Suuri ero
Tasan neljä vuotta pysyivät Leppäset naimisissa. Mutta vaikka kuinka yrittivät näytellä ikuista rakkautta, eivät juuret tarttuneet perheonnen multaan. Eron tummat pilvet alkoivat kasaantua horisonttiin.
Ai noin vain eroatte ja siinä kaikki? kysyi ystävä Kaisa Leppäseltä, kun tämä kutsui hänet lohduttamaan stressiä pyöreiden italialaisten leipien parissa.
Niin. Mitä muuta meille jää? Olemme keskustelleet siitä. Tämä on parasta meille molemmille
En tarkoita itse eroa tarkoitan tilaisuutta. Kai sitä pitäisi ihmisten lailla juhlia. Vetää oikein kunnon loppupiste, niin sanotusti.
Olen vain niin hermona ollut, ei tarvitse painaa kipeää kohtaa, Kaisa loukkaantui, ahtoi suruunsa ananaspizzaa ja perään pizzaa merenelävillä.
Enhän minä sinusta, rakas, vaan sinun erosta! Häitä piditte niin komeat, että makselen yhä palan teidän hääkakustanne. Miksei nyt erota kunnolla ja näyttävästi? Ravintola, kulkue, seremoniamestari, sillan polttaminen rituaalisesti? Minä ainakin juhlisisin
Onko sellainen ees mahdollista?
Pitäisi olla!
Ei mulla edes rahaakaan ole. Kohta pitää jakaa kaikki astiat ja tavarat, revitään tyynyliinat kahteen osaan.
Tunnen erään, joka järkkää koko homman vaikka perunasäkistä. Loput saat lahjoina kasaan. Nyt mietitään polttareita. Jotain oikein kotikutoista ja kunnollista, että saat toivoteltua perhe-elämälle hienosti hyvästit.
Eli taas sovitaan nähdä tyttöjen kanssa eikä sitten kuitenkaan mennä mihinkään, kun kaikilla on miehet ja lapset?
Ihan täydellinen idea!
Seuraavana päivänä Kaisa ja hänen ystävänsä menivät järjestäjän, Tuulikin, luo toimistolle. Tuuli jostain syystä odotti heitä ostoskeskuksen lettukahvilassa, seisoi kassan takana ja samalla otti tilauksia.
Autatko? Kaisa kysyi, kertoi mistä kyse.
Ehdottomasti! Näen jo sieluni silmin, miten tämä menee, Tuuli pyöräytti silmiään: Morsian kaunis, mustassa surumekossa, vannoo: “ei enää koskaan.” Sulhanen niissä kauheissa verkkareissaan, joita vihdoin saa pitää aamusta iltaan, sanoo lujasti “ei”. Sitten koko porukka kiiruhtaa panttilainaamoon ja juhlallisesti palauttaa sormukset. Vieraat huutavat: “Makeaa!” “Puolikuivaa!” No, mietin vielä yksityiskohdat, Tuuli sanoi, ja kiljaisi siten, että naisilla soi korvissa: Tilaus numero kuusikymmentäneljä valmis!
Kaisan mies Jari innostui ajatuksesta, mutta vanhemmat vastustivat.
Tällaisia nämä nykyajan hömpötykset. Meidän aikaan vaan erottiin hiljaa ja vihattiin toisiamme loppuelämän, mutisivat sukupuolet yhteen ääneen. Rahoja juhlaan et kyllä saa.
Viikon päästä kaikki oli valmista. Tuulin suunnitelman mukaan juhla alkoi lunastuksesta; Jari joutui lähtemään asunnosta läpi kilpailujen, laulujen ja arvausten. Jokainen yritti päästä hänestä eroon maksamalla tai laulamalla mukana. Kun kerroksia oli kaksitoista, Jari sai onneksi käyttää hissiä, johon ahdettiin myös hänen viimeiset tavaransa ja bestman.
Tuulin serkun kautta juhlaan kutsuttiin “rikoskuvaaja”, joka tallensi joka hetken. Eron jälkeen yhdeksän ihmistä merkittiin tarkkailuun.
Nyt väestörekisteriin! Tuuli julisti juhlavasti, kun kaikki kerääntyivat alas.
Uuden perinteen mukaan Leppäset istahtivat samaan autoon, mutta eron jälkeen lähtivät eri teille. Vieraille jaettiin HSL:n matkaliput, kolikot bussiin ja kuvaajan auto, jossa matkalla pidettiin kilpailuja, otettiin sormenjälkiä ja leikittiin kuulusteluja. Väestörekisteriin käveltiin laulaen Leevi and the Leavingsin “Sydän tyhjää täynnä”.
