Hän laittoi vapautensa vaakalaudalle hänen miljooniaan vastaan!
Tämä tarina palaa niihin vuosiin, kun vielä hämärtyvän illan loputon valo liukui pitkin Järvenpään kallisarvoista kartanon pihaa, missä sikarit ja bensankäry kietoutuivat hymyihin ja isoihin rahoihin.
Kohtaus 1: Haaste
Viktor juuri sellainen, jonka sanottiin “omistavan päivän” seisoi moitteettomassa puvussaan ystäviensä keskellä. Sormissaan hän pyöritti kullattua urheiluautonsa avaimia. Kun hän näki Aijan, nuoren pysäköintitytön, hänen huulilleen nousi ylenkatseinen irvistys, ja avaimet lensivät ilmojen halki.
**”Tuskinpa olet koskaan nähnyt saati istunut tällaisessa autossa,”** Viktor nauroi kovaäänisesti, vilkuillen kaveriporukkaansa.
Kohtaus 2: Panos
Aija nappasi avaimet ilmasta yhdellä kädellä, kasvoilla ei häivähdystäkään tunteista. Viktor, kalliin savukkeen tuoksuineen, astui lähemmäs:
**”Annan sinulle viisikymmentätuhatta euroa, jos saat parkkeerattua sen tuohon kapeaan rakoon kahden Ferrarin väliin driftaamalla. Otatko haasteen vastaan?”**
Ystävät supattelivat kuplivaa siemaillen. Tehtävä näytti mahdottomalta pienikin virhe ja lasku nousisi miljooniin.
Kohtaus 3: Kaikki peliin
Aija astui askeleen lähemmäs Viktoria, katsoen tätä silmiin.
**”Tehdään siitä vielä jännittävämpää. Satatuhatta euroa,”** hänen äänensä oli kylmä, varma. **”Mutta jos minä häviän työskentelen viisi vuotta ilmaiseksi sinun autonkuljettajanasi.”**
Viktorin katse kiilsi. Mielessään hän jo näki Aijan palvelijanaan.
**”Sovittu! Tässä on todistajia,”** Viktor virnisteli laajasti.
Kohtaus 4: Rajalla
Aija liukui kuljettajan istuimelle. Sisätilat täyttyivät moottorin matalasta murinasta. Peilin kautta vilahti Aijan keskittynyt, teräsvarma katse. Hän tempoi vaihteen päälle nopeasti. Auto ampaisi liikkeelle kohti kapeaa rakoa…
Loppu: Mitä oikein tapahtui?
Sekunti. Kaksi. Yleisö pidätti hengitystään. Ilmaa halkoi renkaiden piinaava vinkuna, ja valkoista savua nousi asfaltista. Kultainen urheiluauto liukui hallitussa sivuluisussa lasketellen millimetrin välein Ferrarien puskurien ohi ja pysähtyen juuri keskelle tilaa. Täydellistä. Tarkkuus oli kuin mittaustieteen juhlaa.
Aija sammutti moottorin. Täydessä hiljaisuudessa hän nousi autosta ja asteli äänettömäksi jääneen Viktorin luo.
**”Niin muuten,”** hän sanoi hillityn rauhallisesti ojentaen avaimet takaisin. **”Ensi kerralla älä tuomitse kuljettajaa puvun perusteella. Isäni oli rallin Suomen mestari, ja minä opin ajamaan soralla ennen kuin osasin kävellä.”**
Viktor kaivoi shekkivihon taskustaan, kädet aavistuksen täristen. Hänen sieluunsa sattui, sillä nyt hän ei ollut menettänyt vain rahaa vaan ylpeytensä. Aija, taskussaan satatuhatta euroa, kääntyi kohti vanhaa Joponsa pyörää. Sinä iltana hänen vapautensa arvo oli kasvanut enemmän kuin kukaan olisi voinut kuvitella.
