Hyvät aikomukset
Taina! Vihdoinkin! Olen jo ihan poikki odottamisesta! Margareeta avaa oven ja halaan siskoaan. Pääni on ihan sekaisin, en tiedä enää mitä tehdä!
Rauhoitu ensin, hyvä ihminen, rauhallinen ja jykevä Taina liukuu eteiseen. Onko hän kotona?
Ei! Lähti aamulla lasten kanssa pois! Margareeta heilauttaa avuttomasti kättään. Ei suostu kuuntelemaan mitään. On vain rakastunut!
No, mitä tähän nyt sanoisin, Marja? Tyttöä ei tullut pidettyä aisoissa, ja nyt itketään? Istutaan alas kaikessa rauhassa, kerrot kaiken, katsotaan sitten miten edetään.
Taina astelee keittiöön ja istuutuu pöydän ääreen, tarkkaillen vaativasti, kun Margareeta laittaa teetä.
Kaada nyt vedenkeittimestä ensin kuumaa vettä kannuun, kuinkahan monta vuotta olen tätä sinulle opettanut, mutta ei, ei mene perille.
Margareeta hätkähtää, nappaa vesikannun, kääntyy kömpelösti ja polttaa sormensa kannun kyljessä, tarttuen sitten nopeasti korvaansa.
Voi hyvä tavaton, sama kömpelö sinä aina olet ollut! Anna tänne, istu alas nyt. Kohta teet itsellesi vielä isomman vahingon kun olet noin hermostunut.
Taina ottaa ohjat ja pistää teen tulille osaavin ottein.
No niin. Nyt kerro kaikki alusta loppuun. Kuka hän on ja mitä Anni oikein ajattelee?
Margareeta halaa teekuppia käsissään. Mitä sanoa siskolle? Hän ei itsekään tiennyt miksi Anni ja hänen uusi miesystävänsä aiheuttivat niin paljon levottomuutta. Vaikuttihan mies kuitenkin ihan rehdiltä. Ei juoppo, eikä muutenkaan huono maine, päinvastoin, oman korjaamon pitäjä, kohtelias ja kätevä käsistään hanan laittoi kuntoon tuosta vaan, vaikka putkimieskään ei ollut siihen pystynyt. Mutta Margareeta oli tottunut ajattelemaan, että nuoremman tyttären päätökset ovat aina jotenkin kyseenalaisia jotain hämäryyttä täytyi olla. Varsinkin kun kyseinen mies oli korjannut Annin auton keskellä kauheimpia pakkasia ilmaiseksi, vaikka näki ensi kertaa, vain siksi että Anni oli lasten kanssa jumissa kadulla. Kuka muka näin tekee? Sen jälkeenkin mies oli käynyt auttamassa ihan pyytämättä. Kuusi kuukautta ja edelleen käy. Ja Annilla on pää aivan pilvissä, eikä äiti eikä lapset tunnu kiinnostavan. Pitäisi naimisiin, eikö yksi kerta olisi jo riittänyt!
Kaiken Margareeta kertoo siskolleen ja jää katsomaan, millaisen tuomion Taina antaa. Taiaan hän luottaa enemmän kuin itseensä lapsuudesta asti Margareeta on ollut pikku häntä isosiskolleen, joka oikeastaan kasvatti hänet. Isä kuoli nuorena ja äiti teki parhaansa kahden tytön kanssa, mutta suurin osa vastuusta jakautui väistämättä vanhemmalle:
Taina, sinä olet jo iso! Pitää auttaa.
Siskosten ikäeroa kertyi peräti kahdeksan vuotta. Kun äiti huomasi odottavansa toista, ensireaktio oli naurun ja pelon sekoitus olihan elämä 70-luvun Suomessa kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta sekä mies että esikoinen vakuuttelivat yhteen ääneen:
Kyllä me selvitään!
Niina syntyi vähän heikkokuntoisena, mutta isosisko oli aina vieressä auttamassa, kun äiti joutui olemaan töissä. Taina oli lähes suojelusenkeli.
Sinä olet kuin suojelusenkeli hänelle, vaikka sanotaan ettei niitä ole olemassa, äiti letitti aamua kiireessä pikku-Margareetan hiuksia, En tiedä, Taina, mitä tekisin ilman sinua!
