Tätini
Tätini Pirkko tuotiin meille maaseudulta. Hän oli jo iäkäs ja alkoi olla vaikeaa hoitaa kaikkea yksin, joten serkkuni Aino kutsui hänet Helsinkiin asumaan heidän luokseen.
Ainon mies Erkki ei pannut vastaan ollenkaan. Erkki oli rauhallinen, hoikka mies, silmälaseissa, ja totteli Ainoa aivan mukisematta, kun Aino puhui kuuluvasti ja päättäväisesti.
Pirkko on kuitenkin omaa sukua, ihan läheinen. Hänellä ei ole omia lapsia, ja mullakaan ei enää ole äitiä. Äitini oli Pirkkoa kolmekymmentä vuotta nuorempi ja syntynyt isän toisessa avioliitossa. Mutta minkäs teet, äitini lähti niin varhain tästä maailmasta Voi, minä säälin Pirkkoa! Otetaan hänet meille! julisti Aino.
Ainon lapset Topias ja nuorempi Rauha eivät tunteneet tätä outoa tätiä. Oikeastaan Aino itsekin oli tavannut Pirkon vain pari kertaa. Puhelimella eivät puhuneet koskaan; kirjeitä vaihtoivat silloin tällöin. Kävi ilmi, ettei Pirkolla ollut mitään nykyaikaista teknologiaa.
Nyt hän oli heidän kanssaan, pieni kuin tonttu (13-vuotias Topias oli selvästi häntä pidempi). Hento vaaleat hiukset, kuin voikukan höttö. Päässä pyöreä hattu sellainen, mitä ei Helsingissä kukaan enää käytä. Silmät hämmästyttävän nuoret ja kirkkaat, sinisenä kuin järvi.
Hänellä oli mukanaan nyssäkkä ja verkkokassi, niitä vanhoja mitä ostettiin vuosikymmenet sitten. Mukana myös kaksi vanhaa laukkua.
Hiirikäsissään hän piteli suurta oranssia kissaa. Kissa vilkaisi laiskasti uusia ihmisiä, hyppäsi lattialle ja lähti tutkimaan asuntoa.
Tämä on Mandariini. Otin sen mukaan. Elävä sielu, älkää pahastuko, sanoi täti Pirkko.
Sitten hän jatkoi:
No mutta, täällähän te olette! Omat rakkaat!
Illalla istuttiin pöytään. Pirkko toi mukanaan omia säilykkeitä ja hilloja. Aino ihan ihmetteli, miten hänen hankalasti syövät lapset pistivät poskeensa hilloa, kurkkua, lechoa ja kaikkea muutakin.
Aino! Onko teillä mökkiä? Istutetaan kaikki mitä vaan, vaikka voimat ei enää riitä entiseen, silti täytyy kasvattaa omaa! Ilman sitä ei pärjää! julisti Pirkko.
Aino sanoi, ettei mökkiä ole. Miksi olisi, kaiken saa kaupasta ja töissä menee jo kaikki aika. Hän tekee kahta vuoroa, Erkki samoin. Asunnon lainaa maksetaan vielä pitkään.
Mökki tarvitaan. Älä katso minua noin, Aino. Ihminen ei voi elää ilman maata. Ostetaan! Etsitään tontti, ja Pirkko meni omaan huoneeseensa.
Niinpä niin. Taidetaan pyöriä ihan vaan arjessa ja välillä kaikesta nipistää. Täti luulee, että meillä olisi jo lottovoitto, mutisi Aino tiskatessaan.
Seuraavana aamuna oli vapaata. Erkki löhöili sängyssä ja luki sanomalehteä. Aino huikkasi lapsille, että voivat lämmittää einekset, ja päätti jatkaa unia itsekin.
Topias ja 8-vuotias Rauha uppoutuivat puhelimiinsa kuten aina.
Mandariini istui tyytyväisenä vieressä ja heilutti päätään. Pirkko astui sisään.
Mitä oikein teette? kysyi Pirkko.
Topias ja Rauha alkoivat innoissaan selittää ja näyttää, mitä puhelimilla voi tehdä. Pirkko pudisteli päätään ja sanoi:
Meillä maalaiskylässä näilläkin leikitään, tosin vähän yksinkertaisemmin. Minä en ole koskaan tarvinnut. Kirjeet riitti teidän äidille, minulle se sopi parhaiten. Mutta hyvä vehjehän tuo, missä vaan voi löytää ihmisen. Kätevä juttu. No, laittakaa nyt pois hetkeksi ja tulkaa mukaan!
