Menin lääkärille vasta, kun en enää jaksanut kestää kipua. Kolme päivää putkeen se oli jo liikaa. Hirvittävä päänsärky, johon eivät auttaneet mitkään särkylääkkeet. Öisin en saanut unta, kipu vain jyskytti päässäni. Huonoimpana ideana selailin nettiä saadakseni selville, mistä tällainen päänsärky voi johtua.
Selaimeni tarjosi heti pelottavia vaihtoehtoja: Mistä tunnistaa migreenin ja milloin se on aivokasvain? ja muita vastaavia kauhutarinoita. Niiden lukemisen jälkeen teki mieli hypätä suoraan hautaustoimistoon, eikä edes terveyskeskukseen.
Muistin, miten Jerome K. Jerome löysi lääketieteellisestä hakuteoksesta itseltään kaikki mahdolliset sairaudet paitsi lapsivuodekuumeen, koska oli mies. Hänellä oli kolera, anemia, Pyhän Vituksen tanssi ja jopa suu- ja sorkkatauti, joka oli viimeisenä aakkosissa. Jeromea harmitti, ettei saanut kaikkia, vain lavantaudin.
Samassa hengessä minäkin. Luettuani netin puhki ja löydettyäni itsestäni kaikki mahdolliset tappavat taudit, päätin: Nyt riittää! Huomenna raahaudun lääkäriin!
Lääkärin käytävällä juttelin hetken jonottavan naisen kanssa.
Hän kysyi minulta:
Joko tuli otettua?
En tajunnut.
Mitä otettua?
Eilen, joitko?
En juonut, loukkaannuin vähän.
On silmät punaiset kuin krapulassa…
Että semmoista. Välillä mietin, että käyn psykologilla opetellakseni kommunikoimaan ihmisten kanssa, jotka itse ehkä tarvitsisivat terapiaa minua enemmän.
Kiitos vaan, mutisin. Huolenpidosta.
Menin vastaanotolle, ja esittelin lääkärille juhlallisesti kaikki vaivani kuin juontaja esiintyjät lavalla. Kirsikkana päällä olivat tietysti nämä kirkkaanpunaiset silmäni.
Vaikka en edes juonut, valitin kuin pieni lapsi.
Lääkäri katsoi minua ja kohautti olkapäitään:
Eivät nuo silmät nyt mitenkään ihmeelliset ole. Et sinä nyt liioitella saa
Hmm. Niinpä. Usein tuntuu, ettei psykologille mene ne, jotka sinne eniten tarvitsisivat.
Lääkäri mittasi verenpaineen, pulssin, happisaturaation ja kyseli kaikenlaista. Vastauksieni perusteella näytti vähän siltä, ettei tämä nyt ihan migreeniltä vaikuta. Ehkä jotain pahempaa…
Haluaisin tehdä pään magneettikuvauksen. Voin maksaa itse! ehdotin. Yöllinen nettilukeminen oli tehnyt minusta jo puoliammattilaisen neurologiassa ja verisuonitautien tiedossa.
Rauhoitutaan nyt ensin. Hoidetaan verisuonia, otetaan kokeet ja katsotaan, miten tilanne kehittyy, lääkäri sanoi rauhallisesti.
Yöllä olin aivan varma, ettei voisi enää pahemmaksi mennä. Itkin ja mietin, että 40 vuodessa olen saanut aikaan kaksi lasta ja kymmenen kirjaa. Oli vaikea päättää, oliko se paljon vai vähän.
Lapset vielä pieniä ja keskeneräisiä…
Kirjatkin vähän sinne päin uudessa kirjassa esimerkiksi sivulla 16 on kirjoitusvirhe… Niin, vielä olisi paljon kasvatettavaa, sekä lapsissa että kustannustoimittajissa.
Kotiinpalatessani hain matkalta lapset päiväkodista, ostin apteekista määrätyt lääkkeet ja otin ne heti. Sitten kaaduin sängylle väsyneenä.
Lapset kipittivät viereeni:
Onko ruokaa?
On, mutta pitää kokata. Hetki vielä…
Pää ei enää niin paljon vihlonut, mutta voimat olivat täysin lopussa: kolme päivää vain maannut. Niilo lähti ja teki itse iltapalan: paistoi munakkaan ja lämmiti makaronia. Tuli vielä sanomaan: Annoin Annillekin ruokaa, tuonko sullekin sänkyyn?
