Eilen kävin naapurissa lainaamassa porakoneen. Oveni avasi Tapio, kotiverkkareissa ja Marimekon t-paidassa.
Tuu sisään vaan, olin juuri syömässä, Tapio sanoi.
Astuin peremmälle. Asunto oli moitteettoman siisti, keittiössä leijaili paistetun broilerin tuoksu. Pöydällä puoliksi tyhjä punaviinilasi ja kannettava tietokone. Tapio on viisikymmentäyksi vuotta. Asunut yksin kaksitoista vuotta. Palkansaaja, insinöörinä, tienaa neljä tuhatta euroa kuussa.
Olen tuntenut Tapion viisi vuotta, muuttanut lämpimään kerrostaloon hänen naapuriinsa. Kertaakaan en ole nähnyt hänellä naisseuraa ei edes kahvilla.
Hän ojensi minulle porakoneen ja kaatoi meille molemmille viskiä:
Istuhan alas nyt kun kerta siellä olet. Eihän tässä muutenkaan seuraa käy.
Istahdimme keittiön pöydän ääreen.
Kysyessäni:
Tapio, miks sä oot yksin? Eikö sinulla ole ikinä ollut uutta suhdetta?
Tapio virnisti:
Enpä ole etsinytkään. Kari, tiedätkö, kaksitoista vuotta yksin elettyäni olen huomannut, että näin on parempi.
Miksi niin?
Tapio kaatoi lisää viskiä ja nojautui tuolille kuin tuntisi painottomuutta:
Kerron sinulle kuusi syytä, ihan konkreettista. Ne on tullut todella kalliiksi.
Syy yksi avioeron taloudellinen tuho
Erosin kaksitoista vuotta sitten. Olin ollut kahdeksantoista vuotta naimisissa Riitan kanssa. Meillä on tytär, hän asuu muualla, on nyt kaksikymmentäkahdeksan.
Tapio otti kulauksen.
Avioero johtui siitä, että vaimo petti minua. Hän jäi kiinni pomonsa kanssa. Pistettiin avioeron paperit vetämään.
Ja sitten?
Tuomari määräsi asunnon puoliksi. Vaikka maksoin suurimman osan lainasta. Myytiin kerrostaloasunto, jaettiin eurot kahtia. Sain ostettua tämän pienen kaksion.
Hän katsoi minua, ääni kuin jäätynyt Tuusulanjärvi:
Kari, menetin puolet omaisuudestani vaimoni pettämisen seurauksena. Ja se on ihan laillista Suomessa. Ymmärrätkö? Tein töitä, maksoin asunnon, toinen petti ja silti sai puolet.
No, niin se laki menee
Just niin. Sano mulle: miksi ottaisin saman riskin uudelleen? Kuvittele, että tapaisin taas naisen. Muutettaisiin yhteen. Oltaisiin kolme vuotta yhdessä. Otettaisiin auto tai kesämökki. Sitten hän lähtisi. Miksi minä hyppäisin tähän ansaan?
Olin hiljaa, Tapio jatkoi.
Syy kaksi haaveet jäävät tukematta
Kari, minulla on ollut haaveita. Haluan ostaa vanhan Jawan, kunnostaa sen ja kruisailla kesäisin.
Hieno haave.
Olen säästänyt vuosi, puoli vuotta vielä niin ostan -70luvun moottoripyörän. Sitten ruuvaan sitä yksin.
Tapio joi vettä viskin oheen:
Olin naimisissa, silloin halusin oppia soittamaan kitaraa. Ostin kitaran, ilmoittauduin kurssille. Riitta vaan tokaisi: Mitä sä siitä, et sä enää 17-vuotias Vesala ole, luuletko olevasi joku Hector? Siltä istumalta lopetin. Halusin kanoottiretkelle Lappiin, se oli: Oletko seonnut, lainaa on maksettavana ja sä mietit mökkilomaa! En lähtenyt.
Hän katsoi ulos, missä taivaalla kellui järven muotoisia pilviä:
Naiset eivät usko miesten unelmiin. Kaikki toiveet on kuulemma lapsellista haihattelua. Nyt kun olen yksin, teen niin kuin haluan. Ostin jo veneen, eikä kukaan ole kutsunut hölmöksi.
Syy kolme yliampuva omanarvontunto
Tapio jatkoi:
Kolme vuotta sitten kokeilin deittisovelluksia. Profiiliin laitoin suoraan: 51 v, insinööri, tulot 4000 euroa, tykkään kalastuksesta ja moottoripyöristä.
Miten meni?
Muutaman kanssa juttelin. Yksi nimeltään Aino, 46, työskentelee kauneushoitolassa. Veti palkkaa 1900 euroa. Sanoi: Olet kiinnostava mies, mutta etsitään joku, joka tienaa yli 10000 euroa kuussa.
Tapio nauroi:
Vastasin: Entä paljonko sinä tienaat? Heti blokkasi minut.
Oikeastiko?