Miksi? Me pelataan tässä! protestoi Topias.
Missä pelaatte? Kun lasi vaan silmien edessä, ette soita kelleen, ihmetteli Pirkko.
Sisällä pelataan siis puhelimessa! Rauha pisti väliin.
Pirkko kertoi, millaisia leikkejä heillä oli kylällä, ja johdatti lapset keittiöön.
Kun Aino kurkkasi keittiöön, hän hämmästyi. Pöydällä oli iso lautanen täynnä lettuja. Topias joi tyytyväisenä teetä, Rauha seisoi Pirkon vieressä ja pyöritti käsin karjalanpiirakoita.
Katso äiti! Onnellinen piirakka, ehkä sinullekin tulee! Rauha hymyili.
Myöhemmin Erkki liittyi mukaan ja nuuhki innokkaasti.
Tästä eteenpäin tehdään itse piirakat ja letut viikonloppuisin! Parasta on oma ruoka! sanoi Pirkko.
No mutta eihän siinä ole järkeä, nykyään on valmisruoka ja pakasteet. Aino vastasi. Hän ei ole koskaan pitänyt ruoanlaitosta; osti aina valmista ja pakasteita. Kukaan ei aiemmin vastustanut, ainakaan ennen tätä päivää.
Äiti! Tehdään itse. En ole ikinä syönyt tällaisia piirakoita! Topias sanoi.
Pirkko sitten otti rullan kuminauhaa, sitoi sen tuolien ympärille ja näytti Rauhalle, miten hypätään kuminauhalla kylän tapaan.
Miksette näin hyppää? kysyi hän.
Nykyään lapset menee uloskin puhelimet kädessä! tuhahti Erkki.
Ei se niin käy! Pitää tavata kasvotusten. Puhelimet on tarpeen, mutta niitä käytetään siihen mitä tarvitsee, kuten soittamiseen. Ja siinä se, totesi Pirkko.
Iltaisin Pirkko istui neulomassa ja Mandariini köllötteli vieressä tuolilla, kunnon suomalainen kissa.
Äiti, tule katsomaan! Rauha vetäisi Ainoakin mukaansa.
Aino meni eteiseen ja kurkkasi kylpyhuoneeseen.
Tätini Pirkko silitti pesukonetta ja mutisi:
Onnea pesukoneelle! Palvele kauan, kiitos sinulle, rakas!
Mitä sä teet, täti? Aino kuiskasi.
No, tänään on 8. maaliskuuta, naistenpäivä. Pesukone on tyttö, niin päätin sillekin toivottaa! naurahti Pirkko.
Mutta se on laite! Aino tuhahti.
Kaikki koneet ymmärtää, älä väheksy. Yksi vanha traktori kylällä juuttui kerran, mutta kun kuski jutteli sille lempeästi, se pääsi irti. Ja Kalle aina kutsuu autoaan Elina. Ette ymmärrä, miten kiitollisia saatte olla ennen pestiin kaikki käsin ja raahattiin pyykkiä järveen, Pirkko iloitsi vilpittömästi.
Hän alkoi hakea lapsia koulusta.
Topiakselle tuli eräänä päivän hankaluuksia koulussa. Hän ei kertonut vanhemmille, vaan itki yksin nurkassa, kun Pirkko tuli rohkeasti luokse. Topias avautui, ja seuraavana aamuna ei mennyt kouluun heti.
Kotona oli hiljaista Pirkkoa ei kuulunut.
Varmaan lähti kävelylle, ajatteli Topias.
Koululla Topias kuuli tutun äänen, kurkkasi ovesta ja näki, että Pirkko seisoi taulun vierellä ja kertoi jotakin innostuneesti. Kukaan ei nauranut.
Tunnin jälkeen oppilaat kerääntyivät Pirkon ympärille. Topias asteli sisään, ja Petteri, luokan pahin kiusankappale, tuli häntä vastaan.
Hei, ootko ollut pitkään pois tänään? Kuule, sun mummo on ihan mahtava! Hän kertoi niin paljon. Harmittaa, kun mulla ei mummoa ole. Huomenna sun täti tulee puistoon kanssamme, hän tietää tosi paljon eläimistä ja kasveista! Petteri hymyili.
Hän on kyllä hieno! Topias hymyili, meni halaamaan Pirkkoa.
