Kaikki on nyt lopullista, Aino. Meidän välillä kaikki on ohi! Haluan oikean perheen, lapsia. Sinä et kykene antamaan sitä minulle. Odotin, kestin viisi vuotta! Tarvitsen pojan. Olen jo jättänyt avioerohakemuksen! Saat kolme päivää aikaa pakata tavarasi. Kun lähdet, soita. Asun äidilläni toistaiseksi. Tee nopeasti, minun täytyy valmistella asuntoa lapselle ja hänen äidilleen. Niin, älä ihmettele, tuleva vaimoni odottaa jo lasta! Kolme päivää, siinä sinulle!
Aino oli hiljaa. Mitä hän olisi voinut sanoa?
Lasta ei vaan tullut. Antti oli jo odottanut pitkään viisi vuotta yhteistä elämää, kolme yritystä, jotka aina päättyivät pettymykseen.
Lääkärit, joiden luona Aino oli rampannut ties kuinka monta kertaa, olivat todenneet hänet täysin terveeksi. Miksi mikään ei onnistunut?
Aino oli aina elänyt siivosti, syönyt terveellisesti, luopunut kaikesta turhasta.
Tällä kertaa häntä alkoi huimata töissä, ambulanssi haettiin nopeasti, mutta kaikki tapahtui yhtä nopeasti
Ovi paukahti kiinni Antin lähtiessä, ja Aino istahti väsyneenä sohvalle.
Voimia ja tahtoa kerätä tavaroita ei ollut yhtään. Eikä hän edes tiennyt minne mennä.
Opiskeluajan ja ennen naimisiinmenoa Aino asui tädillään. Tädistä aika oli jo jättänyt, ja asunnon serkku oli myynyt ajat sitten. Palaisiko hän mummon mökille maalle? Etsisikö vuokra-asunnon? Mitä tehdä työlle?
Kysymyksiä oli paljon, ja kaikki pitäisi ratkaista nopeasti
Aamulla aikaisin ovi avautui ja Anoppi asteli sisään.
Etkö nuku? Hyvä niin. Tulinkin valvomaan, ettet vaan ota mitään ylimääräistä mukaasi.
Tuskin haluan teidän poikanne vanhoja alushousuja. Laskettiinko minun tavarani yhdessä?
Oletpa suulas. Olit muka niin hiljainen ja kohtelias. Niin sitä elämällä käykin. Sanoin Antille jo ensimmäisen kerran jälkeen, ettei sinusta lapsen synnyttäjää ole.
Tulitko sanomaan tämän minulle? Parempi jos et sanoisi mitään ja vain katselisit.
Mihin sinä pakkaat tuon kahviastiaston?
Se on minun. Jäi tädiltäni muistoksi.
Onpahan täällä sitten tyhjää ilman sitä!
Se nyt ei ole minun huoleni. Teille on tulossa pojantytär.
Ota vain omasi mukaan!
Tietokone on minun, kahvinkeitin ja mikroaaltouuni myös, ne sain työpaikalta lahjaksi. Autoni ostin jo ennen häitä Antilla on omansa.
Kaikki sinulta löytyy, paitsi kyky tehdä lapsia.
Mutta se ei ole teidän asia. Olen terve, ehkä kohtalolla oli toiset suunnitelmat.
Oletko yhtään pahoillasi? Ehkä ajoit kaikki sattumat tarkoituksella näin?
Nyt puhut jo hölynpölyä. En jaksa edes ajatella tällaista.
Aino katseli tyhjää kotia; hänen tavaroitaan ei enää ollut. Hiusharja, meikit, tossut Jokseenkin jotain näytti puuttuvan. Anoppi häiritsi keskittymistä.
Sitten Aino muisti vanha kissapatsas oli poissa. Sen sisällä oli pieni salaisuus: korvakorut ja sormus, rakas muisto mummosta, koruja joita Antti piti aina roskana. Olisiko Antti heittänyt ne pois? Hänellä oli tapana viedä kaikki tarpeeton parvekkeelle. Aino avasi oven
Mitä sinä sieltä etsit? Ota tavarasi ja lähde! taas kuului anopin ääni. Hyvästeletkö kotia? Hyvästele vain. Ei sinua enää tänne kaivata.
Kissa löytyi, kaikki tallella. Nyt voisi lähteä.
Tässä avaimet, hyvästi. Toivon, etten teitä kohtaa enää koskaan.
Aino piipahti työpaikallaan. Sairausselvitys oli vielä kesken, mutta hän pyysi laittaa samalla vuosilomalle.
Kaikki me täällä toivotellaan voimia. Miten pärjäämme ilman sinua? Riittääkö kolme viikkoa? Olethan silti tavoitettavissa? Ilman sinun neuvojasi puolet projekteista seisoo.
Kyllä, pystyn hiukan hengittämään. Kiitos.
Tarvitsetko apua?
En. Kiitos kuitenkin.
Huolehdin, että lomaraha ja bonukset tulevat sinulle.
Se on todella tarpeen, kiitos vielä.
Aino ei jäänyt edes etsimään asuntoa kaupungista, vaan ajoi suoraan maalle mökille. Kukaan ei siellä oikeastaan odottanut; mummo oli poissa jo kolme vuotta sitten. Äitiä Aino ei ollut tuntenut hän menehtyi synnytykseen.
