Hienoa, että ehdotit omia talouksia. Sitten minä vain pidän kaiken omanani.
Kun mieheni illallisella siirsi lautasen syrjään ilmeellä kuin olisin tarjoillut hänelle jotain muuta kuin kotitekoisia lihapullia, tajusin, että nyt on tulossa jonkinlainen ohjelmapuhe. Sami kohensi lautasliinaa, selvitti kurkkuaan ja katsoi minusta ohi ehkä sinne, missä hänen loistava markkinataloustulevaisuutensa odotti ja lausui:
Aino, olen tässä laskenut. Meidän talous on kuralla, kun sinulla ei tunnu olevan mitään järkeä rahankäytössä. Siirrytään omiin talouksiin. Huomisesta lähtien.
Jännitin jo, millainen esitys on tulossa, mutta idioottimaisuuden lemu oli huoneessa yhtä selvä kuin savulohen tuoksu. Laskin haarukan alas hitaasti.
Hienoa, Sami, että aloittelet oman talouden, sanoin hymyillen sillä samalla hymyllä, jolla kärmes tervehtii vapaaehtoista pupua. Pidän sitten kaiken omanani.
Sami räpäytti silmiään. Hänen päässään, joka muistuttaa biljardipöytää, jossa ajatukset kolisevat toisiinsa harvakseltaan, lause selvästi ei sopinut ansaan. Hän odotti kai itkua, syytöstä tai ehkä kohtausta ei missään nimessä rauhallista myöntymistä.
Se on järkevää, hän nyökkäsi alentuvasti ja oli ajatuksissaan jo säästämässä minussa kuluvia euroja. Minä säästän statukseen. Miehellä pitää olla statusta, Aino. Sinä no, sukkahousuihin sulla riittää.
Mieheni, Sami Petteri, oli erikoinen tapaus. Hän osasi pitää itseään bisneshaina, vaikka työskenteli keskiluokan myyntipäällikkönä yrityksessä, joka möi muovisia ikkunoita. Hänen “statuksensa” yleensä tarkoitti älylaitteiden ostamista, joista käytettiin alle kymmenesosa toiminnoista, ja nettimotivaatiolauseiden selailua.
Sovittu sitten, nyökkäsin minä. Otatko lihapullan vai ei? Vai onko sekin nyt pois sun budjetista?
Hän söi. Ilmaiseksi. Viimeistä kertaa.
Ensimmäinen viikko tämän uuden talouspolitiikan alla kului ylpeys edellä. Sami kulki ympäri asuntoa kuin kukko tunkiolla, eikä muka kysynyt pesuaineiden hintoja. Hän osti itselleen “premium”-kalenterin keinonahasta ja merkitsi sinne menojaan.
Keskiviikkona hän raahasi kotiin muovipussin, jossa kolisi kaksi tölkkiä halpaa olutta ja paketti halvinta lihapiirakkaa. Itse purin samaan aikaan ruokatilausta paremmasta kaupasta: siikaa, avokadoa, juustoja, tuoreita vihanneksia ja hyvää valkkaria.
Sami jäi nojaamaan keittiön ovenpieltä vasten kuin sot fatigessa. Elelet luksusluokassa? hän tokaisi vilkaisten kalaani. Siksi meille ei synny kunnon säästöjä. Sinun tuhlaavaisuutesi.
Ei meille, Sami, vaan minulle, korjasin ja viipaloin sitruunaa. Sinähän säästät statukseen. Onko sulla jo oma hylly jääkaapissa? Alin vihanneslaatikko. Sopiva lämpötila sun… sijoituksille.
Hän murahti, kaivoi esiin lihapiirakkansa ja keitteli ne minun kattilassani.
Kaasu, sanoin kääntymättä.
Mitä?
Kaasu, vesi, kattilan kuluminen ja pesuaine. Jaetaan kai kaikki nyt?
Voi Aino, älä nyt viilaa pilkkua! hän huiskaisi kuin kartanonherra torjuen kärpästä. Tämä nipottaminen ei sovi sulle.
Nipottaminen? Tämä on markkinataloutta.
Hän yritti naurahtaa, mutta liian kuuma lihapiirakka tarttui kitalakeen, ja ilmeestä tuli surkea, kuin mopsilla joka on varastanut sitruunan.
Sä vaan kiukut, kun et saa enää käyttää mun korttia, hän tiivisti viimein irrotellen taikinaa hampaistaan. Naiset raivostuu aina, kun ne menettää kontrollin.
Lauantaina meille poikkesi Tarja Liisa. Anoppini on ainutlaatuinen nainen: hän rakastaa minua täsmälleen sillä samalla palolla, jolla halveksii poikansa typeryyttä. Aikanaan hän toimi suuryrityksen pääkirjanpitäjänä, joten numerot olivat hänen ystäviään.
Joimme teetä leivosten kanssa. Sami istui vastapäätä, purotti kuivaa korppua (hankittua tarjouksesta) ja näytti marttyyrilta.
Äiti, voitko kuvitella, Aino piilottaa nykyään jopa vessapaperit! hän yritti kaupata sympatiaa. Meillä vessassa on joku karheampi rulla, mutta hänen kaapissaan kolmikerroksista persikan tuoksuista. Tämä on jo syrjintää!
Tarja Liisa laski teekupin lautaselle. Samuli, hän sanoi lempeästi. Kun sinä tämän syrjinnän määräsit, niin millä järjellä mietit? Sillä ruumiinosalla, mille se paperi on tarkoitettu?
Äiti! Minä yritän optimoida taloutta! Tahdon ostaa auton!
