Uusi elämä kovien koettelemusten jälkeen
Elämän vastoinkäymisten voittaminen ja toivon löytäminen
Olin 45-vuotias, kun koko elämäni tuntui hajoavan käsiin: puolisoni lähti, käänsi poikamme minua vastaan ja jäin lopulta yksin, vailla ketään jakamassa arjen iloja ja suruja. Selviytyäkseni otin töitä siivoojana lähikoululla täällä Vantaalla, pyrkien hankkimaan edes vähän tuloja ja säilyttämään kotini. Silti jatkuva huoli avioerosta ja oikeudenkäynneistä painoi mieltä niin, että työstä ei enää tullut mitään. Pian minut irtisanottiin.
Tunsin menettäneeni kaiken perheen, kodin ja itseluottamuksen. Eksyin Helsingin katuja kävellen, tuntien itseni arvottomaksi, kuin roskaksi, jota joskus lakaisin käytäviltä. Eräänä iltana, raskaan päivän jälkeen, tarvoin Sörnäisten harmailla kaduilla ajatuksiini painuneena, kun yhtäkkiä kirkas valokiila häikäisi minut ja auton renkaiden kirskaus halkoi hiljaisuuden. Auto syöksyi suoraan kohti minua! Jähmetyin kauhusta enkä ehtinyt liikahtaakaan, kun kuljettaja jarrutti rajusti aivan eteeni.
Autosta nousi pitkä, työhaalarinen mies lempeillä silmillä, joka huudahti: “Huomasitko, kuinka lähellä olet hengenlähtöä?” En saanut sanaakaan suustani, vain nyökkäsin sokissa. Huomatessaan tilanteeni, hän puhui minulle pehmeästi ja suositteli, etten enää kulkisi tällaisia reittejä yksin. Hetken päästä viereemme tuli vanha nainen koiransa kanssa, ja hän kehotti miestä olemaan ystävällisempi: ehkäpä minä todella tarvitsin tukijan.
“Ehkä hän tarvitsee apua, älä ole niin ankara,” vanhus sanoi.
Nämä odottamattomat sanat ja kohtaaminen mullistivat elämäni suunnan. Opettaja Marjatta hän itsekin vaikeita aikoja kokenut tarjosi minulle tilapäisen työn eläinsuojeluyhdistyksessä, jossa hän vapaaehtoisena auttoi. Siellä tutustuin Aleksiin, entiseen psykologiin, jonka elämäntyö oli tukea kriiseissä olevia ihmisiä. Aleksin huolenpito ja kannustus jättivät jäljen minuun. Hänestä tuli mentorini ja ystäväni.
Aleksin rohkaisemana aloin käydä maksuttomissa vertaisryhmissä, kokeilin taideterapiaa ja harjoittelin uusia taitoja. Vähitellen sisäistin, että luottamus muihin on mahdollista ja oma arvoni ei määräydy menneen perusteella. Opin, että vaikeiden aikojen jälkeenkin on mahdollisuus rakentaa uusi alku.
Psyykkinen toipuminen vertaistuen kautta
Taitojen oppiminen ja taideterapia
Traumojen kohtaaminen ja voittaminen
Tuohon aikaan myös poikani Veikko alkoi muuttua. Myrskyt kulkivat hänenkin läpi ja psykologi sekä rehelliset keskustelut toivat ymmärrystä siitä, että virheitä oli tapahtunut molemmin puolin. Hänen sydämensä alkoi avautua, ja luottamuksen silta meidän välillämme rakentui hitaasti uudelleen.
Muutaman kuukauden jälkeen sain työpaikan kirjastosta, jossa tutustuin naisiin, jotka olivat kokeneet samankaltaisia murroksia. Jaoimme tarinoitamme, tuimme toisiamme sekä syvennyimme uuden ajan taitoihin. Sain takaisin voimaa ja itseluottamusta, jotka olin kadottanut.
Vähitellen elämä sai uuden sävyn. Kirjastossa ystävystyin nuoren naisen, Arjan, kanssa oikeuksien puolustaja ja naisia tukevien projektien vetäjä. Arja huomasi haluni mullistaa kohtaloni ja kutsui minut mukaan naisten kriisiavun hankkeisiinsa.
“Sisukas halu muuttua on tärkein voimavara uudelle elämälle,” Arja totesi kerran.
Samaan aikaan aloin opiskella psykologiaa ja sosiaalityötä, haluten ymmärtää ja auttaa sekä itseäni että muita. Opintojen aikana kohtasin Tuulan kokeneen, lämpimän naisen, josta tuli minulle uusi esikuva. Hän opetti puolustamaan itseäni, arvostamaan itseäni uudelleen ja olemaan pelkäämättä elämän käänteitä.
