Toinen anoppitär
Kun Aino astui sisään kerrostaloasuntoon, hän näki heti eteisen keskellä anoppinsa nahkakengät. Selvästä oli, että lepoon ei ollut varaa.
Salla Vähäniemi kuului keittiöstä, silmin kuin syytöskirja puheessa.
Oletko taas tänään jäänyt tuon väsyneen anopin perään? hän kysyi. Talo, mies, lapsi kaikki menee päin seinää. Hyvä että tulin nyt paikalle, muuten he istuisivat nälkäisinä.
Salla Vähäniemi, Mikko tiesi, että jään tänään myöhäiseksi. Olen jo valmistellut illallisen, hänen tarvitsee vain lämmittää se. Hän pärjänisi kyllä ilman apuasi, vastasi Aino.
Kymmenen vuotta, jonka hän oli ollut naimisissa Mikon kanssa, olivat opettaneet hänelle, että anoppi on aina tyytymätön jossain, eikä hän juuri reagoinut Ainoa, vaan kuulosti kuin radio, joka soi aamusta iltaan.
Alussa kaikki oli hankalaa. Salla Vähäniemi oli Ainon toinen anoppi. Ensimmäinen, Leena Sivenen, oli kohtelias nainen. Hän ei koskaan puuttunut poikansa perheeseen, ei antanut ei-toivottuja neuvoja eikä häiritsevästi liitynyt elämään.
Mutta kun apua tarvittiin, Leena oli aina läsnä. Aino muisti, miten anoppi istui yöt pitkät kolmenkuukautisen Katrian kanssa, kun juuri se sekoitti päivän ja yön. Hän tuli hakemaan lapsen kävelylle ja sanoi Ainolle:
Älä tee mitään juuri nyt, nuku vain. Lauri tulee, hän kokkaa itse illan.
Kun Katri täytti viisi vuotta, Oskarin tehtaassa tapahtui onnettomuus ja Aino jäi leskeksi.
Leena Sivenen, menettäen ainoan poikansa, ei hylännyt nuottaria eikä pojanlastaan. Kolmen ensimmäisen kuukauden ajan he asuivat yhdessä, tukien toisiaan.
Aino ehdotti Leenalle, että he jatkaisivat elämää yhdessä, mutta Leena muutti omaan asuntoonsa:
Aino, sinä olet vain kaksikymmentäkahdeksan. Olet nuori nainen, löydät vielä oman onnensa. Miksi minun pitäisi olla sinun kantapäissäsi?
Aino oli mennyt Mikon luota kauas kolme vuotta. Mutta Leena ei koskaan jättänyt hänet kokonaan. Hänen vanhempansa asuivat kaukana, joten ensimmäinen anoppi oli kuin äiti, ja Katri ei enää kuullut vanhempansa ääntä.
Sallan Vähäniemen käytös, jonka mukaan hänille oli oikeus määrätä nuottarin huoneistoa kuin isännälle, järkytti Ainoa syvästi.
Ensimmäisen käynnin jälkeen toinen anoppi pyysi Mikkoa perustelemaan äidilleen, että hän saapui vain vierailijoina. “Siispä käynnit pitää sopia etukäteen ja käyttäytyä sen mukaisesti.”
Kun Salla väitti toimivansa vain hyvien aikeiden pohjalta, Aino vastasi:
En ole enää kahdeksantoistavuotias. Jo silloin, kun lähdin vanhempieni luokse opiskelemaan, olin melko itsenäinen.
Enkä nyt, kun olen ollut naimisissa ja asunut seitsemän vuotta Mikon kanssa, tarvitse opastusta ruoanlaitossa tai siivoamisessa. Voin itsekin opettaa monia.
Tulen sinulle, Salla Vähäniemi, ja kuljen kulmia valkoisella puhdistuskankaalla teen sinulle “tarkastuskierroksen”.
Mikon puolesta hän tukee vaimoaan, ja jos äiti joskus sekoittaa perhettä, hän hoitaa asiat itse.
Aino opetti toisen anopin pysymään poissa hänen taloudestaan ja lasten kasvatuksestaan. Kun Aino sai vuoden kuluttua toisen avioitumisensa jälkeen poikansa, Salla Vähäniemi ei enää puuttunut neuvoillaan. Mutta anopin ystävä, joka kertoi jatkuvasti, kuinka hän “kasvattaa” nuoremman poikansa vaimoa, sai Sallaäkin puhumaan.
Salla halusi myös jakaa näitä asioita ystävälleen, vaikka itsellään ei ollut mistään kiittiä. Hän kuitenkin valitti Ainoa, että Aino vierailee Leenalla ja auttaa häntä.
Jos se vanha olisi hänelle läheinen sukulainen! Kun Katri oli pieni, Aino lähetti hänet kesällä isänsä mökille se oli minulle mieluista.
Nyt tyttö on koulussa, ja Aino ajaa sinne ja takaisin yhä uudestaan. Vuosia on jo kulunut! Hän käy siellä kaksikolme kertaa viikossa, hän kertoi ystävälleen.
Viimeisenä vuonna Aino kävi Leenan luona useammin. Salla kutsui Leenaa “vanhaksi”, vaikka Leena oli vain seitsemän vuotta vanhempaa kuin hän itse.
Mutta ikä ei paranna, eikä sairaus kaunistele, ja Leena paheni merkittävästi. Aino kävi hänet sekä sairaalassa että kotona.
Käyt perheen rahaa muulle kuin perheelle, anoppi nuoli.
