Hilla, nyt olen kotona, tule vastaan!
E-Eero?! Kuinka sinä jo täällä olet? Minähän luulin, että palaat vasta kolmen päivän päästä…
Nainen, noin kolmekymppinen, astui eteiseen nopeasti kietoen silkkistä aamutakkia tiukemmin ympärilleen ja katsoi hämmentyneenä oven suussa seisovaa miestään.
Halusin yllättää sinut, Hillanen. Ja yllättyneeltähän sinä näytät! Vai oliko yllätys huono? Pitkä ja leveäharteinen mies naurahti leveästi, tyytyväinen vaikutukseensa.
Hyvänen aika, totta kai olen iloinen! Mene suoraan keittiöön, lämmitän kohta sinulle ruokaa…
Eero hymyili itsevarmasti ja asteli keittiöön. Siellä odotti outo, suorastaan ruhtinaallinen pöytä: mansikoita, suklaata, juuri uunista nostettu paisti… Kaikkea kuin häntä varten.
No jopas, Hilla. Oletpa loihtinut juhla-aterian! Miten tiesit että tulen? Sinä se olet kaukaa viisas!
Eero annosteli lautaselle ja alkoi mättää ruokaa vatsansa pohjalle. Vaimoa ei kuulunut paikalle. “Ehkä hän pukeutuu parhaimpiinsa minua varten”, Eero ajatteli tyytyväisenä.
Eero, siis… Me…
Voi Hilla, kyllä olet laittanut! Paisti on herkullista, salaatti myös ja nuo letut, aivan mahdottomia! … Mutta Tuomas?!
Kääntyessään ympäri Eero näki vaimon, joka piteli käsipuolessaan hänen omaa veljeään Tuomasta. Nainen katsoi syyllisenä lattiaan ja Tuomas hierteli otsaansa väsähtäneenä, kuin olisi juuri herännyt päiväunilta.
Jep, täällä ollaan, Eero. Hei vaan.
No terve. Selittäkää nyt sitten, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Tai, no, taidan jo arvata…
Eero, minä… Minun on jo kauan pitänyt kertoa. Rakastan veljeäsi, Tuomasta, ja haluan olla vain hänen kanssaan. Anteeksi. Hilla purskahti repliikin kuin yhdellä hengityksellä, vilkuillen ylöspäin entiseen mieheensä.
Eero laski lautaseen käsistään. Astiat kolisivat keittiön lattialle kuin outojen sateen jälkeiset marjat.
Että te, äsken juuri…
Niin. Olimme yhdessä. Nyt.
No, erinomaista, oikeastaan suorastaan loistavaa, Hilla! Ja Tuomas oikein kunnon suoritus! Rakkaat ystäväni, te teitte minulle mahtavan yllätyksen! Nyt ymmärrän, miksi ruoka oli näin erinomaista ja kenelle.
Hilla ei uskaltanut katsoa miestään. Hän pelkäsi, että heti kun nostaisi katseen, kaikki rohkeus haihtuisi pois kuin aamuhöyry järvestä.
Entä Aino? Mitä tehdään tyttäremme kanssa? Tietääkö hän tästä?
Ei, hän ei tiedä mitään.
Missä hän on nyt?
Naapurissa, katsomassa Pikku Kakkosta.
Onko tämä jo tapana, laitatko usein Ainon naapurille?
Jo puoli vuotta melkein…
Eeron kysymykset loppuivat. Niin myös tunteet valuvat kuiviin. Hän oli väsynyt pitkän matkan jälkeen. Ei jaksanut kinastella; hän ei ollut luonnostaan pitkävihainen, enemmänkin rauhallinen kuin myrskyävä, mutta jos joku sai hänet tosissaan loukattua, silloin olivat kalatkin kauhuissaan. Mutta tämä tilanne oli jotain ihan muuta. Hän jäi epätietoiseksi mutta vain hetkeksi.
Teillä on kymmenen minuuttia aikaa kerätä tavaranne. Aika alkoi nyt. Eero lausui ja joi teetä. Veljeään hän ei vilkaissutkaan.
“Mikä siinä Tuomaksessa sellaista on? Ulkonäöltään samanlainen kuin minä… Ei koskaan opi tekemään töitä, eikä järkeä liiemmin. Siinäpä menettää vain aikaa, mutta olkoon, Hillan valinta!” mies pohdiskeli teekuppia hämmentäen.
En lähde minnekään ennen kuin saadaan sopimus, Tuomas asettui äkkiä jyrkäksi.
Minkä sopimuksen?
Avioeron. Päästä Hilla vapaaksi, hän ei enää sinua rakasta.
Kyllä minä näen aivan hyvin, keneen vaimoni rakastunut on… Eero hymähti. Avioeroa haluatte? Sepä järjestyy, mutta mennäänpä oikeuden kautta. Haluan nähdä, miten hassaatte kaikki eurot juristeihin…
Eero… nainen tarttui hänen ranteeseensa. Eero, olisit lempeä. Sovitaan sopuisasti, sinä olet aina ollut hyvä ihminen…
Hyvä on, mies nyökkäsi. Mutta Tuomas, et ole enää minun veljeni.