Vähitellen myös suhteeni Veikkoon vahvistui. Hän kasvoi aikuiseksi ja itsenäiseksi, aloitimme yhteiset kävelylenkit ja keskustelimme unelmista sekä tulevaisuudesta. Hänen tukensa ja lempeytensä antoivat minulle toivoa jokaiseen päivään. Oivalsimme yhdessä, että perhe ja luottamus toisiimme ovat elämän tärkeimpiä arvoja.
Löytäessäni rohkeuden lähdin vapaaehtoiseksi järjestöön, joka tukee vähävaraisten lasten perheitä. Sain jakaa voimaani ja tarinaani niille, jotka kaipaavat tukea, kuten minä aikanaan.
Vapaaehtoistyö toi elämääni uuden merkityksen ja iloa. Pian huomasin, että tarinani ja esimerkkini antoivat toivoa toisillekin naisille, jotka kamppailivat samantapaisten koettelemusten kanssa. Arjan ja Tuulan kanssa perustimme tukiryhmän, jossa jaoimme kokemuksia, opiskelimme sekä kannustimme toisiamme arjen haasteissa.
Vapaaehtoistyö ja lasten auttaminen
Naisten tukiryhmän luominen
Inspiraatio ja henkilökohtainen kasvu
Eräänä päivänä luokseni tuli nuori mies, joka oli käynyt läpi rankkoja vaiheita ja haaveili opettajan työstä heikommassa asemassa olevien lasten kanssa. Näin hänessä toivon kipinän ja lähdin auttamaan häntä hänen opinnoissaan, ohjaten häntä tärkeällä polulla.
Elämäni täyttyi uudella energialla ja tarkoituksella. Kirjoitin artikkeleita, osallistuin seminaareihin, jaoin oman tarinani kannustaakseni muita olemaan luovuttamatta ja uskomaan parempaan huomiseen. Sanani liikuttivat niitä, jotka kamppailivat oman tulevaisuutensa puolesta, tuoden iloa myös itselleni.
Poikani Veikko seurasi esimerkkiäni, uskalsi itsekin tavoitella unelmiaan. Hän pääsi Helsingin yliopistoon kauppatieteitä opiskelemaan ja suunnitteli innokkaasti tulevaisuuttaan. Meistä tuli todellinen tiimi, toinen toistamme tukien ja rohkaisten.
Ajan myötä osallistuin yhä aktiivisemmin yhteiskunnallisiin projekteihin, jotka tukivat nuoria naisia ja äitejä vaikeissa elämäntilanteissa. Pidin työpajoja ja valmennuksia, jaoin tietoa ja kokemuksia, rohkaisten muita uskomaan itseensä ja voittamaan muutospelkoa.
Eräänä päivänä minut kutsuttiin puhujaksi suureen tapahtumaan, joka käsitteli sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja haavoittuvassa asemassa olevien tukemista. Kerroin oman tarinani, opit ja rohkaisin kuulijoita tarttumaan toimeen. Tilaisuuden jälkeen ymmärsin, kuinka tärkeä tehtäväni on ei vain itselleni, vaan monille muillekin.
Elämäni yksityispuolella vahvistin suhdetta Veikkoon, nyt jo itsenäiseen ja päättäväiseen nuoreen mieheen. Teimme perheretkiä, keskustelimme unelmista ja suunnitelmista. Opin: tärkeintä on rakkaus, perhe ja kyky jakaa lämpöä.
Aloitin kirjoittamaan muistiin elämäni vaiheita ja kokemuksia. Halusin jättää näistä tarinoista voimaa naisille, jotka etsivät rohkeutta muutokseen. Artikkelini ja pienet kirjani auttoivat monia jaksamaan ja menemään eteenpäin, vaikeuksista huolimatta.
Tärkein oivallukseni: Jokainen kokemus, vaikka raskaskin, voi kasvaa uuden toivon ja rakkauden siemeneksi. On arvokasta kulkea tämä matka ja uskoa hyvään muutokseen, joka tekee elämästä rikkaan ja hyvän.
Niinpä elämäni on ollut sarja koetuksia ja oivalluksia, jotka ovat tuoneet minulle voimaa ja viisautta. Olen kiitollinen joka hetkestä. Edessä on uusiin mahdollisuuksiin johtavia polkuja ja kohtaamisia. Tärkeintä on elää joka hetki ja uskoa valoisaan huomiseen.