Ja nyt Aino ei itsekään saa lasta syntymään
Tunti autolla, ja siinä se taas on. Omenapuu pihalla, kevään tulpaanit.
Viimeksi hän oli täällä Antin kanssa ollut syksyllä, grillattiin ja vietettiin rauhaisaa päivää.
Aino ajoi pihan perälle, tallin avain löytyisi sisältä.
Ovi aukesi. Hiljaista, mutta pöydällä likaisia kuppeja ja lautasia. Miksei hän viimeksi siivonnut? Ei, kyllä Aino oli siivonnut! Mutta täällä on käyty!
Kaksi mukia, lautasta, tyhjiä mehu- ja kuohuviinipulloja, Antin lempparia. Sitä ei syksyllä ollut.
Antti oli käynyt täällä mutta kenen kanssa?
Ei sillä enää ollut väliä
Avaimet taloon vain Ainolla, mutta mies oli kai teettänyt kaksoiskappaleen. Nyt pitää vaihtaa lukot.
Uusi elämä ensiksi siivous ja sitten kuuma kylpy.
Aino antoi kaikkien likojen, kaiken menneen valua pois.
Juuri kun hän oli lähdössä kylpyhuoneesta, ovelle koputettiin ja pian myös ikkunaan.
Kuka siellä?
Onko kaikki kunnossa?
On Aino ihmetteli.
Ulkona seisoi tuntematon mies.
Anteeksi, varmaan säikytin sinut. Olen naapurisi. Huomasin, kun pihasta nousi savu eikä sinua näkynyt missään. Ajattelin varmistaa, ettei mitään ole sattunut.
Kaikki hyvin, kiitos.
Oletko Antin sukulainen? Hän oli täällä hetki sitten vaimonsa kanssa Oletko sisko?
En, olen hänen ex-vaimonsa. Tai lähes avioero on vireillä.
Onko talo sinun?
On, minun mummon perua.
Olen uusi naapuri toistaiseksi, perhetilanteen takia. Ystävä antoi tämän mökin minulle. Itsekin erosin, huomenna jo saan avioeropaperit. Käykö, jos lähden? Jos tarvitset apua, niin pyydä. Olen Veikko.
Olen Aino. Voisitko muuten vaihtaa lukon?
Totta kai. Sano vain milloin, niin tuon oikean.
Mahdollisimman pian. Käyn huomenna kaupungissa.
Annatko mitat tuon sitten suoraan sopivan.
Sopii hyvin.
Kaksi viikkoa vielä lomaa mökillä. Aikanaan tuli paluun aika. Aino oli ehtinyt tottua maaseutuun eikä asuntoa kaupungista huvittanut enää hakea. Antti ei ollut soittanut, vain viesti saapui: avioeron päivämäärä. Se tuntui vain helpottavan. Eipähän tarvitse tavata.
Lauantaina Aino nousi aikaisin, ja Veikko kutsui lenkille järven rantaan.
Uusi suhde ei kiinnostanut Ainoa, mutta kävely ei velvoittanut mihinkään. Käytiin järvellä ja palattiin lounaalle. Ainon talon pihassa seisoikin yllättäen Antin auto. Kirjaimellisesti juuri saapunut. Ovi avautui, Antti nousi ulos ja auttoi odottavan naisensa ulos.
Aino ja Veikko tulivat portille. Antti yritti avata ovea, mutta turhaan.
Mitäs täällä tapahtuu?
Ja mitä asiaa teillä täällä on? Astelette vieraan talon pihaan?
Antti pysähtyi hämmentyneenä.
Tämä on meidän talo! raskaana oleva nainen ilmoitti.
Ai, niinkö? Kuka niin kertoi, Antti vai? Tämä on minun taloni pyytäkää poistumaan pihasta.
Antti, kuka tuo on? Onko se sun exä? Heitä se ulos! nainen kiljui.
Aino ja Veikko nauroivat. Antti nosti tulevan äidin autoon ja lähtivät pois.
Hauska elämä hänelle tulossa.
Hän saa ainakin lapsen. Minä en pystynyt. Kolme epäonnistunutta yritystä. Anteeksi.
Mehän erosimme siksi, ettei vaimoni halunnut palvella.
Neljän vuoden kuluttua eroamisesta Aino törmäsi entiseen anoppiinsa ruokakaupassa.
Aino? Melkein en tunnistanut. Oletko sinä raskaana?
Kyllä, Aino silitti vatsaansa hellästi.
Antilla ei mene hyvin. Poika syntyi heikkona, jotain oli vialla, eikä äiti jaksanut jätti lapsen meille. Sinäkin olet nyt yksin ja päätit hankkia lapsen itsellesi?
En ole yksin. Minulla on perhe. Nyt pitää mennä minua odotetaan.
Ai niinkö Anteeksi minunkin puolestani.
Kaikkea hyvää teille…
Anoppi seurasi katseellaan, kun Aino lähti. Veikko kulki hänen rinnallaan toista kättä oli pieni tyttö, aivan äitinsä näköinen
Elämä opetti tämän: joskus luopuminen ja uusi alku tuovat rauhan ja onnen, jota ei osannut aiemmin kuvitella.
