Kuvitteellinen ystävä
Jo kolmatta päivää Lahjan ympärillä pörräili puoli koulua. Tyttöstä pidettiin koko koulun oraakkelina ja oikeana mielen asiantuntijana. Kaikki halusivat osansa hänen viisaudestaan. Lahjaa vaanittiin vessan ovella, hänen viereensä hivuttauduttiin ruokalassa, ja syliin lykättiin suklaata, matikankirjoja ja muuta pientä lahjontaa, jotka hän jostain syystä aina torjui.
Minä tykkään Aaposta 5B:stä. Mitä luulet, voisiko siitä tulla meille perhe? kysyi luokkakaveri Riikka haaveellisena.
En suosittele. Se Aapo on ulospäin kovin fiksu, mutta oikeasti se kaivaa nenää ja syö löytönsä. Ravinnon riittävyydestä ei varmaan tule pulaa, mutta muuten aika karu elämä luvassa. Kaivelee siellä nenäänsä vielä eläkepäivilläkin, Lahja totesi rouskuttaen riisikakkua ja hörppien mustikka-mehua.
Hyi, yök! Entä sitten Samuli? Se on kympin poika ja opettelee kitaraa.
Samulista vielä sen verran, että kiusaa kotona kissaa. Solmii tölkin naruun ja juoksuttaa perässä. Semmoisesta tulee sydämetön mies ja vähintään viikonloppuinen kaljailija.
Mistä sinä niin päättelet?
Ootko muka nähnyt selvinpäin soittavaa kitaristia? Ja muutenkin, elättele vielä hetki ihan omaa elämääs ja jätä pojat rauhaan eivät nekään mihinkään katoa. Matikan tehtävät paremmin kuntoon, ja kynsiä älä nakerra, tulee muuten matoja vatsaan.
Mulla ei oo yhtään kaveria, kaikki haukkuu paksuksi eikä kutsu mihinkään, nyyhkäisi Paavo 4V:stä ja työnsi haaveilevan Riikan niin, että tämä liukui koko penkin toiseen päähän.
Keskiviikkona alkaa ilmoittautuminen painikerhoon. Ilmoituksen saa opehuoneelta. No, laihtua et ehdi, mutta haukkuminen loppuu alkuunsa. Ja hei, älä enää heittele tulevaa vaimoas miten sattuu.
Lahja nousi pöydästä ja vei tarjottimen tiskille.
Lahja, mitäs arvelet pitäisikö minun alkaa opiskella ajokorttia jo tänä vuonna vai vasta ensi? kyseli maantiedon opettaja Heli sattumalta tiskillä.
Heli, kortin opiskelu vaatii auton, ja teillähän seisoo se isän vanha Toyota. Ymmärrätkö eron?
Taitaa selvitä, ehkäpä
Lahja pyöräytti silmiään, pesi kätensä ja jatkoi:
Myykää se romu ja ostakaa pyörä ja shortsit, kahdessa kuukaudessa kyyti kulkee töihin kumminkin. Tai parasta, ottakaa asuntolaina korot ovat pehmeät kuin pullataikina. Kolmekymppisenä vanhempien nurkissa on vähän tylsää. Vinkkinä vain, asianosaisena.
Opettajakunta jäi tuijottamaan Lahjaa, kun tämä hilpaisi ompeluluokkaan käsityötunnille.
Sillä aikaa kun muut oppilaat ihmettelivät kaavojen kummallisuuksia ja harjoittelivat langan pujottamista neulansilmään, Lahja ehti parsia kotona revenneet housut, ottaa sisään hameen ja virkata opelle sukkaparin koska raskaana olevien jalkoja pitää pitää lämpimänä. Käsityönope kiiruhti samantien apteekkiin raskaustestiä hakemaan. Seuraavana päivänä koko luokka sai maistaa opettajan kiitoksena leipomaa suklaakakkua.
Kotona Lahja oli yhtä omituinen. Hän tapojensa vastaisesti sätti äitiä eineslihapullista ja pyöräytti itse karjalanpiirakat. Illalla YouTuben sijaan hän hautautui “Kolmen muskettisoturin” pariin ja supatteli vähän väliä jonkun kanssa. Isä tuijotti Lahjaa tietokoneen takaa, ja sai huomautuksen siitä, että istuma-asennon pitäisi olla parempi. Mattoakin voisi käydä välillä ulkona hakkaamassa, eikä aina roikkua netin syövereissä.
Koulun käytävillä kuhisi huhuja, opettajat hätääntyivät ja vaativat psykologiakäyntiä. Näinpä kokoonnuttiin, koko opettajisto johtajaa myöten.
Lahja-kulta, sano nyt suoraan kiusaako joku sinua koulussa? tiedusteli partainen psykologi muodikkaine silmälaseineen.
