Ei se mitään, Veikko! Älä malta, mutta uusi vuosi meni loistavasti!
Niin se, kotikaupunki. Veikko astui alas kiskolta, käveli rautatieaukion läpi kohti linja-autoasemaa. Hän ei kertonut vaimolleen Aavolle, että olisi tänään saapumassa.
Veikon mieli ei ollut paras, sillä juuri hän oli käynyt kiusallisen keskustelun Aavon kanssa. Äitiaviomies taas rempautti häntä, valitti että hän oli välinpitämätön ja itsekäs.
Miksi välinpitämätön? Hän oli juuri uudenvuodenaattona yrittänyt toivottaa Aavolle hyvää vuotta, mutta puhelin oli katkaistu. Aava oli loukkaantunut!
Hän yritti kolmisen ajan soittaa hänelle, mutta puhelin soi vain tyhjillään. Sitten Veikkokin lannistui ja lopetti soittamisen.
Sen lisäksi Aava ei edes muistanut toivottaa hyvää vuotta hänen vanhemmilleen eikä sisarelleen, puhumatta Veikosta itse. Tämä oli juuri se hetki, kun hän aikoi kertoa hänelle suoraan ovesta tullessaan.
Aavolla oli omatkin virheensä, ja että hänkin vastaisi, olisi kiva! Niinkuin sanotaan: paras puolustus on hyökkäys.
Veikko piristyi, astui asuntonsa porraskäytävään sotkuisessa taisteluasenteessa.
Asunto odotti häntä hiljaisuuden vallassa.
Hei, kuka siellä elää? Aava, olen tulossa! huusi Veikko, muttei saanut vastausta.
Hän vilkaisi keittiötä Aavaa ei ollut. Yhdessä huoneessa tyhjää, toisessakin sama. Mutta Veikko huomasi heti muutokset: lasten sänky oli poissa, komero, jonka päällä oli vaippapöytä ja potkorulla vanhemmat olivat antaneet olivat kadonneet.
Veikko ryntäsi kaappiin: puolikas hylly, jossa Aavan vaatteet tavallisesti roikkuivat, oli tyhjä.
Hän onko mennyt hulluksi? Hylkäsikö minut? pohti Veikko.
Hän soitti anopin puhelimeen, ei vastausta. Päätettyään soittaa Aavan ystävälle KatriMille, sekin hiljaisuus. Lopulta hän sai yhteyden KatriMille vanhaan kaveriinsa, Miikkaan.
Moikka Miikka! Heitä puhelin päälle KatriMille, en saa häneen yhteyttä, pyysi Veikko.
Katri-Mi ja lapsi on nyt mökillä, me vietimme uutta vuotta siellä. Yhteys saattaa välillä katkota, vastasi Miikka.
Saavuin eilen, koska minulla oli vuoronvaihto tänään. He ovat vielä lomalla, sanoi Miikka. Miksi sitten Katri-Mi?
Ajattelin, että hän tietää, missä Aava on. Lähdin vanhemmilta, mutta poikani kotona ei ole. Kaikki, mitä lapselle ostimme,kin puuttuu, selitti Veikko.
Kuulostaako siltä, että vaimosi oli juuri odottamassa äitiysrahaa? Lähditkö sinä juhlaan, mutta jätit hänet yksin kotiin? ihmetteli Miikka.
Hän ei itse halunnut lähteä. He antoivat hänelle määräyksen kymmenennenyhdestoista tammikuuta. Olisi ihan ehjänä ehtinyt lähteä.
Onnittelut, Veikko, olet kuin tyhjä vaunu, naurahti kaveri.
Miksi? tajusi Veikko.
Koska luultavasti olet jo sinkku. Älä vain soita sairaalaan, hän on siellä, neuvoi Miikka.
Kymmenen päivää sitten.
En ymmärrä, Veikko, sanoi äiti puhelimessa, miksi sinun täytyy jäädä kotiin juhlaan? Aava ei halua lähteä, sinä tulet yksin. Hänellä on määräys pian, ehdit juuri palata.
