Eilen poikkesin naapuri Mattin luona lainaamassa poraa. Matti avasi oven päällään kotiverkkarit ja T-paita.
Tule peremmälle, juuri söin, Matti sanoi. Astuin sisään. Asunto oli siisti, keittiössä tuoksui paistettu broileri. Pöydällä kannettava tietokone ja vieressä lasillinen punaviiniä.
Matti on viisikymmentäyksi, ollut eronnut kaksitoista vuotta. Hän elää yksin, työskentelee insinöörinä ja tienaa reilut kolme tuhatta euroa kuussa.
Olen tuntenut hänet viitisen vuottamuutettuani tähän taloon en ole kertaakaan nähnyt hänen luonaan naista, edes kylässä.
Hän antoi minulle poran ja kaatoi meille molemmille hieman viskiä:
Istu alas, kun kerran tulit. Eipä olla viime aikoina kunnolla juteltu.
Juttelimme keittiön pöydän ääressä. Sitten kysyin:
Matti, miksei sulla ole ketään? Etkö etsi seuraa?
Hän naurahti kuivasti:
En erityisesti etsi. Tiedätkö, Jukka, kaksitoista vuotta yksin, ja olen todennut, että mulle tämä sopii paremmin.
Miksi näin?
Hän kaatoi lisää lasiin ja nojautui tuoliin:
Kerron suoraan. Kuusi syytä. Ei mitään kaunistelua.
Ensimmäinen syy pesänjako erossa vie puolet
Matti aloitti:
Erosta on jo kaksitoista vuotta. Olin naimisissa Eevan kanssa kahdeksantoista vuotta. On tytärkin, nykyään kaksikymmentäkahdeksan ja asuu omillaan.
Hän otti kulauksen:
Erosimme Eevan pettämisen takia. Jäin kiinni, laitoin erohakemuksen vireille.
Ja sitten?
Tuomari määräsi niin, että jaoimme asunnon puoliksi. Minä maksoin suurimman osan asuntolainasta. Loppujen lopuksi myytiin asunto, rahat puoliksi ja ostin tästä sen yksiön.
Hän vilkaisi minua:
Mieti, Jukka. Tein duunia, maksoin lainaa, ja hän sai puolet vaikka petti. Lakien mukaan se on oikeudenmukaista. Miksi ottaisin saman riskin uudestaan? Jos tapaisin jonkun, muutettaisiin yhteen, otettaisiin vaikka auto, sitten ero. Ja taas pesänjako. Ei kiitos.
Olin hiljaa järkeenkäypää puhetta.
Toinen syy haaveille ei löydy kannustusta
Mulla on haave, Jukka. Haluan ostaa vanhan Jawan, kunnostaa sen ja ajella viikonloppuisin.
Kuulostaa hyvältä!
Olen jo säästänyt pitkään. Ensi talvena ostan Jawan seitkytluvulta ja laitan kuntoon itse.
Hän joi vettä viskin päälle:
Kun olin naimisissa, oli muitakin haaveita. Halusin oppia soittamaan kitaraa. Ostin kitaran, menin kurssille. Eeva vain tokaisi: Miksi tuhlata aikaa tollaseen? Et sä mikään Dave Lindholm oo. Jäi sitten. Haaveilin melontareissusta Saimaalle, siihen tuli vastaan, että pitäis hoitaa perusasiat, laskut maksaa, ei aikaa haaveiluun.
Hän katsoi ulos ikkunasta:
En ole törmännyt naiseen, joka olisi kannustanut. Nyt teen mitä huvittaa. Kun ostan moottoripyörän, voin olla rauhassa ilman, että joku vähättelee.
Kolmas syy naiset odottavat liikaa
Matti jatkoi:
Kokeilin Kolme vuotta sitten deittisovellusta, täytin rehellisesti: ikä, työ, tulot, harrastukset.
Miten kävi?
Kirjoittelin parin kanssa. Yksi, Mirjami, 46, vastaanotossa töissä, palkka alle kaksi tonnia. Kirjoitti: Olet kiinnostava, mutta haen miestä, joka tienaa vähintään viisi tonnia kuussa.
