Olen vanhempainvapaalla oleva äiti. Minulla on kaksi kaunista lasta yksi täyttää pian viisi vuotta ja toinen syntyi vastikään.
Anna kun kerron eriskummallisesta tilanteesta, joka minulle sattui.
Tämä kaikki alkoi eräällä listalla, jonka appiukkoni antoi minulle heti häidemme jälkeen ikään kuin unessa, paperi tuntui olevan jäistä ja vähän läpinäkyvää. Listalla oli kaikenlaista kuin Kalevalan runojen outoja säkeistöjä: kuten, että mieheni on allerginen tietyille ruoille ja siitä minun tulee aina muistaa pitää huolta. Tämä oli tärkeää. Yksi lista kohdista oli, että minun pitäisi silittää hänen alushousunsa, sillä muuten niihin voisi muka jäädä kylmiä ryppyjä, jotka aiheuttaisivat mustelmia hänen pyhimpään paikkaansa…
Ajattelin, että no jaa, tämä on kai huolehtivan äidin tapaa, vähän kuin vanhan kansan lempeä noita. Eihän siinä mitään äiti joka rakastaa lastaan. Noudatin tunnollisesti kaikkia listan kohtia, eivätkä ne olleet erityisen vaikeita. Mutta alushousujen silitys jäi vaivaamaan, koska omassa kodissani äiti ei koskaan silittänyt kenenkään alushousuja se olisi ollut yhtä järjetöntä kuin silittää lumikolan aisoja.
Oma poikani syntyi ensin. Ensin käytettiin vaippoja, mutta kun siirryimme pikkualushousuihin, aloin vaistomaisesti silitystä en tiedä, olinko enää tälle maailmalle vai jollekin surrealistiselle Saimaalle. Niinpä nyt silitän kahden ihmisen housuja päivittäin. Alushousuvuori kasvaa kuin Salpausselkä. Jatkoin silitystä, koska mieheni äiti uskoi, että kuuman raudan ja höyryn yhteisvaikutus tappaa pöpöt hän selitti, että myös poikamme olisi heti sairastunut ilman silitystä, sillä se suojaa sukukalleuksia myös tulevaisuudessa.
Lopulta ei ole kyse mieheni äidistä, vaan siitä kuinka toinen lapsi muutti kaiken. Nyt on vaikeaa saada kaikkea tehtyä oikeaan aikaan, ja uskon että sellaiset äidit, joilla on vastasyntynyt ja pieni lapsi, tietävät mistä puhun. Yritän löytää aikaa merkityksellisille asioille, mutta alushousuvuori kasvaa kuin outo unessa kohoava Puuvuori.
Eilen mieheni mainitsi, että kaapissa ei olisi enää yhtään silitettyjä alushousuja, antaen ymmärtää, että minun pitäisi tarttua rautaan. Olin niin väsynyt, että sanoin hänen voivan ottaa ne suoraan silittämättömien pinosta.
Kun olin jo vajonnut unen ja valveen väliin, mies soitti äidilleen: Vaimolla ei enää riitä aika. Koko tapaus loukkasi häntä syvästi. Ja kaikki tämä alushousujen vuoksi.
Silitättekö te suomalaiset lastenne alushousuja? Jos silitätte, kuinka pitkään? Ja löytyisikö tähän johonkin muinoin menneeseen perinteeseen nopeampaa konstia viskipullon tai muikkun keiton rinnalle?