Sitä parempaa, että koko sukulaisuus kerääntyy: tätini Vappu ja setä Seppo, Niina ja Ville, Leena ja Pekka. Ja meidän isä ja Veli sekä Globa.
Veli varasi meille mökkirakennuksen metsän siimekseen neljäksi yöksi, 30. joulukuuta2. tammikuuta.
31. joulukuuta ravintolassa on puurobuufi taiteilijoiden kanssa. Maksoin sen puolestasi, palautat myöhemmin. Yövy Meillä jouluaattoon, ja kahdeksana lähdet takaisin, juuri ajoissa, että vaimosi määräys ehditään.
Aava ei suostunut lähtemään:
Veikko, minua voi yllättää milloin tahansa. Kuvittele: kaikki juhlivat, ja minulla yhtäkkiä alkaa. Lisäksi mökki on kaukana ehtisikö ambulanssi sinne?
En, en mene minnekään.
Äiti sanoi, että nykypäivän naiset laskevat omaa terveyttään ja pienen syntymän sankariksi. Hän synnytti meidät kolme kertaa ja pysyi lähes koko aikaa raskaudessa.
Veikko tiesi, että Aava oli oikeassa jossain, mutta hän kuvitellen kuinka tylsää olisi viettää uudenvuodenaattona yksin puolisonsa kanssa vaatimattoman pöydän äärellä Aava oli jo sanonut, että ei aio tehdä jotain erityistä. Suru hiipi hänen sydämeensä.
Sillä välin kaikki sukulaiset lauloivat, tanssivat ja nauttivat ravintolan musiikista. Joten Veikko lähti yksin.
Mökissä oli tosiaan hauskaa. Noin puoli yöllä, kun uusi vuosi oli jo alkanut, Veikko poistui salista aulaan soittaakseen vaimoaan, mutta hän ei vastannut.
No niin, ärsytän itseäni, ja siitä syystäkin se on oma vikansa. Hänkin olisi voinut olla tässä ja juhlia kanssamme, mietti Veikko.
Seuraavana päivänä äiti ilmesti Veikolle loukkauksensa Aavosta:
Aava ei edes soittanut, ei toivottanut meitä hyvää uutta vuotta. Katsos, hän loukkaantui! Oletko antanut vaimosi mennä menneisyyteen, poikani?
Hän ei tiesi, mitä perhe oikeasti on. Siksi me olemme täällä kaikki yhdessä, ja hän on yksin. Antakaamme hänen istua ja pohtia.
Aava oli sitä uudenvuodenaattoa ajatellen täysin poissa ajatuksista. Jos hän ajatteli ketään, se oli Veikko, eikä mikään väärä- tai väkivaltaperheen jäseniin.
Aavan vanhemmat, kun saivat selville, että tyttärensä jäi jouluksi yksin, kutsuivat hänet luokseen. He eivät suunnitelleet suurta juhlaa.
Aavan veli asui Helsingissä, työskenteli jatkuvassa kiertoon, eikä hänellä ollut pitkää lomaa, joten vanhemmat aikoivat viettää uudenvuoden kahdestaan.
31. joulukuuta kello yhdeksän Aava ja äiti levittivät pöytää, ja juuri silloin Aavaa nappasi äkillinen sairauskohtaus.
He kutsuivat ambulanssin. Äiti meni Aavan kanssa, ja isä seurasi heitä omalla autollaan.
Aava vietti uudenvuoden sairaalassa, vanhemmat odottivat alavärillä. Aavasta tuli poikansa isä
Veikko päätti noudattaa kaverinsa neuvoa ja soitti sairaalaan.
Tervehdys? Hän lähti eilen kotiin, kuului tiedotuslinjan ääni.
Miten lähti? ei uskonut Veikko. Onko jo vauva?
Kyllä. Tammikuun ensimmäisenä puolitunnin jälkeen.
Kuka hänen kanssaan? kysyi Veikko.
