Tänään paistoin perunoita ja avasin suolakurkkuastian. On kulunut vuosi siitä, kun Eeva lähti elämästäni. Koko päivän on ollut outo tunne. Istuin pöydän ääressä, mietin häntä, ja kun nostin haarukan, joku koputti oveen. Kun näin naapurin Ailan ovella, hymy nousi huulilleni olin iloinen seurasta. Kutsuin Ailan sisään; hän toi taas omia suolakurkkujaan. Istahdimme pöydän ääreen, annoin hänen laittaa tavaransa pois rauhassa.
Puhumatta paljon, annoimme hiljaisuuden täyttää huoneen. Muistelimme Eevaa. Kaikki vuodet yhdessä, kesäisin marjamatkoja, omenapuiden istutusta. Siitä onkin jo aikaa, kun olimme koko sakki täällä mökillä silloin, kun meidän lapset olivat pieniä eikä yksikään nurkka ollut rikkaruohojen vallassa. Nyt omenapuut ovat jo suuria. Viime kesä oli outo. Eevan poismenon jälkeen en oikein tiennyt, mitä tehdä. Käänsin perunamaata turhan takia; ei ollut ketään, joka sinne jotain istuttaisi. Kuuntelin, miten Aila kertoi siitä, ettei hänenkään lapsenlapsiaan enää kovin usein tuotu mökille, ja tuntui ettei kenellekään oikein tehdä enää mitään.
Aila pukeutui sisään tullessaan lämpimästi ja istuutui viereeni. Katoin pöydän: paistetut perunat höyrysivät, viipaloidut tomaatit ja Ailan tuomat suolakurkut olivat tarjolla.
Huomenna lapseni tulevat käymään, mutta tänään muistellaan Eevaa, just sinä ja minä, sanoin. Laitoin pöydälle vanhoja valokuvia. Kuviin oli tallentunut hetkiä omenapuiden istutuksesta, sieniretkiltä ja nuotion äärestä Eeva aina nauraamassa, silmät sirrillä. Kaadoin meille lasilliset mustikkalikööriä: Otettasko Eevalle, ja sun Matille vanhoille ystäville? Nostimme maljan ja sitten olimme taas tyytyväisen hiljaa.
Räpistelin hetken takin taskua ja ojensin Ailalle kirjekuoren. Eeva antoi tämän minulle juuri ennen lähtöään, sanoin hiljaa. Lue se, Aila. Siinä kaikki selviää.
Aila katsoi ihmeissään. Mutta tämähän on sinulle, hän sanoi.
Lue vain, pyysin. Näin, kuinka hänen kätensä hieman värähtelivät. Aila aukaisi kuoren ja sieltä löytyi Eevan käsialalla kirjoitettu kirje:
Iivari rakkaani, minun aikani tuli aikaisemmin kuin osasin arvata. Mutta sinun täytyy jatkaa elämääsi meidän molempien edestä. Haluan, että lupaat minulle: yrität olla onnellinen. Se ei tarkoita, että unohtaisit minut tiedänhän, emmehän kumpikaan unohda. Mutta minua ahdistaisi katsoa ylhäältä ja huomata, että olisit yksin ja surullinen. Ole rohkea, elä täysillä. Ja jos koskaan tunnet vetoa Ailaan, niin en pane vastaan oikeastaan toivoisin sitä. Hän on ihana ihminen ja ymmärtäväinen, pyydä häntä aviopuolisoksi. Elämä kuuluu elettäväksi, onni ansaitaan. Sinun, Eeva.
Aila luki, sitten katsoi minuun pitkään. Lupasin Eevalle, että en jätä tätä hänen toivettaan puolitiehen. Mieti rauhassa, mutta halusin kertoa kokeillaanko yhdessä? Meillä on lämmin ystävyys pohjalla, ja yhdessä voisi olla kevyempää. Ei tässä kenelläkään ole mitään pahaa sanottavaa, rohkaisin varovasti.
Aila ei heti vastannut mitään; näin, että hän mietti. Lopulta hän hymyili haikeasti. Selvä, annan itselleni aikaa ajatella. Ehkä sanon vävylleni, että lähden kotiin viikkoa myöhemmin.
Se ilta oli täynnä pohdintaa. Kun vein Ailan kotiin, jäin miettimään, miten elämä kuljettaa outoja reittejä. Yöllä tuskin nukahdin, ja Aila kertoi myöhemmin, että hänkin pyöri sängyssä, kunnes aamuyöllä oli nähnyt unta Matista. Matti oli hymyillyt, käsi taskussa, ja sanonut: Kyllä se sujuu, otat vain vastaan Iivarin tarjouksen. Hyvä siitä tulee.
Seuraavana kesänä emme enää rakentaneet uutta aitaa tonttien väliin; otimme sen kokonaan pois. Nyt tarhassa juoksenteli tuplamäärä lastenlapsia ja keinua tehtailin melkein urakalla. Perunamaa ja kasvimaa alkoivat kukoistaa, Ailan käsissä vihersi kaikki mahdollinen. Lapsenlapset auttoivat, talon väki kasvoi. Meidän molempien aikuiset lapset vierailivat viikonloppuisin, iloitsivat, että emme olleet yksin.
Aina löytyy joku, jolla on sanottavaa. Mutta meille tärkeintä on, että Eeva ja Matti katsovat pilven reunalta ja ovat tyytyväisiä. Heidän testamenttinsa oli selvä: pitää olla onnellinen. Ja se on lupaus, jonka haluamme pitää, päivä kerrallaan. Elämä jatkuu, siihen uskon nyt.
