Aino, älä kiirehdi, mieti vielä kerran, neuvoo täti Liisa nuorelle veljelleen. Entä jos et pysty hoitamaan tätä? Katso, millaisia lapset nyt on. Olet itsekin vielä lapsi vasta 19vuotias. Ja Kalle on 13vuotias. Tämä on pojille juuri se seikkapää, jolloin alkoivat hullutukset mitä tekisit, jos hän alkaa kehitellä?
Täti Liisa, en voi antaa, että oma veljeni päätyy lastenkotiin. Tiedän, että se ei ole helppoa, enkä voi nukkua rauhassa, jos hän on siellä. Ovatko hän terve, nälkäinen? Paitsi jos häntä väkijäriin kohdistuu, vastaa Aino.
He ovat juuri menettäneet äitinsä. Lähisukulaisten joukko on hiljainen: äidin kaksi sisarusta Eeva ja Irma, serkku puolison kanssa ja 16vuotias serkun tytär Irman tyttönen. Saapuvat myös kaksi naista äidin työtovereista ja ystävä täti Jaana.
Jäähyväiset ovat ohi, ja jäljelle jää vain sukulaiset, jotka pohtivat, miten lapset jatkavat elämäänsä. Ainoa koskee se, että hän on 19vuotias, juuri päättänyt toisen vuoden kauppatieteiden opinnoissa. Hän saa stipendiä, joutuu tekemään osa-aikatyötä, se on vaikeaa, mutta hän pärjää.
Kysymys on, mitä tehdä 13vuotias Kallelle? Kuten aina, kukaan sukulaisista ei pysty ottamaan häntä luokseen.
Me elämme ahtaasti: kaksioasunnossa minä ja mieheni, kaksi poikaa ja appi, selittää täti Liisa. Missä olisi tilaa vielä yhdelle?
Me juuri muutimme, mutta Borja meni taas juoposteluun hänet erotettiin töistä viime viikolla. Se kestää vähintään kuukauden. Me suljemme sängyn avaimella, ja hänen poikansa nukkuu pienessä huoneessa. Voisiko lapsi elää tällaisessa ympäristössä? valittaa Irma.
Serkun veljen lyhyt vastaus kuuluu:
Olemme omillamme.
Niinpä jos vanhin sisko ei saa huostoa, Kalle joutuu suoraan lastenkotiin.
Kalle ei ole perhekokouksessa; hän istuu leikkipuiston penkillä. Vieressä istuu hänen kaverinsa Matti. Poikien hiljaisuus on raskas.
Olette puhuneet tästä pitkään? kysyy Matti.
Kaksi tuntia, Aino haluaa olla huoltajani, mutta hänen tätinsä vastustavat. He sanovat, että olen ongelma ja Aino ei pärjää, vastaa Kalle.
Mitä itse ajattelet?
En tiedä. En halua lastenkotiin. Haluan jäädä kotiin, käydä koulussa ja pelata jalkapalloa.
Tädit yrittävät estää Ainoa. He heittävät viimeiset argumentit peliin:
Aino, olet nuori, sinun täytyy miettiä tulevaisuutta perustaa oma perhe, hankkia lapsia. Kalle on kuin painava kivi kaulassasi millainen mies suostuu naimisiin tytön kanssa, jonka rinnalla on sellainen painolasti? sanoo Irma. Älä epäröi, laita veli lastenkotiin. Voit tulla käymään, noutaa hänet lomilla. Me ajattelemme sinun parastasi. Kalle pilaisi elämäsi.
Kun Aino pysyy päätöksissään, täti Liisa neuvoo:
Myy tämä pieni asunto, hanki teille Kallelle jotain edullisempaa, ja säästön avulla elät opiskelun aikana.
Illalla kaikki lähtevät omille teilleen. Aino kutsuu veljen kotiin:
Tule, syö kunnolla, olet koko päivän syönyt naposteltavaa.
Kalle syö, ja Aino istuu hänen edessään, kuten äiti ennenkin.
No niin, Kalle, pärjätäänkö? hän kysyy.
Kalle nyökkää hiljaa, silmät eivät nouse lautasesta.