Siinä hetkessä tuli lämpimän hyvä olo. Voi että, mullahan on jo isoksi kasvanut poika! Ei ihan enää puolivalmis. Ei jää nälkään.
Ei tarvitse tuoda, ei ole nälkä. Syön myöhemmin, ootpa viisas poika!
Selvä, hän sanoi ja toi vielä lautasen pilkottuja hedelmiä. Äiti, tässä on kiiviä. Siinä on kuule enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Ja omenassa on rautaa. Mandariini on vain koristeena, ettei pilaannu…
Olin pakahtua ylpeydestä. Minun lapseni, minun huolihoitajani! Vointi parani siinä silmissä.
Sitten Niilo lähti kauppaan.
Mihin olet menossa?
Kissalle ei ole ruokaa, hän selitti.
Osta myös jäätelöä! huudahti Anni. Minunkin sapuskat loppu…
Itse tytär asteli huoneeseeni arvokkaana: päässä isot kirjatoukan silmälasit ja yllä aamutakki, kädessään leikkilääkärin salkku. Annika, leikkiterapeutti.
No, sairaanhoidettava, annetaanko sulle piikki?
Voisit kutsua minua äidiksi, etkä potilaaksi
Parane ensin ja saat olla taas äiti. Nyt suu auki.
Avasin suuni kiltisti.
Oletteko syöneet kiiviä ilman minua? Ette mulle jättänyt?
Tottakai saat, ota vain, tarjosin hänelle hedelmälautasta.
Eiku en mä enää halua, söin jo munakasta. Nyt odotan jäätelöä. Kuuntelen kyllä ensin sinua hän ripusti pinkin stetoskooppilelunsa kaulalleen.
Joka ilta minä perässäsi juoksen kirjan kanssa ja pyydän kuuntelua, mutta ei kelpaa.
Ohoh, kaikki on pielessä, Anni raportoi kaulaani kuunneltuaan. Puhut liikaa ja juokset lasten perässä. Saat piikin ja jäätelöä. Jos Niilo ostaa kaikille. Jos vain tilanneille, niin… olisi pitänyt pyytää.
Etkö jaa äidin kanssa lääkinnällistä Eskimoa?
Vastauksen sijaan Anni täräytti leikkipiikin sääreen.
Ai että, sattuu! nauroin.
Niinhän pitääkin, että varmasti tulet terveeksi.
Rehellisesti sanoen, olo koheni jo kovasti. Kun jäätelö jaettiin koko porukalle, olin kuin uusi ihminen. Pää ei enää tykyttänyt, voimat palasivat, silmät olivat jälleen siniset, eivätkä punaiset.
Leikin vielä hetken sairaana makaavaa äitiä, mutta Anni nukahti, koska Niilo luki iltasaduksi Kykloopediasta.
Se on tietokirja kyyklopeista, veisteli Niilo.
He lukivat ensin Saturnuksesta, sitten dinosauruksista ja lopuksi maitohampaista. Melkein tuli kina siitä, oliko dinosauruksenpoikasilla maitohampaita.
Kuuntelin heidän pulinaa sängyssä, sydän pakahtui onnesta, rakkaudesta ja sellaisesta tunteesta, jonka painoarvoa ei voi rahassa mitata.
Vaihdoin vielä illalla lakanan, kun lapset samalla lautaset kaatoivat kiivit pitkin lakanaa…
Lopulta nukahdimme kaikki kolme vierekkäin, tiiviissä nipussa.
Auttoiko lääke? kysyi lääkäri aamulla.
Nyökkäsin. Mutta kyllä ne olivat ihan muut lääkkeet, jotka auttoivat omat rakkaat lapset.
He, jotka päivin ja öin täyttävät tämän isin sisältä ilolla kivun sijaan, onnella surun paikalle, rakkaudella sinne, mihin kiukku voisi kasvaa.
Halatkaa teidän lapsianne, vaikka olisivat jo pituudessa menneet ohitse. Mikään ei paranna yhtä tehokkaasti kuin sellaiset halaukset. No, ehkä kiivi, siinä kun on sitä C-vitamiinia.