Meillä on vielä yksi pyyntö…
No, mitä nyt sitten?
Jätä meille tämä asunto eron jälkeen, Eero! Hilla katsoi anovasti, jatkaen hellää ranneliikettä. Aino on kiintynyt tähän paikkaan, koulussa paljon kavereita, eikä meillä olisi varaa muuttaa uuteen asuntoon, pitäisi muuttaa takaisin maalle…
Eero nojasi leukaa käsiin ja vaikeni. Hilla lauloi lähes pyynnön:
Eerokulta, aurinkoni… Tee tyttärelle lahja! Sinä olet menestyvä, ansaitset pian uudestaan kaikki nämä eurot takaisin! Ole kiltti, Aino on sinun ainoa lapsesi Minä teen tämän Ainon vuoksi
Rauhoitu, Hilla, Eero pysäytti hänet. Minulla on parempi ajatus.
Mikä se olisi? Hilla alkoi jo innokkaasti räpäyttää silmiään. Aiotko jättää autonkin meille? Aino olisi innoissaan…
Aino asuu minun kanssani.
Mitä?! Hilla ei uskonut korviaan. Onko sinulla järkeä päässä? Et ikinä osaa olla lasten kanssa! Olet aina työreissuilla… Eihän Aino muista edes sinun nimeäsi.
No, katsotaanpa, Eero sanoi, lähti ovelle.
Pian hän palasi pitäen tytärtä kädestä. 10-vuotias Aino, neljännen luokan lapsi, puristi isänsä kättä innoissaan.
Miksi hänet tänne toisit? Että saisi nähdä tappelun? Hilla sihisi vihaisena.
Eero ei vastannut. Hän istutti tytön sylilleen.
Aino, rakas, saanko kysyä sinulta pari kysymystä?
Tietysti, isä! Aino hymyili heleästi.
Lupaatko vastata rehellisesti? Haluan puhua sinulle kuin reilulle isommalle tytölle.
Niin kuin ne sedät joita sinä käsket töissä?
Juuri niin.
Tyttö nyökkäsi ja jäi odottamaan, suu puoliksi auki.
Onko äiti lytännyt sinua? Oletko saanut läimäyksiä tällä viikolla?
Tyttö käänsi katseensa pois, nypläsi mekon reunaa hermostuneena.
Mitä joriset? Hilla huusi. Anna lapsen olla!
Ole vaiti, Hilla. Puhun nyt tytön kanssa, Eero tiuskaisi, silitti Ainon päätä. Ethän pelkää. Muistathan, piti vastata rehellisesti?
Ainon silmissä kiilsi kyyneleet. Hän kapsahti isän kaulaan ja kuiskasi rintaa vasten:
Joo, äiti löi kolme kertaa! Yksi kolmosesta, yksi kaatuneesta maidosta Kolmas kun huusin Tuomakselle. Äiti pussaili hänen kanssaan kun sinä olit reissussa…
Ei hätää, kultaseni, isä pitää sinusta aina huolta, nyt ei äiti enää tee pahaa.
Valehtelee! Hilla yritti puolustautua. En ole koskenutkaan!
Haluatko siis asunnon ja auton muka tytön hyväksi? Eero virnisti. Aino, vastaisitko vielä yhteen kysymykseen?
Joo…
Jos saisit valita, kumman kanssa asua: minun vai äidin?
Aino hiljeni. Katse liikkui kummankin kasvoissa. Hilla yritti houkutella syliinsä.
Lupaatko, ettet enää lähde pitkille matkoille?
Lupaan, kulta!
Sitten asun sinun kanssasi, isä.
Pöh! Hilla huusi ja yritti tarttua lapseen, mutta Eero suojasi tytärtä. Tuomas ei sanonut mitään, seisoi taka-alalla.
Siinä se, Hilla. Näet lasta enää vain viikonloppuisin, Eero tokaisi ja vei lapsen lastenhuoneeseen.
Muutaman minuutin kuluttua Eero pakkasi Ainon kanssa tavarat. Matkalaukku oli valmiiksi pakattu työreissua varten. He ajoivat hotellille kaupungin toiselle puolelle, samaan paikkaan missä Eero usein yöpyi työmatkoilla.
…Pari kuukautta myöhemmin oli oikeudenkäynti. Hilla ja Tuomas eivät saaneet tuloja eikä vakituista asuntoa, joten tuomari määräsi Ainon jäämään isälle. Sitä paitsi, tyttö itsekin halusi niin.
Eero puolitti kämpän ja myi osuutensa. Annettiin tapaamisia äidin kanssa viikonloppuisin, mutta nyt Aino asui isän kanssa upouudessa kerrostalossa. Eero muutti työrytminsä; enää ei ollut kolmen kuukauden työreissuja. Ja Aino hymyili joka päivä, enemmän kuin koskaan. Se oli arvokkaampaa kuin mikään, mitä työ voisi antaa, tai mitä euroilla voisi ostaa.