Todellakin. Useimmat suomalaiset naiset pitävät itseään kuningattarina. Palkka 2000 euroa, vuokra-asunto. Silti vaativat miestä, jolla jo omistusasunto, sähköauto ja lomakämppä, vaikka itse eivät tuo parisuhteeseen muuta kuin sen naisenergiansa.
Hän joi lasinsa tyhjäksi.
Tienaan keskitasoa. Silti olen monien mielestä epäonnistunut, koska tilillä ei loju miljoonia. Mihin minä tällaisia naisia tarvitsen?
Syy neljä arjen hallinta
Kysyin arasta aiheesta:
Eikö kaipaa kotielämän tunnelmaa, ruoanlaittoa, puolison seuraa?
Tapio hymyili kuin olisi nähnyt kettuja pihalla:
Katso ympärille. Täällä on siistiä, koska siivoan joka viikonloppu. Tunti siihen menee. Ruokaa laitan itse, tänään paistettiin broileria kasviksilla, 30 minuuttia. Pesukone pesee, minä vain painan nappia.
Hän nousi ja viittasi keittiöön, jonka ikkunoiden läpi heijastui ilta-aurinko.
En kaipaa apua arkisiin asioihin. Useimmat naiset eivät nykyään edes osaa kokata puolet syö eineslihapiirakkaa tai tilaa pizzan kotiin.
Mutta kyllä on hyviä emäntiäkin
On. Harvassa. Jos sellaista etsin, hän vaatii, että minä maksan kaiken. Teen mieluummin kaiken itse.
Syy viisi pelko manipuloinnista ja valehtelusta
Tapio kaatoi taas meille viskiä.
Eron jälkeen tapasin pari naista. Lyhyet suhteet molempiin. Kumpikin valehteli.
Miten?
Eka, Katri, väitti olevansa eronnut. Kuukauden seurustelun jälkeen sain tietää, että oli naimisissa toivoi vain jotain lisätuloa, kun mies ei tienannut tarpeeksi.
Tapio nielaisi voimakkaasti:
Toinen, Merja, sanoi ettei ole lapsia. Pari kuukautta myöhemmin paljastui, että hänellä oli kaksi unohti mainita, kun pelkäsi että karkaan.
Aikamoinen
Just niin. Väsyin valehteluun. Naisille tuntuu itsestään selvältä salata tärkeät asiat, jotta saisivat miehen kiinni. Sitten ihmetellään miksi ei luoteta.
Syy kuusi aloitteesta rangaistaan
Tapio nojautui taakse kuin olisi kellunut vesiesteessä:
Viimeisin kerta kun yritin tutustua naiseen, oli Kirjatorilla vuosi sitten. Nainen katsoi vanhoja klassikkokirjoja, noin nelikymppinen.
No?
Kävelin luo, sanoin: Huomasin, että pidät kirjallisuudesta, voin suositella hyvää. Hän vilkaisi minua kuin olisin hullu. Sanoi: Kiitos, selviän itsekin. Ja marssi pois.
Tapio virnisti:
Kari, miehen kaikki aloitteet katsotaan nykyään lähentelyksi. Lähestyt naista olet ahdistelija. Laitat viestin olet vainoaja. Kutsut kahville olet hyväksikäyttäjä.
Kaikki eivät ole tuollaisia
Ei tietenkään. Mutta moni on. Minä olen saanut tarpeekseni torjunnoista. En enää aloita mitään. Jos nainen on kiinnostunut, näyttäkööt sen ensin.
Miksi jäin miettimään ja ymmärsin
Tapio joi vielä, tuijotti tyhjyyteen:
En väitä, että kaikki naiset ovat huonoja. Hyviä on. Mutta niiden löytäminen on kuin etsimistä Saimaan norppaa vaikeaa ja täynnä riskejä: rahaa, aikaa, hermoja menee.
Hän nousi seisomaan:
Olen 51. Minulla on hyvä työ, oma koti, auto, harrastukset ja ystäviä. Olen onnellinen näin. Miksi vaarantaisin tämän kaiken suhteen vuoksi, joka todennäköisesti päättyy eroon ja konkurssiin?
Palasin omaan asuntooni ja kävin nukkumaan, Tapion sanat sinkoilivat unissani kuin lokit Pietarsaaren satamassa.
Olen 49, naimisissa 23 vuotta. Meillä on kaikki mukavasti. Mutta jos olisin yksin kulkisinko Tapion jälkiä?
Luultavasti kyllä.
Oliko Tapio oikeassa, kun hän vetäytyi yksinäisyyteen menetysten pelossa vai oliko hän vain arka?
Onko suomalainen avioerokäytäntö miehelle niin rappeuttava, kuin hän kertoo vai liioittelua?
Onko oikein yli viisikymppisen luopua uusista suhteista, koska hinta virheestä on liian korkea, vai onko kyse pelosta vai itsekkäisyydestä?
Ovatko naiset todellakin miehen haaveiden vähättelijöitä, vai valitsevatko miehet itse väärin?