Nuori mies, emme kirjaa tätä tietokantaan! vastasi puhelu.
Veikko tajusi, että ainoastaan vanhemmat pystyivät ottamaan Aavan ja vauvan mukaansa.
Hän osti ruusukorin ja suuntasi sinne.
Soitti. Ovea avasi isä-in-law, Pekka.
Kuulkaa.
Hei, olen tullut hakemaan Aavaa, sanoi Veikko.
Miksi? kysyi Aavan isä.
No, olen hänen miehensä, vastasi väkivaltainen sonninpoika.
Aava! huusi Pekka ääneen. Täällä on mies, joka väittää olevansa sinun miehesi. Haluatko puhua hänen kanssaan?
Ei, mene pois, vastasi Aava syvästä asunnosta.
Pekka levitti kädet:
Ei halua. Näkemiin, nuori mies! ja sulki oven.
Veikko jäi seisomaan hetken ja soitti uudestaan.
Tällä kertaa ovi avasi anoppi, korkea, vahva ja äänekäs Leena. Veikko hieman pelkäsi häntä.
Etkö ymmärrä? kysyi hän.
Anna minun tulla sisään, aloitti Veikko rohkeasti. Minulla on oikeus
Hän ei ehtinyt loppuun. Nainen ryöpti ruusukorin kädestä, ja lyötti Veikkoa kahdesti kukinnoilla.
Mitä oikeuksia sinulla on, lakimies selittää sen sinulle! Älä enää soita, poikani nukkukoon, sanoi hän, heitti ruusun jalkojen väliin ja sulki oven.
Veikko lähti kotiin. Matkalla hän hieroi itseään nyrkin alla ruusut olivat kauniita, mutta nekin piikkisivät.
Päästyään kotiin hän soitti äidilleen.
Kuvittele, he eivät antaneet minua sisään, enkä edes saanut nähdä poikaani.
Älä huoli, Veikko. Aava kääntyy kyllä takaisin, vauva kädessään. Älä soita rahaa, anna vanhempien ruokkia, jos he ovat niin viisaat. Viikko tai kaksi kulkee, ja hän palaa kotiin. Nuku nyt, huomenna on töissä.
Veikko teki niin: syötti itseään pakastepizzoja kaupasta ja menetti nukkumaan.
Nukkui rauhassa, sillä hän ei tiennyt, että se olisi hänen viimeinen yö asunnossaan.
Seuraavana aamuna työstä palattuaan Veikko löysi kaikki tavaransa paketoituina laatikoihin ja mustiin pusseihin porraskäytävällä.
Hän soitti. Ovet avasi Leena, jonka kaksio on kaksi huonetta, jossa Aava ja Veikko asuivat.
No mitäs, rakas vävy? Muistatko opiskelijaasuntosi osoitteen vai pitääkö sen muistuttaa? Pakkaa tavarasi. Siivooja heittää kaikki tänään pois!
Veikko joutui muuttamaan opiskelijaasuntoon.
He erosivat oikeuden päätöksellä. Veikko kyllästyi opiskelijaasuntoon ja aikoi vuokrata omaa, mutta kun palkka tuli, siitä vähennettiin alimonyn lisäksi viisituhatta euroa entistä pienempään summaan, eikä mitään jäi elämiseen.
Ole säästäväisempi! Sinun täytyy vielä säästää omaan kotiin, neuvoi Miikka. Ei se mitään, Veikko! Älä masennu! Mutta uusi vuosi menestyi loistavasti!
Aava asui kolme vuotta vanhempiensa luona, jotka auttoivat häntä pienessä Sasussa. He vuokrasivat aikaisemmin asunnon. Kun Aava palasi työpaikkaan, hän ja Sasu muuttivat takaisin omaan kotiin. Remontin jälkeen siellä ei enää muistuttanut Veikkoa tai hänen perhettään.
Mitä mieltä olette Veikon toiminnasta? Kirjoita mielipiteesi kommenteissa ja paina tykkäystä.
