Äiti, sinä täytit jo 65 vuotta. Pitäisi mennä maistraattiin tekemään testamentti tai siirtää talo perintönä eteenpäin, huomautti siskoni vierailullaan.
Viikko sitten äidilläni oli juhlapäivä, pyöreät 65 vuotta. Hän ei halunnut juhlia mitenkään suureellisesti, vaan kutsui meidät kotiinsa rauhalliselle kahville. Ostin hänelle kauniin kimpun ruusuja, lämpimän aamutakin sekä pakkauksessa olevat villasukat. Panin vielä kirjekuoreen 300 euroa eiköhän niille tule käyttöä.
Vaimo ja lapset eivät tällä kertaa päässeet mukaan. Poika oli sairastunut, tyttärellä oli kilpailut, ja Riitta lähetettiin kiireellisesti työmatkalle Helsinkiin. Lapset kuitenkin piirsivät isoäidille värikkään piirustuksen, jossa koko perhe seisoi yhdessä talon edustalla.
Sitten myös nuorempi siskoni Veera saapui kylälle.
Kuule, unohdin ostaa äidille mitään. Sano, että aamutakki on sekä minulta että sinulta.
Selvä. Mutta et kai unohtanut, kuinka merkittävä päivä äidillä nyt on?
Voi Oskari, tiedät kyllä millaisia ongelmia minulla on töissä!
Siskoni on aina ollut vähän tuuliviiri, ei oikein koskaan saanut otetta elämästään. Hän sai lapsen 19-vuotiaana yhden opiskelijapojan kanssa asuntolasta, mutta poika jätti hänet kuitenkaan koskaan maksamatta elatusmaksujaan. Siihen aikaan työskentelin rakennustyömaalla ja lähetin Veeralle aina välillä rahaa, että saisi ruokaa ja vaippoja tytölle.
Järjestin Irinalle paikan päiväkotiin ja järjestin Veerallekin työpaikan kioskiin vanhan tuttuni kautta. Mutta sisko jaksoi siellä vain kolme kuukautta, sitten irtisanoutui.
Sittemmin Veera on sinnitellyt satunnaisilla tuloilla tekee milloin kynsiä kotona, milloin ripsien pidennyksiä. Viime kesänä lähti töihin Ruotsiin, lapsen jätti äidille hoitoon. Sieltä palatessaan toi kolme kuukaudessa vain 2100 euroa ja tuhlasi heti viimeistä senttiä myöten: osti itselleen uuden kännykän ja tytölle läppärin. Itse tienaan moisen summan kuukaudessa firmassa, mutta teen toki paljon pidempiä päiviä.
Äiti ilahtui valtavasti, kun saavuimme, ja laittoi pöydän täyteen herkkuja. Naapuri Tellervo sekä täti Orvokki tulivat myös käymään.
Juhla sai kuitenkin ikävän käänteen, kun Veera päätti nostaa perintöasian pöydälle kesken kahvipöydän.
Äiti, kenelle sinä ajattelit testamentata tämän talon?
Voi Veera-lapsi, mitä sinä noin kyselet? Talo jaetaan tietenkin tasan.
Miten niin tasan? Oskarilla on jo oma asunto ja yritys kaupungissa. Minä asun edelleen vuokralla, mitä hän tällä talolla tekee?
Siskoni puhui aivan kuin äiti olisi ollut jo menossa hautaan. Hän ei lainkaan hävennyt puhua asiasta kaikkien kuullen.
Veera, ei nyt ole oikea hetki. Älä pilaa juhlaa.
Milloin sitten? Äiti, olet jo kuusikymmentäviisi. Iän karttuessa tällaiset asiat pitäisi hoitaa kunnolla tee testamentti vaikka jo tänään ja laita talo minun nimiin.
Täti Orvokki oli tukehtua teehensä tämän kuullessaan. En voinut enää itse hillitä mieltäni. Otin Veeraa kädestä kiinni ja vein keittiön puolelle.
Oletko järjiltäsi? Mitä sinä puhut juhlapöydässä, kuin äiti olisi jo haudassa?
Pidä sinä huoli omista asioistasi! Olen kasvattanut lasta yksin, mutta te
Oletko oikeasti unohtanut, kuinka kannoin sinulle rahaa ja äiti huolehti Irinasta? Kohta kyllä otat ja saat muistutuksen tästä käytöksestä!
Veera suuttui täysin. Hän nappasi Kristiinan mukaansa ja lähti ovet paukkuen hyvästelemättä. Uhkasipa vielä tehdä minusta rikosilmoituksen. En minä hänen uhkauksistaan piittaa.
Äiti kuitenkin murehtii Veeraa kovasti. Sen jälkeen sisar on kieltänyt Kristiinaa näkemästä isoäitiään, ei edes vastaa äidin soittoihin. Kaikki vain talon takia. Äiti itkee ja pitelee sydäntään huolesta.
En tiedä enää, mitä tehdä siskon suhteen. Aikuinen nainen, mutta käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi.
Entä miten sinä, lukija, tekisit? Kannattaisiko tässä vielä yrittää sovintoa sukulaisen kanssa vai ei?
