Kova oppitunti arvokkuudesta, jonka hän muistaa ikuisesti
Maailmassa, jossa moni mittaa omaa arvoaan Instagramin tykkäysten määrässä ja kavalan flirttailevien peukuttajien laumassa, on helppo unohtaa, että oikea ainutlaatuisuus ei viihdy joukossa. Tämä tarina kertoo hetkestä, kun pelinpyörittäjä törmäsi teräksiseen selkärankaan.
**Kohtaus 1: Vallan harha**
Helsingin keskustassa, muotikatujen loisteessa, ilmaa täyttää latteiden ja liian kalliiden hajusteiden tuoksu. Hän kävelee ripeästi kohti parkkeerattua Audiaan hillityn tyylikäs, itsevarma, beige pikkutakki ja silmälasit kuin suoraan trendilehdestä. Hän tulee juosten perässä, pysäyttää ja nappaa hihasta kiinni. Silmissä palaa kiukku ja horjumaton usko omaan erinomaisuuteen.
Ihanko oikeasti ajattelit vaan lähteä? hänen äänensä on kylmän ylimielinen. Multa löytyy kymmenen miestä, jotka odottaa jonossa sun paikkaa!
**Kohtaus 2: Hiljaisuuden pakkasaamu**
Hän pysähtyy. Kääntää hitaasti katseen hänen käteensä, joka rutistaa kalliin pikkutakin kangasta ja sitten suoraan silmiin. Ilmeessä ei näy kiukkua, ei loukkaantumista. Pelkkä rauhallinen, kylmä ymmärrys.
Antaa niiden jonottaa, hän sanoo tasaisella ja lujalla äänellä. Halvat huvit kerää aina isoimmat yleisöt.
**Kohtaus 3: Manipulaation loppunäytös**
Tapahtuu täysi pysähdys, kuin joku olisi hiljentänyt tuulitunnelin napista. Hän irrottaa hänen kätensä hihastaan yksi sormi kerrallaan ja pyyhkäisee näkymättömän pölyn pois puvultaan.
Mä en odota ruokakaupan alejonossa, hän huomauttaa ja napistaa ilmaan.
**Loppulaukaus**
Hän kääntyy ja kävelee pois, kevyt askel eikä vilkaistakaan taakse. Kamera pysähtyy naisen kasvoihin: itsevarmuuden naamiosta rapisee palasia, leuka alkaa väpättää ja silmiin kohoavat ärtyneet kyyneleet. Hän jää seisomaan keskelle katua koko sillä “jonollaan”, jolla ei enää ole mitään arvoa.
Miksi tämä tarina sai somekansan villiintymään?
Tämä loppukohtaus ei ole pelkkä sinkkudraaman klippi, vaan muistutus muutamasta suomalaisesta elämänviisudesta:
1. **Suosio Laatu.** Jos jonoon on tunkua, tuote tuskin on uniikkia tavaraa. Todennäköisesti se on kaikille tarjolla, kuten Alepan irtokarkit.
2. **Kateellinen kilpailutus ei pure vahvaan tyyppiin.** Kun yrittää saada miehen tappelemaan paikasta muiden joukossa, jääkin ilman sitä, joka oikeasti arvostaa itseään.
3. **Arvokkuus on tärkeämpää kuin omistamisen tunne.** Hän valitsi mieluummin yksinäisen kadun, kuin teki itsestään rivinumeron.
**Tarina tiivistettynä:**
Nainen yritti käyttää “haluttavuuttaan” aseena, mutta lopulta ase laukeaa omaan nilkkaan. Hän halusi lietsoa mustasukkaisuutta, mutta onnistuikin vain herättämään myötähäpeää.
Mies, joka ei pelkää menettää sitä, mikä ei arvosta häntä on suomalaisittain lyömätön.
