Elinaa kadehtivat sekä työkaverit että ystävät hän sai pauloihinsa aikuisen, varakkaan miehen. Juhani oli häntä viisitoista vuotta vanhempi ja toimi toimitusjohtajana yrityksessä, jossa Elina työskenteli.
Juuri tuli taloon ja jo on menossa naimisiin, supisivat selän takana.
Köyhästä kartanoon!
Totta puhuen.
Elina itse ei halunnut tehdä suhteestaan pomoon julkista. He alkoivat tapailla jo ennen kuin Elina haki töihin kyseiseen firmaan. Hän ei edes tiennyt, että Juhani oli toimitusjohtaja, vaan meni työhaastatteluun sokkona. Paikka irtosi nopeasti, vaikka Juhani väitti, ettei ollut mukana palkkausprosessissa; kaikki hoidettiin henkilöstöpäällikön toimesta työhistorian ja ansioluettelon perusteella.
Myöhemmin Elina sai toki tietää kaiken ja pyysi Juhania pitämään heidän suhteensa salassa. Mutta kaikki salaisuus tulee aikanaan julki. Juhanin ja Elinan romanssi tuli nopeasti työpaikalla kaikkien puheenaiheeksi, eivätkä juoruilijat jättäneet nuorta kaunotarta ja leskeksi jäänyttä miestä rauhaan.
Elina ei koskaan ylpeillyt ulkonäöllään ja oli vakuuttunut, että ansaitsi paikkansa kykyjensä ansiosta mutta juoruilijat olivat toista mieltä.
Juuri ja juuri kaksi vuotta Marian kuolemasta, ja Juhanilla on jo häät mielessä!
Maria oli yhtiön entinen omistaja ja Juhanin ensimmäinen vaimo. He olivat olleet yhdessä kymmenen vuotta, kunnes Maria menehtyi traagisesti, jättäen Juhanille sekä omaisuuden että yrityksen.
Yhtäkkiä Juhanista tuli haluttu sulhanen mutta ensimmäiset kuukaudet vaimon kuoleman jälkeen hän oli vaisu ja vaikutti surevan aidosti, mikä vain lisäsi naisten kiinnostusta.
Miten uskollinen
Ihan kuin joutsen! huokailivat naiset perässään.
Ei Juhani mikään suuri playboy ollut; ennemmin pankkitilin saldo houkutteli onnenonkijoita. Mutta Elina ei rakastunut Juhaniin rahan tähden.
Kaikki alkoi arkisesti Juhani törmäsi Elinaan ruokakorilla supermarketin kassajonossa. Sukkahousut ja mokkakengät menivät pilalle, ja vielä hän tiuskaisi Elinalle, kun luuli tämän menneen jonon ohi.
Mutta Elina ei jäänyt sanattomaksi hän vastasi napakasti, minkä jälkeen Juhani maksoi hänen ostoksensa ja juoksi koko kauppakeskuksen poikki pyytääkseen anteeksi.
Anteeksi todella, oli raskas päivä. Saanko auttaa kantamaan kassit?
Ei kiitos, minulla on auto ja pärjään, Elina vastasi.
Todellisuudessa Elinalla ei ollut autoa. Hän odotti, että Juhani luovuttaisi ja meni bussipysäkille. Mutta Juhani sattui ajamaan samaa reittiä ja näki Elinan pysäkillä.
Tule kyytiin.
Ei kiitos.
En lähde ennen kuin tulet, Juhani vannoi. Hän ajoi niin, ettei bussi päässyt kunnolla pysäkille, ja kaikki alkoivat kannustaa Elinaa menemään kyytiin, etteivät jäädä hänen takiaan.
Elina suostui lopulta. Juhani osoittautui varsin mukavaksi mieheksi, kunhan ei huutanut ja kolhinut jalkoja. Elina ajatteli, että toisissa olosuhteissa heistä voisi tulla vaikka ystäviä. Juhani halusi kuitenkin enemmän. Hän rakastui, vaikka luuli Marian kuoleman jälkeen, ettei voisi löytää sopivaa puolisoa enää koskaan. Ja sitten tuli Elina aivan erilainen kuin Maria.
