Hei Svetlana! Anteeksi häiriö, olen teidän alakerran naapurinne.

– Hei Päivi! Anteeksi häiriö, olen sinun alakerran naapuri.
– Laitan musiikin heti hiljemmalle, vastasi nuori nainen kevyessä kylpytakissaan, viinilasi kädessään.
– Eikä tarvitse! Sain mieheni töistä soiton, ja hänet pyydettiin sinne kiireesti.
– Onko kaikki hyvin hänen terveytensä kanssa?
– Ei sanottu. Sanottiin vain, että pitää tulla heti. Äidin luo kestää kauan mennä. Voisitko hetken katsoa poikani perään? Hän on seitsemän ja puoli pärjäisi varmaan yksinkin, mutta minua huolettaa kamalasti. Olen muutenkin ihan hermoraunio…
– Ilman muuta! Käyn vaan vaihtamassa vaatteet ja tulen alas.
– Hän on kyllä rauhallinen, istuu yleensä tabletilla tai sitten esittää kysymyksiä.
***
Nainen, jolla oli päällään valkoinen toppi ja farkut, istui keittiön pöydän äärellä juomassa teetä ja juttelemassa puhelimessa.
– Se Nieminen taloushallinnosta on kyllä aivan pihalla. Selvästi hän yrittää iskeä Petriä.
Samassa keittiöön astui pieni poika tabletti käsissään. Laitteesta kuului, miten MythBustersin Kari ja Janne olivat eri mieltä jostain. Poika käytti paitaa, jossa luki Tulevaisuus kuuluu roboteille!.
– Oho, sori, pitää lopettaa, nyt on hyväntekeväisyyttä menossa. nainen lopetti puhelun. Moi, olen täti Salla. Otatko teetä?
– En kiitos. Olen Kimmo. Äiti kertoi teistä. Olette kyllä kaunis Tosin äiti sanoo, että kaikki kauniit ovat onnettomia. Isä taas sanoo, että jos äidin logiikka pitää paikkaansa, niin joko äiti on ruma, tai avioliitto on epäonnistunut.
– Teillä on kyllä hauskat vanhemmat! Kiitos kohteliaisuudesta. Mutta tuosta onnettomuudesta
– Missä teidän mies on?
– No sanotaan että lähti ostoksille. Kolme vuotta sitten.
– Ahaa, hän jätti teidät!
– Tiedätkö, löytyykö teiltä vahvempaa juomaa kuin teetä? Tämmöiset keskustelut vaatii jo jotain…
– Viiniä pitäisi jääkaapissa olla.
– Kiitos, mutta olen nyt kuitenkin teellä. Olen sentään kylässä.
– Täti Salla, uudelle miehelle olisi teillä nyt tarvetta.
– Kimmo, ehkä odotan että sinä kasvat isoksi. Mutta missähän niitä miehiä edes löytää…
– Kuka sinun mielestä sopisi? Katsoin ohjelman kerran pitää kuulemma tarkkaan miettiä, mitä haluaa.
– Laita linkki siitä ohjelmasta. No mutta, semmonen että olisi varakas, komea, lempeä ja pitäisi minusta huolta
– Miksi hän haluaisi juuri sinut?
– Miten niin miksi? Rakastaisin häntä, kävisin kylpylässä.
– No entä mitä hyvä hän siitä saa? Jos on fiksu, haluaa ehkä kumppanin eikä turhaa häiriötä.
– Missä se viini siis olikaan nainen otti jääkaapista pullon, kaatoi teen pois ja täytti mukin viinillä.
– Katsoin ohjelmaa ökyvaimoista. Kaikki joivat pelkkää viiniä kartanossa ja alkoivat rappeutua.
– Kuules Kimmo, sitä sanotaan yksinäisyydeksi. Otatko kanssani? Vitsi!
– Tiedätkö kenet aion naida?
– Minuthan tietenkin!
– No ihan oikeasti.
– Kuka?
– Ainon. Käymme robotiikkakerhossa yhdessä. Hän on niin älykäs! Yhdessä kilpailussa meidän Bluetooth-moduulit eivät löytäneet toisiaan. Olin paniikissa kun robotti ei toimi. Mutta Aino rauhoitteli, käytti laitteet ulkona metsikössä, jossa ei ollut muita signaaleja. Heti laitteet löysivät toisensa. Me sitten voitimme koko kisan. Hän on minun tiimini, luotan häneen hänet oikeasti voi rakastaa!
Nainen kulautti viinimukinsa ja kaatoi lisää.
– Taitaa mennä Aino tässä ohitse! Sinä meinasit, että minun pitää etsiä puolisoa töistä?
– Kyllä vahvat ihmiset löytävät toiset itse! Ei niitä tarvitse etsimällä etsiä kuin tomaatteja kaupasta.
– Kuule psykologi, en ihan ymmärrä.
– Tule itse rikkaaksi, kauniiksi ja hyväksi! Ymmärsitkö?
– Mitä järkeä kenestäkään olisi? Matkustaisin, opettelisin englantia, kävisin tanssitunneilla, menisin kokkikursseille. Osaisin tehdä vaikka mitä!
– Ja mikä estää nyt?
– Ei ole miestä, joka maksaisi kaiken.
– Sittenhän olet ihan loinen.
– Heh, nyt riittää haukkumisesta! Haluan ihan tavallista naisen onnea.
– Unohda ne elokuvat! Tajuatko edes, että etsit ehkä lopun ikäsi sellaista miestä, jota ei ole olemassakaan.
– Nyt riittää! Mene huoneeseesi nukkumaan, viisastelija!
Poika lähti. Nainen pyyhki kyyneleitä poskeltaan, joi viininsä loppuun. Silloin hänen puhelimensa soi, mutta hän painoi sen hiljaiselle. Etuovi avautui. Sisään tuli pariskunta, molemmat selvästi iloisina ja hieman hiprakassa.
– Salla, kiitos paljon että olit Kimmon kanssa, naapuri lauloi onnellisena.
– Eipä mitään. Tuota viiniä kyllä käytin
– Eihän se mitään.
– Kaikki hyvin miehesi kanssa?
– Voi kuule, hän järjesti yllätyksen. Tänään oli meidän ensisuudelman vuosipäivä. Menin hänen toimistolleen ja siellä hän makasi lattialla, paidassa lappu Olen unelias prinssi. Suudelma auttaa! Sitten ostettiin viiniä ja mentiin elokuviin, ihan kuin opiskeluaikoina.
– Olette tekin outoja! Nyt mun täytyy mennä!
– Miten Kimmo käyttäytyi? äiti kysyi jo ovelta.
– Huonosti. Tosi huonosti. Pääsisinkö uudestaankin hänelle vahtimaan? Kasvatus tekee hyvää.
***
Tämän päivän jälkeen ymmärsin, ettei onnellisuus löydy odottamalla, että joku hoitaa kaiken vaan ottamalla itse elämä omiin käsiin. Jokaisella on vastuu omasta onnestaan, ja on uskallettava kasvaa.