Hän naurahti:
Vastasin, että paljonko itse tienaat? Hän loukkaantui ja esti minut.
Ihanko totta?
Kyllä. Useimmat naisista elää vuokralla, tienaa vähän, mutta haluavat rikasta miestä, omalla kodilla ja autolla. Itse eivät tuo muuta kuin naiseutta.
Hän joi lasin tyhjäksi:
Teen hyvää palkkaa, oma kämppä, auto. Niiden mielestä olen silti huono valinta, kun en ole miljonääri. Miksi nähdä vaivaa, jos ei tule arvostetuksi?
Neljäs syy pärjään kotitöissä yksin
Kysyin:
Eikö tule ikävä kodin tunnelmaa, jonkun muun laittamaa ruokaa?
Matti nauroi:
Katso ympärille. Onko täällä sotkua? Teen viikkosiivouksen, menee tunti. Laitan ruokaa, tänäänkin paistoin kanaa ja kasviksia. Kolmessakymmenessä minuutissa valmista. Pyykit pesukoneessa, itse kuivaan.
Hän viittasi keittiöön:
En tarvitse ketään pitämään kotia järjestyksessä. Moni nykyajan nainen ei osaa edes laittaa ruokaa, tilaa Woltista tai syö eineksiä.
Onhan niitä, jotka osaa
On, harvassa. Eikä sekään auta jos vaatimuksena on, että mies elättää täysin. Teen mieluummin itse.
Viides syy pelko manipuloinnista ja valheista
Matti kaatoi lisää viskiä.
Tapailin eron jälkeen kahta: molemmat valehtelivat.
Miten niin?
Ensimmäinen, Tuulikki, sanoi olevansa eronnut, mutta selvisi, että oli edelleen naimisissa ja etsi vain seuraa salaa. Toisen, Liisan, piti olla lapseton, mutta kahden kuukauden jälkeen paljastui kaksi lasta, joita ei halunnut mainita ettei säikyttäisi miestä pois.
Hurjaa
Niin. Väsyttää jatkuva epäluottamus. Monet naiset salaavat asioita saadakseen miehen, ja ihmettelevät, miksi me emme luota.
Kuudes syy miesten aloitteellisuudesta rangaistaan
Matti huokaisi syvään.
Viimeksi yritin tutustua naiseen vuosi sitten kirjakaupassa. Nainen katseli klassikkohyllystä, ehkä 45-vuotias, kaunis nainen.
Ja?
Menin ja sanoin: Terve, huomaan että pidät klassikoista. Haluaisin suositella hyvää kirjaa. Hän katsoi kuin olisin hullu, vastasi kylmästi: Kiitos, pärjään kyllä itse. Ja lähti.
Hän naureskeli:
Jos mies nykyään yrittää avata keskustelun, on heti ahdistelija. Sosiaalisessa mediassa stalkkeri. Kahvillekin kutsuttaessa puhutaan hyväksikäytöstä.
Kaikki eivät ole sellaisia
Totta, mutta moni on. Olen kyllästynyt torjuntoihin ja kylmiin katseisiin. Jos naista oikeasti kiinnostaa, näyttäköön sen itse. En enää aloittele.
Mietin hänen sanojaan pitkään kotona.
Olen neljäkymmentäyhdeksän, ollut naimisissa Marjaanan kanssa kaksikymmentäkolme vuotta. Meillä sujuu hyvin. Mutta jos olisin yksin ehkä tekisin kuten Matti.
Ehkä hän on rohkea, koska ei suostu ottamaan riskiä ja menettämään kaikkea, tai kenties vain peloissaan.
Onko oikein, että mies menettää lähes kaiken omaisuuden, vaikka puoliso petti? Vai liioitellaanko?
Onko oikeutettua viisikymppisenä kieltäytyä uudesta suhteesta vain siksi, että virheen hinta on suuri? Onko se tervettä itsesuojelua vai pelokkuutta?
Ovatko suomalaiset naiset yleensä sellaisia, etteivät tue miesten unelmia, vai valitsemmeko miehet itse väärin?
Opin ainakin, että jokainen valitsee oman tien, ja yksin eläminen voi joskus olla viisauden eikä pelon merkki.