Illalla Aino itki, väsynyt ja ahdistunut. Pirkko oli vieressä ja antoi Ainon rauhassa itkeä. Tarjosi teetä ja kertoi, miten on menettänyt lapsensa pienenä, ja miehensäkin nuorena. Taisteli raskaan sairauden kanssa, laihtui ja kärsi mutta selvisi, vaikka teki kipeää.
Ei ihmisten muoti voi ketään määrittää! Kaikki on arvokkaita omalla tavallaan, Pirkko sanoi. Ennen pidettiin pyöreitä naisia kauniina! Sinulla on ihanat hiukset, isot silmät ja sopiva vartalo. Ole kiitollinen siitä mitä elämä on suonut. Ja Erkki on kulta. Katselee sinua lempeästi, tekee kaiken perheen eteen. Ja lapset, ne on onni! Kyllä kaikki järjestyy!
Pirkko jätti Ainon keittiöön. Itku lakkasi. Aino tajusi, että täti on oikeassa. Kaikki on hyvin.
Sinä päivänä Aino odotteli Erkkiä töistä (lomalla vihdoin!). Erkki ei tullut.
Lapset! Onko isä soittanut? Missä olette? kysyi Aino.
Topias hääräsi keittiössä, selvästi innostunut ruuanlaitosta ja osasi jo heittää letut ilmassa. Rauha rakensi tuoleista taloa, peitteet ripustettuna ja lelut reunalla.
Puhelinten käyttö jäi vähemmälle Aino oli huomannut, että lapset lähinnä vastasivat puheluihin.
Aino yritti soittaa Erkin puhelimeen “Tila ei ole käytettävissä”.
Aino hätääntyi: Pirkko puuttui talosta, ei tuttuja askelia eikä ääniä.
Hän ryntäsi Pirkon huoneeseen. Mandariini venytteli sängyllä.
Topias! Rauha! Missä Pirkko? Aino huudahti.
Lapset tulivat heti.
Tultiin hänen kanssaan koulusta, sen jälkeen hän meni jonnekin, Rauha vastasi.
Kauanko sitten? Rauha, kauanko? Aino kiihdytti. Rauha nyökkäsi ja itki.
Voi ei! Pirkolle ostettiin kännykkä, mutta hän ei silti ottanut sitä mukaansa. Hän on vanha, istui Aino avuttomana.
Topias lähti pukeutumaan.
Mihin menet? Aino juoksi perään.
Etsimään! Äiti, emme pärjää ilman häntä! Topias laukaisi alas portaat.
Rauha laittoi tennarit ja seurasi.
Aino puki samalla kun lapset juoksevat rappuun.
Siellä lapset ovat iloisia.
Mikäs teillä on? Aino kysyi.
He osoittivat vasemmalle.
Siellä, Erkki kädessään, Pirkko kävelee hattu päässä, jossa on punaisia unikkoja.
Täti! Pelästytit. Ei niin monta tuntia saa olla poissa! Missä olitte? Aino painautui Erkin olkapäähän.
Käytiin yhdessä sulkemassa se teidän mikä se on putkivuoto! Pirkko sanoi.
Miten? Aino ihmetteli.
Haluttiin yllättää. Pirkko on meidän pelastus! Erkki nauroi.
Täti, mistä sulla oli varaa? Ei olisi tarvinnut, Aino alkoi.
No, ensin säästin. Eläkettä saan ihan mukavasti. Maaseudulla ei mennyt rahaa, kanat munivat ja leipä tehtiin itse. Myin talon. Mihin niitä rahoja muka tarvisin? Ei niitä mukaan saa. Parempi antaa nyt kun on tarve, Pirkko kertoi rehellisesti.
Aino oli hiljaa. Nyt ei tarvitse tehdä kahta työtä, enemmän aikaa perheelle miten ihanaa!
Huomenna mennään katsomaan mökkiä! Erkki ja minä valittiin jo tontti! Pirkko jatkoi.
Oma mökki tulee! Jee! Ja täti lupasi opettaa katsomaan kiiltomatosia ja punomaan korit ja tekemään kukkaseikkailuja, lapset halasivat Pirkkoa.
Kaikki yhdessä menivät kotiin.
Aino jäi hetkeksi rappuun.
Katsoi ylös pilviä kohti ja kuiskasi:
Kiitos. Kiitos sinulle, täti Pirkko.
