Naapuri (51-vuotias) on asunut yksin 12 vuotta. Kysyin eilen, miksi hän ei etsi naista. Hän selitti kuusi syytä. Tajusin, miksi hän on oikeassa.
Eilen kävin naapuri Tapion luona lainaamassa porakonetta. Hän avasi oven verkkareissa ja t-paidassa:
Tuu vaan sisään, juuri söin iltaruokaa.
Astuin eteiseen. Asunto oli siisti, keittiössä tuoksui paistettu kana. Pöydällä oli läppäri ja viinilasi.
Tapio on viisikymmentäyksi. Hän erosi kaksitoista vuotta sitten. Elää yksin. Työskentelee insinöörinä, tienaa noin 3 200 euroa kuussa.
Olen tuntenut Tapion viisi vuotta, siitä saakka kun muutin tähän taloon. En ole kertaakaan nähnyt hänellä naista kylässä. Edes ystävänä.
Hän ojensi minulle porakoneen ja kaatoi meille viskit:
Istuhan alas, kun kerran piipahdit. Ei olla nähty aikoihin.
Istuttiin keittiön pöydän ääreen. Nostettiin lasit.
Kysyin suoraan:
Tapio, miksi elät yksin? Et ole koskaan puhunut etsiväsi seuraa?
Hän hymyili vinoa hymyä:
En etsi tarkoituksella. Tiedätkö, Ossi, olen ollut kaksitoista vuotta yksin. Tajusin, että se sopii minulle.
Miksi?
Hän kaatoi meille lisää. Nojasi selkänojaa vasten:
Kerron sulle. Kuusi syytä. Täysin omakohtaisia, etkä ehkä ymmärrä muuten.
Syy yksi avioeron taloudellinen riski
Tapio aloitti:
Erosin kaksitoista vuotta sitten, olin ollut naimisissa Eijan kanssa kahdeksantoista vuotta. Meillä on tytär, hän on nyt 28 ja asuu omillaan.
Hän hörppäsi hetken viiniä:
Ero tuli, kun Eija petti. Sain hänet kiinni työpaikalta tutuksi tulleen miehen kanssa. Hain eroa.
Mitä sitten?
Tuomioistuin määräsi asunnon tasajaon, vaikka maksoin suurimman osan lainasta. Jouduttiin myymään asunto ja jakamaan rahat tasan. Sain ostettua tämän pienen kaksion.
Hän katsoi minua silmiin:
Ossi, menetin puolet omaisuudestani siitä huolimatta, että vaimo petti. Ja se on ihan lain mukaista. Mä maksoin ja hoidin taloutta, mutta hän otti silti puolet.
Aika karua
Niinpä. Miksi haluaisin ottaa saman riskin uudestaan? Jos tapaan uuden naisen, muutetaan yhteen, ollaan vaikka kolme vuotta, mennään naimisiin. Hankitaan auto, mökki, jotain. Jos hän päättää lähteä, joudun jakamaan kaiken taas.
Olin hiljaa. Tapio jatkoi.
Syy kaksi naiset eivät tue unelmia
Ossi, minulla on yksi haave. Haluan ostaa vanhan moottoripyörän ja entisöidä sen harrastuksena. Aion ajella viikonloppuisin ympäri Suomea.
Kuulostaa hienolta.
Niin minustakin. Olen säästänyt jo vuoden, puolen vuoden päästä ostan vanhan Soliferin tai ehkä 70-luvun Jawan. Teen kaiken itse.
Hän joi vettä, huuhteli viskin suun:
Olin naimisissa, oli muitakin haaveita. Halusin esimerkiksi oppia soittamaan kitaraa. Ostin kitaran, ilmoittauduin kurssille. Eija sanoi: Mihin sä tuollaista tarvitset? Olet nelikymppinen, et mikään Pelle Miljoona. Lopetin. Tai halusin mennä melomaan Lappiin. Hän tivasi, olenko järjiltäni: asuntolaina maksettavana ja nyt pitäisi leikkiä lasta? En mennyt.
Hän kääntyi ikkunasta ulos:
Monet naiset eivät arvosta miesten haaveita, vaan pitävät niitä turhuutena. Nyt saan tehdä kuten haluan eikä kukaan arvostele, vaikka ostan vanhan moottoripyörän.
Syy kolme naisten itseluottamus pilvissä
Tapio jatkoi:
Kolme vuotta sitten kokeilin treffisovelluksia. Kirjoitin rehellisen profiilin: ikä, työ, harrastukset ja palkka.
Miten kävi?
Kirjeenvaihtoa syntyi muutamien kanssa. Yksi, Sari, 46, kauneushoitolan vastaanottaja, palkka noin 1 100 euroa kuussa. Kirjoitti: Olet kiinnostava mies mutta etsit miestä, joka tienaa vähintään 6 000.
Hän nauroi hieman:
Kysyin, paljonko hän tienaa. Hän loukkaantui ja blokkasi minut.
Ihan totta?
Kyllä vain. Moni nykyajan nainen pitää itseään prinsessana, vaikka asuu vuokralla ja tienaa vähän, mutta odottaa miehen olevan varakas, hyvännäköinen, auto ja asunto ja kaikki. Itse eivät juuri tuo mitään suhteeseen.
