ja sulki oven. Elmo hymyili pienesti. Ei sekään hänelle ollut helppoa, mutta hän tiesi tehneensä oikein.

Äiti, älä sure tuota miestä. Meil on hyvä näin. Kahdestaan.

Pirjo hymyili kyyneleet silmissä. Oven silmästä hän näki, kuinka Sampsa seisoi vielä hetken asunnon ovella, ennen kuin lähti pois. Jokin helpotus hiipi hänen sydämeensä viimein petollinen mies oli poissa. Oli aika lopettaa menneessä eläminen.

Elmo, sinussa on ainesta, Pirjo iski pojalle silmää.

Saako tänään tilata pizzaa? Juhlitaan vaikka näin?

Elmo tiesi myös, että pahin aika oli mennyt ohitse.

Miksei! Ja otetaan vielä pikkuleivät kaupan päälle!

Pirjo katseli iloisena poikansa hymyä. Viime kuukausina hän ei ollut nähnyt poikaa yhtä iloisena pitkään aikaan. Nyt hän uskoi, että vielä kaikki kääntyy hyväksi vaikkei heti.