Äiti, olet jo 65. Nyt pitäisi mennä maistraattiin ja laittaa talo testamenttiin, muistutti sisko kylässä ollessamme.
Viikko sitten äidilläni oli juhla, 65 vuotta tuli täyteen. Hän ei halunnut pitää mitään isoa juhlaa. Kutsui meidät vain kotiinsa kahville. Ostin hänelle kauniin kimpun ruusuja, lämpimän aamutakin ja tossut siihen mukaan. Laitoin myös kirjekuoreen 300 euroa tulee varmaan tarpeeseen vielä.
Vaimoni ja lapset eivät kuitenkaan päässeet mukaan. Poika oli sairastunut, tyttärellä oli urheilukisat ja Riittaa lähetettiin kiireellisesti työmatkalle Helsinkiin. Lapset kuitenkin piirsivät mummolle ison piirustuksen, jossa olemme kaikki yhdessä talon pihalla.
Myös nuorempi sisareni Mira tuli maalle:
Kuule, unohdin ostaa äidille lahjan. Sano, että se aamutakki on meiltä molemmilta.
No, selvä. Ethän kuitenkaan unohtanut, että äidillä on syntymäpäivä? Ja vielä iso tasaluku.
Voi Mikael, tiedätkö millaiset murheet mulla on töissä!
Siskoni on vähän tuollainen, ettei pärjää yksin. 19-vuotiaana hän sai lapsen jonkun opiskelukaverinsa kanssa asuntolassa, mutta mies katosi pian eikä edes maksa elatusapua. Itse työskentelin silloin rakennuksella ja lähetin Miralle silloin tällöin rahaa, että hän sai ostettua ruokaa, vauvanruokaa ja vaatteita pikkusiskontytölle.
Järjestin myös paikan Iirikselle päiväkotiin ja autoin Miran töihin. Eräs tuttu etsi myyjää kauppaansa. Mira jaksoi siellä töissä vain kolme kuukautta ja lopetti taas.
Nytkin hän elää milloin milläkin hanttihommilla: tekee kynsiä kauneushoitolassa tai pidentää ripsiä. Viime kesänä hän lähti töihin Ruotsiin ja jätti tytön äidin hoiviin. Kolmen kuukauden jälkeen toi kotiin 7 000 euroa, mutta tuhlasi ne nopeasti ostamalla itselleen uuden puhelimen ja tytölle kannettavan. Itse tienaan saman kuukaudessa yrityksessäni, mutta paiskin paljon töitä.
Äiti ilahtui valtavasti, kun tulimme käymään, ja pöytä notkui herkkuja. Mukana juhlimassa oli myös hänen naapurinsa ja täti Orvokki.
Juhlamme sai kuitenkin ikävän käänteen. Mira alkoi nimittäin pöydässä puhua perinnöstä:
Äiti, kelle aiot laittaa talon nimiin?
Voi Mira, älä nyt puhu tuollaisia. Kyllä te tasan jaatte aikanaan.
Miten niin tasan? Mikaelilla on jo oma asunto ja yritys. Minä vain vuokraan koko ajan. Mitä hän sillä talolla tekee?
Sisko puhui niin kuin äiti olisi kohta valmis hautaan, eikä häntä hävettänyt puhua perinnöistä vieraiden kuullen.
Mira, nyt ei ole oikea hetki. Älä pilaa juhlaa.
Koska sitten muka puhutaan? Äiti, olet jo 65. Nyt pitäisi jo laittaa paperit kuntoon, ettei käy huonosti. Mennään maistraattiin niin kirjoitat sen lahjaksi minulle.
Täti Orvokki melkein tukehtui teehen, kun kuuli tämän. Minulta paloi pinna ja vein siskon keittiöön.
Oletko järjiltäsi? Mitä päättömyyksiä puhut julkisesti? Onko äiti muka jo mennyt alta pois?
Älä sekoa siihen meidän asioihin. Minä olen yksin kasvattanut lapseni, mutta te…
Yksin muka? Oletko unohtanut kun minä toin sinulle rahaa ja äiti sekä Iiris hoiti tytärtäsi? Kohta annan sinulle sellaista kyytiä, että naapurikin kuulee!
Mira suuttui minulle oikein kunnolla. Otti lapsen ja lähti pois sanomatta hyvästi, uhkaili vielä, että menee oikeuteen ja nostaa minusta syytteen. En paljon hänen uhkauksistaan piittaa.
Mutta äiti murehtii Miraa paljon. Nyt sisko on estänyt Iiriksen yhteydenpidon mummoon, eikä vastaa edes puhelimeen. Kaiken takana on tuo talo. Äiti itkee ja pitelee sydämestään.
En tiedä mitä tehdä siskon kanssa. Aikuinen nainen, mutta käyttäytyy kuin pahainen kakara.
Mitä neuvoisit tällaisessa tilanteessa? Kannattaisiko vielä yrittää sopia välejä vai antaa asian olla?
