Hän luuli miehen olevan rahaton, mutta totuus järkytti häntä!
Älä koskaan tuomitse kirjaa kansien perusteella… äläkä ihmistä vaatetuksen takia. Tämän tarinan tapahtumat yhdessä Helsingin hienoimmista autoliikkeistä saavat sinut ajattelemaan kahdesti.
Keskellä kirkkaasti valaistua autohallia, kiiltävien urheiluautojen keskellä, seisoo mies. Hänen yllään on kulunut harmaa huppari ja vanhat farkut. Hän nojautuu huolettomasti uuteen urheiluautoon, pikaisesti tarkastellen yksityiskohtia. Lattian toiselta puolelta paikalle astelee ripeästi nuori naismyyjä, jonka päällä on siististi silitetty jakkupuku. Hänen kasvoilleen nousee vähättelevä, kylmä virnistys.
Hän pysähtyy lähes miehen eteen, ja osoittaa halveksuen ovea päin:
**”Bussipysäkki on tuohon suuntaan. Voisitko olla koskematta autoon, sinulla ei olisi edes varaa haaveilla tuollaisesta.”**
Mies ei liikahda. Hän pysyy rauhallisena ja vilkaisee rannekelloaan ohimennen. Samaan aikaan toimiston ovi avautuu vauhdilla, ja ulos syöksyy autoliikkeen toimitusjohtaja. Mies näyttää hermostuneelta, suoristaa solmiotaan ja sulkee puvuntakkinsa kiireessä.
Toimitusjohtaja juoksee suoraan häkeltyneen myyjän ohi, katsomattakaan häneen. Hän pysähtyy miehen eteen ja kumartaa syvään, kunnioittavasti:
**”Tervetuloa, herra! Anteeksi viivästys, emme osanneet odottaa, että koko ketjun omistaja saapuisi näin aikaisin tänään!”**
Naisen kasvot kalpenevat silmissä, ja itsevarmuus katoaa silmänräpäyksessä. Mies hupparissa kääntyy hitaasti naista kohti. Hänen katseessaan ei ole vihaa, ainoastaan viileää pettymystä. Hän lähestyy ja kuiskaa hiljaa:
**”Tulin tänään henkilökohtaisesti allekirjoittamaan määräyksen ylennyksestäsi. Mutta tapasi kohdella ihmisiä teki päätöksestäni juuri paljon helpomman.”**
Nainen haukkoo henkeä, yrittäen keksiä sanoja, mutta äänet takertuvat kurkkuun.
**Loppu:**
Mies katsoo toimitusjohtajaa ja sanoo tyynesti:
**”En halua yhtiööni henkilöitä, jotka arvostelevat muita kukkaron perusteella. Anna hänelle lähtöpassit saman tien. Ja valmista tämä auto minulle ajan sen itse ulos.”**
Hän vetää hupparin taskusta tavallisen muovikortin, joka paljastuu olevan rajattoman premium-tason pankkikortti, ja ojentaa sen johtajalle. Nainen jää seisomaan autohallin keskelle, tuijottaen miehen perään tämän yhden hetken aikana hänen uransa murenivat, pelkästään siksi, että hän luuli, ettei “huppari” ollut kunnioituksen arvoinen.
**Opetus:** Rahalla voi ostaa auton, mutta ei käytöstapoja. Kohtele jokaista kunnioittavasti et koskaan tiedä, kuka oikeasti seisoo edessäsi.
