Kuules, mun on pakko kertoa sulle, mitä tapahtui Marjutille eilen ihan kuin jostain draamasta! Marjut oli kiirehtimässä töihin aamuvarhain, kun tauolla eteisessä tajusi: Voi itku, mun puhelin jäi kotiin. No, ei siinä muu auttanut kuin pyörähtää takaisin hakemaan sitä. Marjut hyppää hissiin ja arvaa mitä, se jumittuu kasiin kerrokseen! Eikä siinä, hän jää yksin sinne hissiin, ei mitään yhteyttä ulkomaailmaan.
Siinä hississä istuessaan Marjut kuulee äkkiä tutun äänen se on hänen miehensä, Tapio! Tapio juttelee käytävässä jonkun naisen kanssa. Ja ei se ollut mikä tahansa keskustelu, vaan ihan sydäntäsärkevä:
Rakas, en malta odottaa, että taas ollaan yhdessä, Tapio sanoo niin hellästi.
Tänään illalla ollaan, nainen vastaa, selvästikin se naapurin Outi. Tuuthan vasta kymmenen jälkeen?
Onhan sun mies taas yövuorossa?
Koko viikon vielä, Outi kuiskuttaa. Lähtee aina puoli kymmeneltä ja tulee vasta aamusta. Mutta tänään tulee aikaisemmin, eli pitää olla nopeita!
Voi että, miksi se hissi ei tule, Tapio jo hermoilee.
Nehän varmaan neljä minuuttia lirkutteli siinä oven takana ennen kuin tajusivat, että hissi oli rikki, ja sitten lähtivät portaita alas.
Marjut istui ihan ihmeissään. Ei aluksi meinannut uskoa korviaan, että se oli just hänen Tapionsa. Mutta kun Outi mainitsi Tapio-nimen ja vielä hänen oman nimensä, Marjut käsitti, että Tapio tosiaan pettää häntä ja vielä samassa rapussa asuvan naapurinsa kanssa siitä 40:stä asunnosta.
“Asia selvä”, Marjut ajatteli. “No nyt tiedän, mihin se iltaisin aina ‘ulkoilemaan’ menee. Ai että, tässä tuli selvyys sillekin raikkaalle ilmalle! Mutta odotas vaan, suunnittelen sulle sellaisen yllätyksen, ettet unohda koskaan…”
No, jossain vaiheessa huoltomiehet tulivat ja sai Marjutin pois hissistä. Hänen päässään oli jo kypsynyt suunnitelma.
Kello oli jotain kympin maissa illalla, kun Tapio alkoi pukea lenkkikamppeita päälle.
Marjut, lähden nyt iltakävelylle.
Mutta siellähän sataa vettä, Marjut yrittää vielä.
Mä otan sateenvarjon, Tapio sanoo ja hymyilee.
Kävele nyt varovasti, sanoo Marjut kuivasti. Tänään ei ehkä kannattaisikaan mennä, on huono päivä.
Tapio ei usko mitään enteitä tai aavistuksia. Lähtee, ja lupaa palata tunnin päästä.
Mutta Tapio ilmestyy puolessa tunnissa takaisin ovelle aivan märkänä ja sukkasillaan!
Missä mun sateenvarjo, tennarit ja takki? Marjut ihmettelee, kun avaa varovasti ovea ketju päällä.
Ulkona tuli vastaan pari nuorukaista ja veivät kaikki, Tapio parahtaa. Älä päästä mua ulos, on niin kylmä.
Marjut vaan ilmoittaa: “Mä pakkasin sun tavarat, ne löytyy roskahuoneen vierestä. Ja Outille terkkuja!”
Outille?
Kyllä, siltä kasi kerroksesta.
Naks, ovi kiinni ja Marjut laittaa telkkarin päälle. “Hyvä, että lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois eivät joutuneet näkemään koko sopan hän ajattelee.
Tapio juoksi roskikselle, siellä on matkalaukku, kuteet, kaikki. Hän pukee kamppeet päälleen, vilkaisee ympärille, ja tilaa Boltin. Päätös: lähteä äidille yöksi.
Vaan arvaa mitä! Puhelin jäi Outin kämppään… Eli Tapio päättää palata hakemaan sitä Marjutilta lainaksi. Mutta, kas menee takaisin hissiin ja jää itsekin jumiin kasi kerrokseen, kun koko talossa pimenee sähköt!
Siinä se Tapio sitten istuu, samalla lailla kuin Marjut aamulla. Lopulta sähköt tulee takaisin ja hän pääsee ulos mutta Marjut on mennyt jo töihin. Tapio on ilman avainta, kun se kämppä on Marjutin nimissä.
Siinä portaikossa sitten Tapio tapaa Outin, joka oli myös matkalaukun kanssa odottamassa hissiä:
Onko mun puhelin sulla? Tapio kysyy.
On, ja sun vaatteetkin, Outi vastaa vähän hätääntyneesti.
Molemmat menee hissillä alas mut eri suunnille Boltin kyydeillä.
Sellainen päivä! Ihan kuin joku suomalaisen perhe-draaman käsikirjoitus, vai mitä? Ja Marjut, se on kyllä kova mimmi ei jäänyt suremaan, meni elämä eteenpäin.