Taina vei pikkusisaren tarhaan, valmensi koulua varten, opetti etukäteen ensi luokan ohjelman, kun Margareeta taas sairasteli. Tohtorit totesivat:
Antakaa aikaa, kyllä hän vahvistuu.
Isosisko huolehti tiukasti, maidot ja lääkkeet säännöllisesti, pakotti päiväunille, vaikka pikku-Margareeta itki ja kiukutteli.
Ajan myötä kaikki järjestyi, koulu sujui, kunto koheni. Kun opintiet päättyivät, äiti kutsui tuoreen kätilön ensimmäisen lapsensa vierelle keskusteluun.
Mitä teemme nyt?
Hänellä on hyvä pää, olisi sääli olla lähettämättä opiskelemaan.
Elämää helpotti siskon apu ja pieni opiskeluavustus. Taina kävi kerran kuussa tuomassa ruokaa ja tarkastamassa, että tyttöjen opiskelijaboksissa oli järjestys.
Mikä pölykerros täällä taas on? Heräätkö sinä koskaan siivoamaan?
Margareeta yritti aina ehtiä järjestää kaiken, tiesihän että isosisko tulee katsomaan.
Aina välillä elämä mullistui sillä välin kun Margareeta opiskeli toista vuotta, äiti sairastui vakavasti. Uutinen raapaisi kaiken vanhan arjen sirpaleiksi, ja tilanteesta yrittivät selvitä parhaan mukaan. Margareeta jäi pitämään äitiä kädestä viimeisinä päivinä, ja yritti tehdä mitä pystyi, kunnes suru murtui kyyneleiksi vasta kun oli jo myöhäistä.
Taina pysyi rauhallisempana, tuki siskoa kaikessa.
Äidin lähdön jälkeen siskokset muuttivat erilleen. Margareetalle sattui pieni yksiö ihan Tainan läheltä.
Tämä on hyvä pysyt lähellä. Taina arvioi uutta asuntoa, Älä kutsu ketään, me remppaamme tämän yhdessä.
Tainan porukka, jossa kaikki olivat naisia, remppasi asunnot perinpohjaisesti osaavin käsin, hyvässä hengessä. Pian Taina perusti ihan oman rakennusfirman ja joutui tasapainoilemaan arjen ja yrityksen välillä.
Aika ei riitä mihinkään! Jospa Aleksi vähän auttaisi, mutta ei, miehellä on omat kiireet. No, joskus nekin huolet väistyvät ja voin keskittyä vain työhön!
Elämä ei kuitenkaan ollut helppoa, kriisi seurasi toista, eikä liiketoimintaa pystynyt enää kasvattamaan. Taina puhisi välillä ärtyneenä:
Kaikkia ei voi kaitsea, ja aina hävettää asiakkaiden edessä, kun joku on hosunut työnsä.
Margareeta raportoikin ahkerasti siskolleen kun hän pääsi kuitenkin naimisiin, vaikka Taina epäili puolisoa aluksi. Lopulta kuitenkin anoppi ja vävy oppivat tulemaan toimeen, ja sisarusten välitkin asettuivat.
Maximi sai hoivata tyttöjään täysillä tiesi miten nauttia perheestä, vaikka Taina vähän nyrpisti, kun mies touhusi lasten kanssa aina viikonloputkin.
Ei ole isällistä, menevät ihan pilalle, varo vaan.
Margareeta tiesi siskon vähän kadehtivan, kun Aleksia ei ikinä saanut lasten kanssa puuhaamaan. Kun Tainan oma poika alkoi oireilla, isä sanoi vain:
Kasvata sinä, minä elätän.
Taina puuskahti, mutta yksin selvitti poikansa kanssa lopulta, tuttavan suosituksesta, lähetti pojan armeijaan.
Kun poika oli omilla teillään, alkoi tytär sekoilla.
Äiti, minä odotan vauvaa.
Taina lysähti alas.
Miten nyt näin? Olet juuri täysi-ikäinen…
No, sitä juuri! Ei saarnaluentoja.
Mitäpä tässä muuta enää voi häät järjestetään ja sillä sipuli.
Kuukaudessa tytär naimisiin ja omaan asuntoon.
Margareetan tytöistä tuli reippaita ja terveitä, aivan toista maata kuin äiti lapsena.
Ihan kuin heissä olisi voimaa vaikka muille jakaa! Margareeta ylpeilee. Ei pieniä flunssiakaan juuri lainkaan.