Kun leimat passissa olivat ja yhteiskuntasolu suljettu, väki vyöryi ulos. Tuuli kaivoi jättimäisen häkin ja ehdotti pyydystettäväksi pari pulua. Ihmiset nauroivat, lauloivat, iloitsivat nuorista eronneista. Miehet onnittelivat Jaria aidosti ja toivottivat pitkää, onnellista yksineloa. Vaimot puolestaan saivat raivokohtauksia ja myöhemmin iskivät kukkakimppuun, joka oli koottu sähkölaskuista ja vuokranmaksukuiteista.
Onpa juhlat! Selvästikin tätä on pitkään odotettu, joku häävieraista huomautti.
Ei, kuulkaa, nää on erojuhlat, selitettiin.
Kun Leppästen onnea katselivat muut, monet päättivätkin siirtää omat juhlansa.
Kun sillalta oli sahattu rakkauslukko irti ja sormukset jätetty panttiin osan kuluista kattamiseksi, kulkue jatkoi ravintolaan. Siellä odotti Tuulin tuttavapiiristä koottu “seremoniaorkesteri”, työpaikkalounas ja lettuja hunajalla. Sponsori oli “Letunurkka numero 8”, jossa Tuuli työskenteli kassalla. Kakkukin oli tehty letuista.
Täähän on kuin muistotilaisuus, huokaisi Kaisa surumielisesti katsellen letkua tunnelmaa.
Nythän me juuri hyvästellään perheonni viimeistä kertaa, kassatyöntekijä-seremoniamestari lausui ja pyysi “ei enää nuoria” tanssimaan viimeisen tanssin.
Chopin surumielinen valssi soi.
Tiedätkö, tämä meni paljon paremmin kuin odotin, Kaisa sanoi Jarille, heidän pyöriessä keskellä tanssisalia.
Samaa mieltä, Jari nyökkäsi. En ole koskaan nähnyt, että meidän vanhemmat tulisivat näin hyvin toimeen.
He tekivät kierroksen ja Kaisa huomasi oman isänsä halaavan Jarin isää, laulaen hiljaa ja kyynelehtien, vaikka aina olivat olleet verivihollisia.
Pöytä notkui lahjoista. Siellä oli kaikkea: yhden hengen vuodevaatteita, lippuja konserttiin, käsipainot, astioita yhdelle, lahjakortteja joogaan, kuntosalille, strippiklubiin Lopuksi eronneille jaettiin avaimet eri hotellihuoneisiin eri puolilla kaupunkia, alennuskuponkeja “Letunurkka 8:aan” ja lahjakortti kahteen matkaan “Rikoskomitean” autossa.
Lopuksi ammuttiin ilotulitus ja myytiin kakkua tarjoushintaan. Tyytyväiset vieraat hajaantuivat koteihinsa vaimojensa, miestensä ja lastensa luo, ja Leppäset lähtivät kumpikin omille teilleen.
Kolmen viikon päästä valmistui valokuva-albumi. Jari tuli Kaisan luo hakemaan kynsileikkureitaan.
Hyviä tuli, Kaisa totesi selatessaan ex-miehensä kanssa mustavalkoisia otoksia, joissa iloiset kasvot ja hassut todistemateriaalit ikuistettu.
Ei huono, Jari myönsi ja lisäsi: Meinaatko vaihtaa sukunimeä?
En. Siihen on jo tottunut. Ja Karhu ei kuulosta juurikaan paremmalta.
Totta, Jari hymyili. Lähden siis.
Odota! Kaisa sanoi.
Jari katsoi kysyvästi.
Mennäänkö syömään letut? Meidän kupongit vanhenee tänään, harmittaisi jättää käyttämättä
Harmittaisi, Jari myönsi. Tiesitkö muuten, että lettu on uudistumisen symboli. Ehkä tämä on mahdollisuus. Eli, onko tää treffit?
Mitä luulet eikä olisi virhe näin ison eron jälkeen? Kuulin, että meistä tehtiin jopa uutisjuttu
Kuka meitä tuomitsee? Olemme nyt vapaita ja saamme tavata keitä haluamme. Muuten, viikon päästä bestman ja kaaso eroavat myös. Onko halua tulla yhdessä?
Pitää miettiä, Kaisa hymyili. Sainkin heiltä yhden hengen lakanat onpahan ainakin mitä antaa lahjaksi.