Hän joi lasinsa pohjaan:
Tienaan hyvin, omistan asunnon ja autokin on. Silti monet pitävät minua epäonnistuneena, koska en ole rikas. Miksi haluaisin viettää aikaani sellaisten kanssa, jotka eivät arvosta?
Syy neljä Arkielämä hoituu hyvin yksinkin
Kysyin:
Kaipaatko ikinä arjen jakamista, kotiruokaa tai seuraa kahvipöytään?
Tapio naurahti:
Katsopa ympärille. Täällä on siistiä! Siivoan itse joka viikko tunnin. Laitan itse ruokaa tänään kanaa ja kasviksia, siihen meni puoli tuntia. Pyykit kone pesee, minä käynnistän. Eipä siihen naista tarvita.
Hän nousi, osoitti avokeittiötä:
Matkalaukut ja reissukassit
En kaipaa kotiapua naiselta. Nykyään puolet naisista ei edes osaa kunnolla laittaa ruokaa, kun tilataan vain Woltista tai eletään eineksillä.
Ovatko kotikissat harvinaisia
Onhan niitä, mutta harvassa. Ja monesti nämä kotitalousnaiset sitten haluavat olla täysin elätettävinä. Teen mieluummin kaiken itse.
Syy viisi pelko manipulaatiosta ja valheista
Tapio kaatoi meille lisää viskiä:
Eron jälkeen tapasin kaksi naista. Molemmat valehtelivat.
Miten?
Ensimmäinen, Leena, sanoi olevansa eronnut. Seurusteltiin kuukausi, kunnes selvisi, että hänellä oli edelleen aviomies, joka vain tienasi liian vähän. Etsiskeli sivusuhteita.
Hän kulautti viskiä:
Toinen, Anu, sanoi olevansa lapseton. Kahden kuukauden päästä kävi ilmi, että hänellä on kaksi lasta, muttei halunnut kertoa ettei karkottaisi minua.
Aikamoinen…
Niin. Olen kyllästynyt valehteluun. Monelle naiselle salailu tuntuu olevan ok, kunhan saa miehen innostumaan. Sitten hämmästellään, jos miehet eivät enää luota.
Syy kuusi aloitteellisuudesta rangaistaan
Tapio nojautui taakse:
Viimeksi yritin tehdä aloitteen vuosi sitten Akateemisessa Kirjakaupassa. Nainen katseli klassikkoja, oli noin 45-vuotias ja ystävällisen näköinen.
No miten kävi?
Menin juttelemaan: Huomenta. Näet viihtyväsi klassikoiden parissa. Haluatko vinkkiä johonkin hyvään? Hän katsoi minua kuin olisin varas: Kiitos, katson itse. Ja kääntyi kannoillaan.
Hän hymähti:
Nykyään miehen pienikin aloite tulkitaan ahdisteluksi. Jos lähettää viestin somessa, on stalkkeri. Jos pyytää kahville eliittiä tavoittelevana hyväksikäyttäjänä.
Eivätkö kaikki ole sellaisia
Eivät tietenkään, mutta monella on liian korkeat odotukset. En jaksa enää yrittää. Jos nainen on kiinnostunut, saa osoittaa sen itse. En aio jahdata ketään enää.
Tarinoiden jälkeen mitä opin
Tapio viimeisteli viskinsä ja jatkoi:
En sano, että kaikki naiset ovat samanlaisia. On hyviäkin. Mutta heitä löytää kuin neulaa heinäsuovasta. Virheen hinta voi olla iso omaisuus, hermot, aika.
Hän nousi ja sanoi:
Olen 51-vuotias. Hyvä työ, oma asunto, harrastuksia ja ystäviä. Olen onnellinen yksin. Miksi riskeeraisin tätä hyvinvointia ihmissuhteiden vuoksi, joissa useimmiten häviää?
Lähdin kotiin, menin nukkumaan ja jäin pohtimaan hänen sanojaan.
Olen 49 ja ollut naimisissa 23 vuotta. Meillä menee hyvin. Mutta jos olisin yksin… menisinkö Tapion tietä?
Luultavasti kyllä.
Onko Tapio oikeassa pitäessään yksin asumista parempana riskien vuoksi vai onko se pelkuruutta välttää läheisyyttä?
Onko totta, että avioero vie mieheltä kaiken, vaikka nainen olisi pettänyt vai liioitellaanko sitä?
Onko perusteltua kieltäytyä parisuhteista viidenkympin jälkeen, koska virhe maksaa liikaa, vai onko se vain pelkoa elämää kohtaan?
Ovatko naiset oikeasti tällaisia unelmien murskaajia, vai valitsevatko miehet vain väärin?
Kaiken tämän pohdinnan jälkeen ymmärsin yhden: toisinaan yksin oleminen ei ole merkki pelosta tai epäonnistumisesta, vaan arvovalinta. Oman rauhan, itsenäisyyden ja hyvinvoinnin vaaliminen voi olla merkki aidosta viisaudesta ja rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