Jokin Elinassa kuitenkin kiehtoi Juhania niin, että hän alkoi vierailla päivittäin Elinan asunnon ulkopuolella ja lopulta Elina suostui treffeille. Pian hän tuli myös firmaan töihin. Oliko se sattumaa? Ehkä.
Juhanille ei ollut väliä, mitä alaiset puhuivat heidän selkänsä takana. Hän oli onnellinen eikä peitellyt tunteitaan. Hän ei hemmotellut Elinaa kalliilla lahjoilla mutta antoi hänelle kaiken huomionsa.
Elina puolestaan piti siitä, miten Juhani katsoi häntä. Hän piti myös keskustan isosta asunnosta, hienosta autosta ja varmasta tulevaisuudesta, jonka Juhani lupasi. Pian Elina muutti hänen luokseen ja tapasi Juhanin äidin, Sirkka Lehdon.
Sirkka oli rauhallinen nainen, joka kuunteli poikaansa kaikessa. Marian kuoltua Juhani toi äitinsä asumaan luokseen, ja Sirkka huolehti ruoanlaitosta, siivouksesta ja kaikesta kotityöstä.
Vaikkei Elina ottanut emännän roolia, hän söi mielellään anopin laittamaa ruokaa. Kaikki oli kunnossa, kunnes Juhani alkoi puhua avioliitosta.
Elinaa häiritsi, että Juhani kantoi vieläkin vihkisormusta edellisestä liitostaan.
Tunnen yhä yhteyden Mariaan, myönsi Juhani. Tämä ei miellyttänyt Elinaa, ja hän pyysi riisumaan sormuksen.
No, jos se tuntuu pahalta, niin otan pois, Juhani lupasi.
Ethän ole edes naimisissa, mutta tuntuu kuin olisi. Selitin syyn, Juhani ymmärsi ja laittoi sormuksen pois. Joutuessaan kosimaan, hän kuitenkin haki holvista vanhan sormusrasiansa ja oli varma, että Elina ilahtuisi.
Kaikki oli järjestetty; ravintola, elävä musiikki, lasillinen viiniä, jonka pohjalla odotti sukukalleus vanha timanttisormus.
Elina melkein tukehtui viiniinsä, kun löysi sormuksen.
Tuletko vaimokseni? Juhani kysyi ja yritti pujottaa sormuksen, mutta Elina vetäytyi.
En.
Miten niin et?!
En halua pitää tuota sormusta.
Se on ainutlaatuinen, sukukalleus! Arvaatko, mitä se maksaa! Juhani punastui.
Ei kiinnosta arvo. En halua pitää sormusta, jota ex-vaimosi on käyttänyt.
Miksi et?
Sellainen tuo huonoa onnea.
Älä höpsi.
Pitäisikö minun pukeutua vielä hänen vanhaan häämekkoonsakin? Äitisi sanoi, että sekin vielä on tallella jossain kaapissa.
Me voidaan ostaa uusi mekko, mutta sormuksista en halunnut maksaa tällaisia ei enää ole. Katso miten hieno kultasepän työ!
En halua toisen ihmisen tavaroita ja enkä halua nähdä sitäkään enää sormessasi.
Onko päätös lopullinen? Juhani katsoi vihaisena.
On. Anteeksi, Elina nousi pöydästä. Ilta oli pilalla.
Ehkä tarvitsemme tauon, Juhani totesi.
Samaa ajattelin.
Elina lähti, Juhani ei pysäyttänyt häntä. Muusikot jatkoivat soittoaan. Tarjoilija kantoi pääruoan ja sormus jäi rasiaan.
Töissä Elina vältteli esimiestään, eikä Juhanikaan juuri poistunut toimistostaan. Illalla Elina meni vanhemmilleen. Vanhemmat ottivat hänet avoimesti vastaan ja suosittelivat purkamaan kihlat ja etsimään itselleen omanikäisen.