Auton? anoppi kohotti kulmiaan niin korkealle että ne katosivat otsiksen alle. Niillä pennosilla, mitä piilotat vaimoltasi? Säästät vessapaperissa ostaaksesi ruosteen, jossa käyt näyttämässä kuninkaalliselta moottoritiellä?
Se on sijoitus! vinkaisi Sami.
Sijoitus on se, kun Aino jaksaa asua kanssasi tässä asunnossa, napautti Tarja Liisa. Muuten, Aino, tämä leivos on jumalainen.
Sami yritti ottaa palan kakkua. Minun käteni voiveitsen kanssa pysäytti liikkeen lempeänä mutta määrätietoisena.
Viisi euroa, Sami. Tai jatka sen korppusi kanssa.
Ihanko totta? Omalta mieheltä? Ja äidin kuullen?
Markkina on kovaa, kulta. Haarukan laina euro lisää.
Hän tempaisi korppunsa, punastui ja lähti keittiöstä.
Draamailija, totesi anoppi. Ihan isäänsä tullut. Se säästi pääomaan kunnes pistin ukon alushousupukin kanssa äitini luo. Kyllä sä jaksat, tyttö. Kohta alkaa mä loukkaannuin ja teen kaikille kiusaa -vaihe.
Kahden viikon päästä kokeilumme oli kriittisessä vaiheessa. Sami oli laihtunut, kalpeutunut, mutta ylpeys ei antanut periksi. Hän kulki ryppyisissä paidoissa (minun pyykinpesuaineitani hän ei saanut enää, oma sappisaippua oli kuulemma naurettavaa), tuoksui halvalta dödöltä ja katseli minua kuin koira, joka yhä uskoo olevansa susi.
Ratkaiseva ilta tuli perjantaina. Palasin töistä uupuneena, mutta iloisena olin juuri saanut bonuksen. Pöydällä odotti yllätys: nuupahtanut neilikkakimppu ja pullo Pommacia.
Sami istui kuin puhdas kolikko, tyytyväisenä.
Aino, istu alas. Meidän pitäisi puhua. Olen päättänyt voivani joustaa vähän. Olen valmis laittamaan yhteiseen ruokabudjettiin hän piti dramaattisen tauon, sata euroa kuussa.
Katsoin häntä, kukkia, jotka muistuttivat irvikuvaa elämänilosta, ja Pommac-pulloa, joka toi närästyksen pintaan.
Sata euroa? toistin. Uskomatonta anteliaisuutta, Sami. Mutta on tässä pieni yksityiskohta. Otin laukustani kansiomappini, jossa oli tulostettu Excel-taulukko.
Mikä tuo on? hän kysyi varuillaan.
Lasku, rakas. Katso: keskustan asunnon vuokra (kun käytät sekä olohuonetta että keittiötä) 500 euroa. Sähköt, vesi (rakastat pitkää suihkua) 100 euroa. Siivouspalvelu (minä siivoan, sinä et) 60 euroa. Yhteensä 660 euroa kuussa. Osuudestasi kahdelta viikolta 330. Ja lisäksi kodinkoneiden kuluminen.
Sami kalpeni. Sä otat multa rahaa siitä, että mä asun mun oman vaimon kämpässä?!
Asuntoni, Sami, korjasin pehmeästi. Sinähän teit omat taloudet. Eli olet vuokralainen minun asunnossani. Koska meillä ei ole vuokrasopimusta, voin irtisanoa sut vuorokauden varoitusajalla.
Tämä on kylmää! Mä olen mies!
Olet mies, joka yritti säästää vaimon kustannuksella ja unohti elävänsä hänen rahoillaan, minä sanoin hiljaa, mutta jokainen sana iski kuin moukari. Halusit olla kumppani? Ole. Maksa. Tai etsi status halvemmalla.
Hän tarttui epätoivoon, yritti puhua, avasi ja sulki suuta, huitoi käsillään.
Sä kadut tätä vielä! Mä lähden! Löydän vielä jonkun, joka arvostaa miestä eikä neliöitä!
Onnea matkaan, Sami. Muista ottaa pakastimesta ne lihapiirakat. Ne on sun omaisuutta, en minä toisten tavaroihin koske.
Hän ryntäili läpi asunnon, paiskoi vaatteita kassiin, huusi minua rahanahneeksi hirviöksi, manasi rakkauden loppua ja lähti yöhön…
Soita äidille, että laittaa sängyn valmiiksi, neuvoin kaataessani itselleni lisää hyvää valkoviiniä. Tilaa itsellesi S-ryhmän taksi, älä anna statuksen kärsiä.
Hän paiskoi oven niin lujaa, että ilmeisesti toivoi omatuntoani herätteleväksi mutta ainoa, joka heräsi, oli alakerran naapuri.
Asunnon hiljaisuus oli makeaa kuin hunaja. Istuin nojatuolissa, katselin yöllistä Helsinkiä ja tunsin oloni kevyeksi. Puhelin piippasi. Viesti Tarja Liisalta: Tuli tänne. Kiukkuinen, nälkäinen, vaatii oikeudenmukaisuutta. Sanoin hänelle, että oikeudenmukaisuus on kallista, eikä hänellä ole siihen varaa. Laitoin laskun illallisesta ja yöpymisestä. Saa tottua markkinoihin. Miten siellä pärjäät?
Hymähdin ja vastasin: Hyvin täällä, äiti. Aion ostaa uudet verhot. Säästetyillä rahoilla.
Ei koskaan kannata selittää, miksi joku on hölmö. Paljon opettavampaa on antaa hänen maksaa siitä koko hinnan. Jos mies tarjoaa itsenäisyyttä, varmista, että hän selviää, kun annat sen hänelle.