Vielä kun olisivat viisaita, niin voisi olla ylpeä.
No, kyllä kelpaa! Opiskelevat, käyvät harrastuksissa. Toisella on vähän vaikeampaa, mutta Anni vetää molempia.
Maxim oli ylpeä isä mutta elämä iski, kun tytöt olivat vasta ala-asteella: Maxim joutui onnettomuuteen, sairaalajakso, eikä selvinnyt. Lapset jäivät äidittöminä, mutta Taina tuki ja auttoi.
Siskon ohjeilla elämä alkoi asettua. Tyttäret kasvoivat hyvin, vaikka Annista tuli halleluja, kuten Taina pilkallisesti sanoi.
Yläluokilla molemmat ihastuivat, mutta Anni puski läpi tahdollaan.
Minä rakastan häntä!
Se mitä sinun rakkaudestasi? Mieti nyt, lapsi sinä vielä olet! Taina jyrisee.
Tämä on meidän asiat, Anni sanoo topakasti, Minä päätän!
Anni näki tärkeäksi varmistaa, etteivät heidän välinsä syvene ilman sitoutumista.
Jos todella rakastat, niin mennään naimisiin.
Aivan helposti! Kunhan vain saan vanhemmille sanottua, poika vastaa, edelleen vähän poikamainen asenteessa.
No, häät pidettiin vuoden päästä, Margareeta itkee, ja Taina ärisee.
Miksi noin kiire? Polttaako joku?
Annista tulee äiti parin vuoden päästä, opiskelee, tekee töitä, Sergei perustaa yrityksen, ratas pyörii. Vanhemmat auttavat, mutta tytär pitää puolensa. Anni etenee urallaan, Sergei yrittää, firman kehitys sujuu. Margareeta huokaisee helpotuksesta, mutta Taina muistuttaa:
Liian hyvin kaikki! Joku vielä menee pieleen, ja sinä, Margareeta, siivoat jäljet.
Elämä kuitenkin rullaa kunnes Sergeille tulee toinen nainen. Anni saa tietää ikävällä tavalla, ja avioero repii perhettä.
Sinusta on tullut kumma, et välitä enää mistään, aina vain työ ja lapset, minäkin olen mies!
Ero on vaikea. Ex-anoppi pyytää Annia irtisanoutumaan tilanne on kiusallinen.
Ymmärrän, Anni toteaa. Kyllä meillä elämä jatkuu…
Lapset ihmettelevät uutta arkea, mutta sopeutuvat. Margareeta auttaa, Taina sättii.
Kyllä ne pojat vielä jäävät sinun huolehdittaviksi kun Anni löytää uuden miehen!
Kun uusi mies, Leevi, tulee kuvioihin, Margareetalla alkaa olla yöunet katkolla.
Taina, mitä nyt tehdään?
Annatko tyttäresi vain mennä, etkä edes tarkista sen uuden taustaa? Kyllä pitää selvittää!
Anni ei moisiin kritiikkeihin suostu tytär keittää omaa soppaa, eikä enää palauta kellekään tiliä.
Tämä loppui nyt. Te ette määrää minua! Minä vastaan omista asioistani.
Taina älähtää, riita leimahtaa. Hetkeen Margareeta luulee sydämen pysähtyvän ambulanssi, sairaala.
Seuraavana päivänä koko perhe on vastaanotolla. Taina yrittää sovintoa, Anni nyökkää.
Anteeksi hyväksyttävä nyt tärkeintä on, että äiti paranee.
Margareeta toipuu, sisarukset tekevät sovinnon mutta Margareeta ei enää suvaitse kritiikkiä lapsistaan. Taina oppii hiljalleen hölläämään. Kun Annin ja Leevin häitä tanssitaan, Taina ensimmäisenä huutaa “Kippis ja onnea!” ja halaa sekä pyytää jälleen anteeksi.
Elämä asettuu. Anni jää lopulta hoitamaan Taian loppuun asti, Leevi auttaa, hoitaa, kuljettaa lääkäriin. Anni puristaa siskon kättä viimeiseen asti.
Sinulle osui mies isolla M:llä, Anni, pidä siitä kiinni! Taina kuiskaa hymyillen ennen kuin nukkuu pois.
Ymmärsin, Anni hymyilee hiljaa.
Ja kiitollisena Taina kiittää viimeisillä sanoillaan:
Kiitos!
