Kun mun uusi mies muutti meille, huomasin, että mun 15-vuotias poika vetäytyi omiin oloihinsa. Hän ei enää tullut aamiaiselle meidän kanssa, ja yhtenä päivänä sanoi yllättäen: Äiti, mä pelkään sitä. Mä en pysty elämään saman katon alla sen kanssa, koska hän
Ensimmäisen kerran kun Markus jäi meille yöksi, oli perjantai. Heräsin aamulla kahvin tuoksuun. Hän oli keittiössä paistamassa munia, kuin olisi aina asunut täällä. Hymyili, antoi poskisuukon ja totesi olevansa aamuvirkku kaikki vaikutti ihan tavalliselta.
Mun poika, Launo, tuli hetken päästä huoneestaan. Hän nyökkäsi Markukselle, kaatoi itselleen mehua ja joi sen ikkunan ääressä, eikä tullut ollenkaan pöytään. Ajattelin, että siinäpä teini-ikäisen normaali moodi. Eipä kymmenen viidentoista vanhat usein aamusta irvistä hymyile.
Olen itse jo neljääkymppiä päälle, ollut pitkään eronnut ja teen töitä kirjanpitäjänä. Markus on neljäkymmentäyhdeksän, opettaja, hänkin eronnut. Tavattiin yhteisten ystävien kautta, ensin viestiteltiin paljon, sitten alettiin tapailla. Markus oli rauhallinen, selvästi kunnollinen eikä mitään huonoja tapoja. Vuosien yksin elon jälkeen hänen kanssaan tunsin itseni taas naiseksi, en pelkäksi äidiksi.
Aluksi Markus tuli käymään vain silloin, kun Launo oli muualla myöhemmin päätin, että jätän salaamiset. Poika on jo iso, kyllä hän ymmärtää, että äidilläkin voi olla omaa elämää. Esittelin heidät toisilleen, kaikki meni asiallisesti, eikä mitään riitoja ollut. Ajattelin, että hyvinhän tämä meni.
Mutta ajan myötä alkoi tulla pieniä, outoja juttuja, joita en osannut yhdistää mihinkään. Launo ei enää syönyt aamiaista silloin kun Markus oli yötä sanoi ettei ole nälkä. Hän alkoi viipyä treeneissä pidempään ja meni viikonloppuisin lähes aina mummolaan. Olin itse siitä tavallaan iloinen liikuntaa ja apua isovanhemmille, ajattelin vain sattumaksi.
Nelisen kuukautta myöhemmin Markus alkoi jäädä meille yhä useammin. Mun ajatuksissa se tarkoitti jo käytännössä muuttamista saman katon alle. Eräänä arki-iltana hän jäi meille. Aamulla Launo tuli keittiöön, näki Markuksen ja jähmettyi. Sitten kääntyi kannoillaan ja meni takaisin huoneeseensa.
Menin hänen perässään. Launo istui sängyllään ja tuijotti tyhjyyteen.
Kysyin mitä on tapahtunut hän vastasi hiljaa: Äiti, mä pelkään häntä. Mä en pysty asumaan täällä hänen kanssaan.
Sisällä kylmäsi. Kysyin miksi mitä oli tapahtunut.
Hän katsoi minuun ja sanoi:
Sen jälkeen, kun uusi mies muutti meille, poikani sulkeutui kokonaan. Ei enää tullut syömään kanssamme. Sitten yhtenä päivänä hän sanoi: Äiti, mä pelkään häntä. En pysty elämään täällä hänen kanssa, koska hän
Äiti, sun pitää valita. Joko hän, tai minä.
Ja kun kuulin ne asiat, jotka poikani kertoi, olin aivan shokissa. Heitin Markuksen ulos samantien.
Sillä hetkellä tajusin, että olin katsonut vain omia tunteitani, enkä ollenkaan nähnyt poikani ahdistusta.
Markus sanoi, että muuttaa pian tänne pysyvästi, Launo sanoi lähes kuiskaten.
Niin? koitin pitää pääni kylmänä.
Sitten täällä täytyy laittaa järjestys uusiksi. Oikeasti.
Menin ihan ymmälle. Mitä hän tarkoittaa järjestyksellä?
Sellaista, missä mä en ole enää häiriöksi, hän hymyili laimeasti mutta silmissä ei ollut ilon pilkahdusta. Markus sanoi, että talossa voi olla vain yksi mies. Ja pian kaikki muuttuu.
Nyt meni kylmät väreet selkään.
Sanoiko hän ihan suoraan noin?
Sanoi: Tottuisit nyt jo. Me ollaan sun äidin kanssa perustamassa perhettä. Ja vielä Launo epäröi.
Mitä vielä?
Että ehkä mun olisi parempi asua mummon kanssa, jos en viihdy.
Illalla, kun Markus tuli kotiin, odotin häntä.
Sanoitko sä Launolle, että hänen pitäisi totutella? kysyin suoraan.
Hän huokaisi.
Halusin vain vetää rajan. Jos muutan tänne, pitää aikuisten pelisääntöjen päteä. Haluan ihan oikean perheen.
Mitä mun poika sulle sitten on?
Hän on jo melkein aikuinen. Kyllä hän aikanaan muuttaa omilleen. Meidän pitää also ajatella omaa tulevaisuutta vaikka lapsen hankintaa.
Katsoin Markusta ja tajusin, että nämä sanat tulivat täysin viileästi ilman mitään tunnetta, ihan tosissaan.
Eli sun mielestä mun pitää valita?
Hän kohautti olkiaan.
Toivoisin vain, että päätät, mitä itse haluat.
Se yö meni valvoessa. Aamulla menin Launon luo ja istuin hänen viereensä.
Minä olen jo päättänyt, sanoin. Sä et koskaan tule olemaan ylimääräinen omassa kodissasi.
Samana päivänä Markus pakkasi tavaransa ja lähti.
