Minä lähden ehkä opit viimein, mitä olet menettämässä! Elä nyt yksin viikko, ulvo kuutamoon ilman miestä, ehkä sitten alat arvostaa huolenpitoa! Topias paiskoi sukat urheilukassiin niin, että lempparivaasini meinasi tippua hyllyltä.
Seurasin hiljaa hänen suurta draamaansa, nojaillen ovenkarmiin. Sisällä kiehui loukkaus, nauru ja raivo vuorottelivat. Kolmikymppinen poikani… anteeksi, mieheni, seisoi minun minun jo ennen avioliittoamme ostamassa pikkuyksiössä ja uhkaili poissaolollaan. Hän taisi tosissaan luulla, että ilman häntä seinät kaatuvat ja minä kuihdun kuin unohtunut huonekasvi.
Kaikki sai taas alkunsa sunnuntaisesta visiitistä anopin luokse. Helena oli ainutlaatuinen nainen: osasi kehua niin, että teki mieli hypätä järveen, ja neuvoi äänellä, josta tuli mieleen kasarmille komentava everstiluutnantti.
Topias palasi äidiltään täynnä virtaa sen näki heti. Suu tampattu suppuun, nenä etsii siivouspuutteita.
Leena, miksi taas kylpypyyhkeet eivät ole värijärjestyksessä? hän parahti jo eteisessä. Äiti sanoi, että se luo visuaalista kaaosta ja pilaa kodin hyvän hengen.
Huokaisin syvään.
Topias, äitisi katsoi feng shuita Ykköseltä 90-luvulla, sun pyyhkeet vaan ripustetaan siihen missä niistä on kätevä kuivata kädet, totesin tyynesti, sekoittaen kastiketta kattilassa.
Topias synkistyi, käveli keittiöön ja tökkäsi sormella kannen alle.
Taasko kasvikset paloina? Äiti sanoo oikea vaimo survoi ne soseeksi, se on parempaa miehen ruuansulatukselle. Olet vain laiska.
Hymähdin ja laskin lusikan syrjään.
Topias, sun äidillä ei ole hampaita hän osti kolmannen astiaston, mutta ei uutta hammasta. Sinulla on vielä purukalusto. Pure.
Topias punastui, haukkoi ilmaa uusi “äitiviisaus” takana, mutta sanat eivät tulleet. Hän räpytteli silmiään, hymyili epätoivoisesti ja heilautti kättään kuin kelvoton pingviini.
Silloin hän päätti “opettaa minua”.
Nyt riitti! Sun törkeys sapettaa! Mä meen äidin luo. Viikoksi. Saat miettiä miten käyttäydyt. Kun palaan, odotan tiptopjärjestystä ja anteeksipyyntöä. Kirjallisena!
Ovi paukahti ja rauha laskeutui asuntoon. Tila tuntui samanaikaisesti tyhjältä ja kummallisen kevyeltä. Toki loukkasi. Hän poistui minun kodistani rangaistakseen minua jättämällä minut mukavuuteen ja hiljaisuuteen? Nerokasta.
Mutta kohtalo naurahti Topiaksen suunnitelmille ja tarjosi jotain villimpää.
Maanantaiaamuna pomoni ilmestyi työhuoneelleni.
Leena-Maria, kiireellinen projekti Turussa. Lähtö huomenna, kestää kolme kuukautta. Matkakorvaukset tuplana ja bonuksella saa jo uuden Volvon. Auta nyt, ei muita vaihtoehtoja.
Tunsin kuinka siivet levittyivät selkääni. Kolme kuukautta! Ilman Topiasta, ilman Helenan soittoja, Turun rannoilla (vaikkakin kesällä aurinko on arvaamaton), ja palkka loistava.
Otan vastaan, sanoin suoraan.
Poistuin toimistolta pohdiskelevana. Kolme kuukautta tyhjä asunto, kovat yhtiövastikkeet. Silloin ystäväni Sari soitti.
Leena! Apuva! Siskoni perheineen tuli Pohjanmaalta, remppa kesken, hotelli liian kallis. Meno välillä hurjaa, mutta maksavat reilusti koko ajalta!
Aivoissani napsahti ilkeä mutta nerokas suunnitelma syntyi.
Sari, anna heidän tulla. Avaimet löytyy naapurilta. Yksi ehto: jos joku mies ilmestyy ja alkaa jäkättää, heittäkää pihalle.
Samoilla lämmöillä pakkasin laukkuni, vein tärkeimmät tavarat vanhemmilleni ja laitoin kämpän kuntoon vuokralaisia varten. Topias ei vastannut kasvatti kovuutta kai.
Aamulla lensin Turkuun. Pian kotini valtasi hilpeä Kalliomäki-perhe: isä Jarmo, äiti Tuulikki, kolme meluisaa lasta ja valtava hyväntuulinen labradorinnoutaja nimeltä Väinö.
Viikko kului.
Topias, kuulin jälkeenpäin, sinnitteli äitinsä luona siedettävät seitsemän päivää. Helena on parempi kaukaa arjessa hänen rakkautensa on kuin ahdistuskohtaus.
Topias, älä maiskuttele, äiti toruu aamupalalla.
Topias, miksi vedät vessaa kahdesti? Vesimittari käy!
Topias, istut väärin saat skolioosin ja näytät kohta Irma-tädiltä.
Viikon päästä Topias repesi päätti, että olin jo riittävästi “rangaistu”, kaipasin takaisin ja olin valmis nöyrtymään. Hän hankki kolme nuupahtanutta ruusua anteeksipyynnöksi ja palasi suurena voittajana.
Ulko-ovella oletettavasti odotin hädissäni. Hän laittoi avainta lukkoon. Se ei kääntynyt. Topias kirosi, ravisti kahvaa. Ei aukea. Hän painoi ovikelloa.