Seuraavana päivänä Aino etsii työtä. Mitä hän voi odottaa toisen vuoden kauppatieteiden opintojen jälkeen? Hän lähettää CV:nsä menestyviin tehtäviin manageri, kirjanpitäjän assistentti mutta ei saa vastausta. Hän laskee vaatimuksia, hakee myyjäasiantuntijan paikkaa. Käy kahdessa työhaastattelussa; toisessa he ovat innoissaan, mutta kun kuulevat, että Aino aikoo jatkaa opintoja etäopintona, he kieltäytyvät:
Kerran vuodessa pitää olla läsnä lukukausikatsauksissa, kuka silloin työskentelee?
Aino on pettynyt. Yksi vaihtoehto on lähikaupan kassatyö. Naapuri, joka työskentelee siellä, vakuuttaa Ainoa, että hän saa paikan kukaan ei tarvitse enää työntekijää.
Palatessaan kotiin Aino kohtaa entisen matematiikan opettajansa Olgan. Olga on nyt Kallen luokanohjaaja.
Olga tietää perhetilanteen ja lupaa auttaa huoltajuusasiassa antaa kaikki tarvittavat lausunnot. Hän ehdottaa:
Meillä on pian tilapäinen sihteeriä vapautettava, kun hän lähtee äitiyslomalle. Työ on määräaikainen, mutta se riittää, että ehdit opiskella rinnalla. Palkka on pieni, mutta se on aivan kodin lähellä ja Kalle on silmän kantamilla.
Aino saa työtä, siirtyy etäopiskeluun. Palkka onkin pieni, mutta Kallen eläkepalkkio ja huoltajuusauttavat elättämään perheen kunnollisesti, ei köyhyydessä.
Kalle on tavallinen teini, joten välillä syntyy riitoja ja väärinkäsityksiä. Velipuoli tuntee, että Aino kontrolloi liikaa, ja Aino pelkää, etteivät he pysty kasvattamaan poikaa oikein, että hän ajautuu huonoon seurakuntaan.
Silti he elävät sopusoinnussa. Jokaisella on oma tehtävänsä. Aino laittaa ruokaa, pesee pyykit, Kalle siivoaa asuntoa, vie roskia, pesee astiat, kävelee kauppaan kaikki sujuu.
Yhtäkkiä yksi täti on oikeassa: Velipoikaystävä, Joonas, jonka kanssa Aino on ollut vuoden, ei ole iloinen Ainon ottamasta vastuusta nuoremmasta veljestä.
En tajua, miksi otit tämän taakan päällekäteen? Haluaisin elää rauhassa, opiskella kuten muut, hän sanoo. Viime viikonloppuna me menimme retkelle, ja sinä kieltäydyt jättämästä veljeä. Menin yksin. Kun Leena kutsui sinut syntymäpäiväjuhliin mökillä, kieltäydyt taas. En voi sietää tätä.
Ainoa päättää erota Joonaksesta. Aluksi hän on surullinen, mutta pian ajattelee: «Miksi haluaisin elää itsekkään kanssa?»
Yksin Ainoa ei kuitenkaan jää, ja juuri veli auttaa häntä löytämään onnensa uudelleen.
Kalle jatkaa jalkapalloharrastusta urheilukoulussa. Kun hän täyttää neljätoista, valmentaja nostaa hänet pääjoukkueeseen, ja Kalle pelaa sekä harjoitusotteluissa että vierasotteluissa.
Eräänä päivänä he pelaavat naapurikaupungin joukkueen kanssa. Aino saapuu kannustamaan veljen joukkuetta. Kaikki sujuu hyvin, Kalle tekee yhden kolmesta voittomaalista. Viimeisillä minuuteilla hän vääntää jalkansa.
Hän saa ensiapua stadionin ensiapupisteessä, ja valmentajan avustaja, Petri, tarjoaa kuljettaa Ainoa ja Kallen kotiin.
En tiennyt, että Kallelle on niin nuori äiti, sanoo hän.
Se ei ole äiti, se on sisko, korjaa Kalle.
Seuraavana päivänä avustaja, Petri, soittaa Ainoille ja kysyy, miten Kalle voi.
Hän soittaa uudestaan, kutsuu kahville, sitten treffeille.
Vuoden kuluttua juhlitaan kahta suurta asiaa Ainon ja Petriin vihkimistä ja Kallen pääsyä olympiavarauksen urheilukorkeakouluun.
Näin kulkee tavallinen elämä, jossa on sekä surua että iloa.