Älä huoli, Salla Vähäniemi, Leena Sivenen myi mökkinsä jaellä hänellä on varaa hoitoon, eikä sinun tarvitse lainata häneltä, vastasi nuottari.
Kun Leenalle kävi todella huonosti, Aino palkkasi hoitajalle ja otti vapaata ollakseen hänen luonaan puoli päivää, kun Mikko oli töissä ja poika koulussa.
Niinkin nämä järjestelyt vain viivyttivät Leenan poistumista pian Leena oli poissa.
Tällöin Salla Vähäniemi kiinnostui voimakkaasti Leenan perinnöstä.
Hän myi mökin, mutta vuodessa kaikki rahat eivät menneet. Myös hänen eläke oli varsin hyvä varmaankin hänellä on säästöjä.
Kaksio varmasti siirtyy perillisille, pohti Salla, mutta Aino ei ehtinyt kysyä mitään, peläten.
Kysymys siirtyi poikaan, eikä vastaus tyydyttänyt Sallaa.
Kuka on testamentin kirjoittaja? Tietenkin Katri, hänen oma lapsenlapsensa.
Ja Sveta, mitä? Miksi juoksit turhaan vanhan luokse? äiti ihmetti. Voin kuvitella, miten hän itkee!
Älä huoli minusta, Aino sanoi anopille. Tiesin jo kauan sitten, että Leena Sivenen antaa kaiken Katrille. Olen vienyt hänet notaarille jo vuosi sitten.
Miksi hyppäsit hänen ympärilleen, kun tiesit ettei sinulle ole mitään uhkaa? Salla Vähäniemi ihmetteli. Antaisitko Katrin hoitaa häntä.
Selittäisin sen, mutta pelkään että et ymmärrä, Aino vastasi.
Perintö saatiin järjestettyä ajoissa, Katri sai kaikki asiakirjat asunnosta ja osakkeesta.
Päätettiin, että niin kauan kuin tyttö opiskelee ja asuu asuntolassa, asuntoa vuokrataan ja rahat tilitetään hänen tililleen.
Kun Katri valmistuu yliopistosta, hän itse päättää, palataanko hän kotikaupunkiinsa ja asettua sinne vai jäädä pääkaupungin lähiöön. Tällöin asunto myydään ja uutta ostetaan.
Kuultuaan, että asuntoa vuokrataan, Salla Vähäniemi ehdotti:
Miksi päästää ulkopuoliset sisälle? He vain vahingoittavat jotain. Antakaa Kaisa asua siellä.
Kolmekymmentäviisivuotias Kaisa oli Sallan nuorempi tytär, joka asui edelleen äitinsä luona. Kaisa oli viehättävä, muodokas, valmistunut yliopistosta ja työskennellyt. Romanttiikkaa hänelle sattui, mutta avioliitto jäi saavuttamatta.
Salla huolehti tyttärestään jatkuvasti.
Miksi Kaisa ei onnistu? Aino on leski, jolla on lapsi, ja hän on onnistunut napattua minun Mikoni! nainen pohti.
Salla uskoo, että jos Kaisa saisi oman asunnon, hän löytäisi miehen ja menisi naimisiin.
No, vaikka Katriin kuuluukin tuo asunto, Salla mietti, kolmenneljän vuoden päästä voi tapahtua mitä tahansa ehkä Katri löytää miehen, jolla on oma asunto, ja voimme pyytää hänet lahjoittamaan sen Kaisalle. Mutta Salla päätti pitää nämä suunnitelmat salassa.
Hän oli pettynyt, kun Katri kieltäytyi antamasta Kaisalle huoneistoa.
Hän ei maksaisi samalla tavalla kuin muut vuokralaiset, Katri sanoi. Minun pitää myöhemmin ottaa asuntolaina. Ehkä muutan pääkaupunkiin valmistuttuani. Silloin rahaa kerätään.
Katri, sinä olet ahne, anoppi huokaisi Ainolle. Te molemmat ajattelette vain itseänne. Jos Kaisa saisi asunnon, hän olisi ehkä jo mennyt naimisiin.
Äiti, sinun kolmiohuoneistosi on omani, Mikko ehdotti. Myy se, osta yksiö ja anna Kaisalle.
Sinä olet mielenkiintoinen, äiti suuttui. Tämä kolmio on minun, teillä ei ole siihen osuutta. Miksi minun pitäisi olla ahtaassa vanhaksi? En aio muuttaa tästä kodista, jossa olen asunut koko ikäni.
Se ei ole Mikko, vaan sinä, Aino puuttui. Et halua lahjoittaa omaisuuttasi omalle tyttärellesi, mutta puhut ääneen muille.
Kaisa jäi äitinsä kanssa. Katri vuokrasi asuntonsa opiskeluaikanaan, myi sen myöhemmin ja osti uuden keskisuomalaisessa kaupungissa.
Hän vieraili myös pääkaupungissa, mutta vain viikonloppuisin. Kuten sanotaan, “kauniimpi on, missä ei ole meitä”
Mitä mieltä olet tästä tarinasta? Jaa ajatuksesi kommenteissa ja tykkää, jos koit sen merkitykselliseksi.
Elämän opetus: kun perheeseen puuttuu rehellisyyttä ja itsekkäitä tavoitteita, on parempi löytää tasapaino ja antaa jokaiselle oma paikkansa silloin jokainen voi kasvaa omaan valoonsa ilman turhaa riivaa.