Minua kiusaa eniten se, että koululle on myönnetty miljoonatukea, ja ainut mitä urheilusalille ostettiin on vanha pukki ja kaksi metriä köyttä.
Kaikki käänsivät pääsä rehtoriin, joka katosi jostakin syystä ikkunasta ulos.
Eikö sinulla ole ystäviäkaan?
Ystävyys on niin epämääräinen käsite, lausui Lahja tylsistyneenä letittäen hiuksiaan. Tänään juostaan polttopalloa, huomenna sama kaveri tiskaa sinun tiskit sinä aikana kun järjestelet verovähennyksiä.
Miten niin tiskit, miten niin vähennykset? Kuka sulle näitä puhuu?
Minun ystäväni.
Siinäpä se ongelma! Voitko kutsua hänet tänne?
Hän on tässä, Lahja vastasi täysin rauhallisena, mikä sai opettajistoon pientä hysteriaa.
Emme me häntä näe. Mikä hänen nimensä on?
Raili Päivikki.
Voi pyhä sylvi Kuinka vanha hän on?
Seitsemänkymmentä.
Mitä muuta hän sinulle kertoo?
Että hampaat pitää harjata ienrajasta lähtien, se meidän pihan koira ei ole vihainen vaan pelokas ja nälkäinen, sukulaisia ei saa unohtaa ja että teidän kiinteistöverot on laskettu viiden vuoden ajan väärin. Kannattaa käydä maistraatissa ja pyytää laskemaan käypään arvoon, koska ne on menneet pelkän pohjatiedon mukaan.
Psykologi kirjasi kaiken, viimeisen kohdan jopa kahteen kertaan.
Päivän päätteeksi soitettiin vanhemmille työpaikoille.
Hetkinen! pauhasi puhelimessa isä. Sehän oli äitini nimi! Hän kuoli kymmenen vuotta sitten.
Huone pullistui huokauksista ja rukouksista.
Niinpä kymmenen vuotta, eikä kukaan käy edes haudalla. Ja hautakivitkin on vinossa, Lahja murahdti.
No, pitäis kai ottaa itteään niskasta mutku ei koskaan ehdi, jöpötti isä kaiuttimessa.
Se siitä. Seuraavana päivänä perhe pakkautui autoon ja ajoi hautausmaalle. Lahja ei ollut mummoaan koskaan tavannut, kuullut hänestä vain isän niukoista tarinoista. Haudankin etsimiseen kului aikansa marmorikenttä oli kasvanut vauhdilla, entinen kuusikko tiessään.
Lahja toi kimpun keltaisia tulppaaneja ja työnsi ne muovipullonpohjaan. Isä korjasi aidan, äiti kitki rikkaruohot.
Isi, mummo sanoo että olet oikeasti hyvä tyyppi, mutta ihan liikaa jumissa töissä ja netissä. Siksi ei ole aikaa edes minulle.
Isä punastui ja nyökkäsi nolona.
Sanotaan sitten että korjataan kurssia, hän silitteli tytön ja haalistuneen muotokuvan kiven juurella.
Nyt mummolla on rauha, eikä hän enää tule uniin, vaikka minä vähän kaipaankin. Hän oli hirveän kiltti, hauska ja nokkela.
Niin oli. Mummo näki ihmiset läpi kuin haukka. Onko hänellä vielä viimeisiä terveisiä?
Joo. Hän sanoi, että se sinun kurkkudieetti on ihan höpöhöpöä. Jos haluut laihtua, mene salille. Ja että valuuttatilin avaaminenkin oli hölmö veto, kannattais laskea jutut ennen päätöksiä. Ja siitä halvasta betonista, mitä tilasit saunafundamenttiinIsä hörähti nauruun, ja hetken ajan koko hautausmaa tuntui aivan tavalliselta puistokävelyltä, ihan kuin mummo olisi istunut kiven päällä jalkojaan heilutellen ja nauranut mukana.
Kotimatkalla Lahja nojasi auton ikkunaan ja katseli, kuinka taivaalla pilvet pyörivät villisti, aivan kuin joku olisi vesiväreillä sekoittanut ne uuden tarinan alkuun. Hän tiesi, ettei kukaan enää pitäisi häntä outona oraakkelina ainakaan pitkään. Ystäviä löytyisi, kunhan malttaisi odottaa. Ja mummon viisaus jäisi hänen mukaansa, näkymättömänä kädenpuristuksena jokaisessa päätöksessä ja ehkä joskus, kun joku joutuisi vaikeuksiin, Lahjan oli vain muistettava: viisaus asuu niissä, jotka uskaltavat kuunnella.
Auton takapenkillä Lahja hymyili itsekseen, ja tiesi, ettei ollut hetkeäkään elämässään ollut yksin.