Sinä olet fiksu ja kaunis! Mihin sinä Juhania tarvitset, paljon vanhempi eikä edes vapaana!
Elina ei vastannut mitään. Hän ei tiennyt mitä tekisi. Toisaalta Juhani oli erinomainen puolisoehdokas, mutta toisaalta hänen sidonnaisuutensa Marian muistoihin pelotti.
Tilanne kesti muutaman päivän. Juhani ei soittanut, Elina vältteli häntä ja lopulta otti sairauslomaa, kun olo huononi. Toimistolla liikkui huhu, että pomo ja hänen kaunotar olivat eronneet.
Lisää huhuja syntyi, kun Juhani palasi töihin synkkänä kuin marraskuu. Kaikki huomasivat hänen huonon tuulensa, joka purkautui alaisiin. Oma äiti Sirkka yritti keskustella Juhanin kanssa Elinasta, sai kuitenkin vastaukseksi vain ärhentelyä ja epämääräisiä selityksiä.
Tilanne ei miellyttänyt rakastavaa äitiä. Hän näki että poika kärsi, mutta ei saanut ylitettyä itseään eikä mentyä sovintoon. Siksi hän päätti vierailla Elinan luona.
Sirkka? Elina yllättyi, ei ollut odottanut seuraa.
Hei Elina! Kuinka voit?
No, olen ollut vähän kipeänä.
Siksi päätit asua erillään? Jotain muuta varmaan?
Ei ihan sitä, Elina punastui.
Mene takaisin. Juhani on ihan rikki ilman sinua.
Ei siltä juuri näytä, Elina mutisi.
Hän on ylpeä. Eikä kerro minulle mitään. Miksi te riitelitte? Rakastattehan te toisianne! kysyi Sirkka.
Hän halusi, että pidän Marian vanhaa sormusta.
Vai niin Eli jos sormus ei olisi, kaikki olisi kunnossa?
Siitä pitäisi luopua. Myydä ja ostaa uusi. Minä en voi käyttää perittyä varsinkaan kun uskon, että kivet säilyttävät kantajansa energian.
Olen samaa mieltä. Ehkä Juhani ei ole valmis menemään naimisiin. Hän ei pääse irti Mariasta ja siinä sivussa on ihastunut sinuun.
Vanhasta ei voi kasata uutta, Sirkka. Kiitos että tulit käymään. Oli mukava nähdä.
Sirkka lähti haikeana. Häntä harmitti, että nuoret olivat riitaantuneet. Mutta sormuksella oli juurensa syvemmällä kuin pelkkänä koruna.
Viikko sairauslomaa kului. Töihin piti palata. Elinaa ahdisti ajatus pomosta, eikä tiennyt miten käyttäytyä. Juhani ei ollut ottanut yhteyttä edes kerran. Elina loukkaantui ja päätti tehdä lopullisen ratkaisun: hän kirjoitti irtisanoutumisilmoituksen ja lähti hakemaan muualta töitä.
Juhani allekirjoitti ilmoituksen sanomatta sanaakaan, istuen pöytänsä ääressä kuin hapankaali.
Aikuinen mies mutta käytös kuin pikkupoika, Elina tokaisi lähteissään.
Sinä olet itse syyllinen! Minulle ei ennen ole kertaakaan sanottu ei Juhani murahti.
Elina ei vastannut. Hän näki Juhanin sormessa saman vanhan sormuksen, kun tämä allekirjoitti paperin.
“Tein oikein. Ei hän koskaan päästä irti edellisestä vaimostaan”, Elina ajatteli ja lähti keräämään tavaroitaan. Mieli keveni eikä hän enää epäillyt päätöstään.
Juhani jäi loukkaantuneena miettimään, miksi Elina ei arvostanut häntä eikä halunnut naimisiin niin halutun sulhasen kanssa kuin hän.