Oven takana jytisi kuin poronjuoksu, sitten kuului Väinön äänekäs haukku, joka sai oven värisemään.
Kuka siellä? Jarmon matala ääni jylähti aksentilla, jota ei voinut olla tunnistamatta.
Topias säikähti.
Öö, Topias mies päästä sisään!
Ovi aukesi. Jarmo seisoi ovella, harteikas, hihaton paita, grillitikku kädessä (olivat juuri paistamassa makkaraa airfryerilla). Vieressä loukkaantumattomana Väinö.
Mies? Kenen? Jarmo hämmästeli. Leena ei ole täällä. Hän lähti. Me asumme nyt. On sopimus, maksettu. Kuka olet?
Minä asukas! Topias parkaisi. Onhan tämä myös minun kotini.
Kuule hyvä mies, Jarmo taputti ystävällisesti grillitikulla Topiaksen olkapäätä, jättäen siihen rasvaläikän. Leena sanoi, ettei miestä ole, mies asuu äitinsä luona. Me maksamme, kaikki virallista. Mene äidin luokse. Älä häiritse. Tuulikki, tuoppa sinappi!
Ovi paiskattiin Topiaksen nenän edestä kiinni.
Puhelimeni alkoi täristä minuutissa. Istuin Aurajoen rannalla, söin sinimailasta ja join lasin valkoviiniä.
No? vastasin laiskasti.
Mitä tämä on?! Keitä he ovat?! Miksi eivät päästä sisään?! Minun kodissani joku yhteisö!
Topias, rauhoitu, sanoin tyynesti. Tiesithän lähteväsi, viikoksi tai muuten että saan miettiä elämää. Mietin, ja yksin on tylsää ja kallista. Siksi otin vuokralaiset. Kolmen kuukauden sopimus.
Kolmen?! Missä MINÄ asun?!
No siellä, missä olet äidillä. Sinulla feng shuit ja sosekeitot. Nautiskele. Olen työmatkalla, tulen joskus.
Haen avioeron! Soitan poliisille! Topias sylki uhkauksia.
Soita vaan. Kämppä on minun, virallinen vuokrasopimus, verot maksettu. Oletko kirjoilla? Et. Olet vain ollut vieras.
Lopetin puhelun.
Kymmenen minuuttia myöhemmin soitti Helena. Otin puhelun ihan vaan shown takia.
Leena! anopin ääni helisi kuin särkyvä kristalli. Kuinka kehtaat? Heitit miehen kadulle! Avioliittolainkin mukaan sinun pitää tarjota miehelle lämmin illallinen ja turvapaikka!
Helena, katkoin kylmän rauhallisesti, lain mukaan puolisoilla on tasavertaiset oikeudet. Asunto omistuksessa vain nimelläni. Jos poikanne halusi opettaa minut pois lähtemällä onnistuihan se. Oppilas voitti opettajan.
Sinä olet ahne ilkeä nainen! Miestä pitää kohdella kuin kruununkalleutta! Hajotat perheen! Minä valitan liittoon!
Valita vaikka mihin, nauroin. Sanoithan aina, että Topias on teidän aarre. Pitäkää vaan kullankimpale. Älkää unohtako tarjoilla sosekeittoa purenta ei enää toimi.
Helena molskahti hetkeksi raivosta, yritti kirousta, mutta tukehdutti sen omaan kiukkuunsa.
Lopulta kuulosti kuin vanha faksi olisi vetänyt paperin väärin.
Kolme kuukautta vilahti ohi. Palasin kotiin uusi tukka, runsaasti euroja tilillä, ja täysi rauha siitä, että en koskaan enää palaa entiseen.
Asunto odotti minua kiiltävänä Jarmo ja Tuulikki olivat tiptop-ihmisiä, siivosivat kaiken ja korjasivat hanan, jonka Topias oli vuoden ajan “ehtimättä” fiksata.
Topias ilmestyi kahden tunnin päästä. Näytti surkealta laihtunut, kalpea, rutussa oleva paita. Kolme kuukautta äidin helmoissa tekevät kutakin vanhaksi.
Leena, hän aloitti, silmät lattiaan. Voitaisiinko vaan aloittaa alusta? Mä oikeasti opin läksyni. Töppäsin. Äiti noh, ehkä aika ottaa etäisyyttä. Olisin valmis palaamaan, toin jo tavaratkin.
Yritti astua sisään.
Laitoin laukun tielle.
Topias, ei ole mitään aloitettavaa. Halusit, että opin arvostamaan miestä kotona? Opin: Jarmo korjasi vuotokohdan yhdessä illassa. Sinä vain valitit vuoden.
Mutta minä olen sentään aviomiehesi! hän parkaisi, silmissä pelko lapsen, jonka heitetään hiekkalaatikolta.
Olit mies. Nyt olet painolasti, vastasin. Tavarasi on naapurilla odottamassa. Avaimet kiitos.
Et kehtaa! yritti vielä uhitella. Vien sut oikeuteen remonttirahoista!
Topias, remontin teki isäni. Kaikki kuitit tallessa. Sinä korkeintaan liimasit valituksiasi tapetteihin. Näytös päättyy nyt.
Topias jäi oven taakse silmät pyöreinä ymmärtämättä, missä kohtaa hänen jalolle suunnitelmalleen tapahtui täydellinen mahalasku.
Napsautin oven kiinni. Lukon ääni oli kuin käyntimerkki uuteen elämääni.
Nyt Topias asuu taas äitinsä luona, tutut kertovat Helenan vahtivan hänen iltaruokailuaan, nukkumaanmenoaikaa ja puheluitakin. Ja Topias kulkee selkäranka rutussa, säikkyen äitinsä tunnelmia eikä enää juuri hymyile.
