Tie uuteen elämään raskaan koettelemuksen jälkeen
Elämän vaikeuksien voittaminen ja toivon löytäminen
Neljäkymmentäviisivuotiaana elämäni romahti. Mieheni lähti, käänsi poikani minua vastaan ja jäin täysin yksin mitään iloa tai surua ei ollut kenelläkään jaettavana kanssani. Selviytyäkseni hakeuduin siivoojaksi lähikouluun, jotta voisin tienata edes sen verran rahaa, että pysyisin asunnossani. Päällimmäisenä painoi avioero ja jatkuva käräjäkierre: en enää pystynyt keskittymään, ja sain pian potkut.
Tunsin menettäneeni kaiken perheen, kodin ja itsekunnioituksen. Vaeltelin Helsingin katuja, tuntien itseni samaksi roskaksi, jota joskus lakaisin koulun lattioilta. Eräänä harmaana iltapäivänä, raskaan päivän jälkeen, vaivuin ajatuksiini jalkakäytävällä, kun äkisti kirkas valo ja kova jarrutusääni leikkasivat läpi ilmaa. Auto kiisi suoraan kohti minua! Jäin kauhusta jähmettyneenä paikoilleni, ja kuljettaja pysähtyi viime hetkellä vain muutaman sentin päähän.
Autosta nousi pitkä mies huomioliivi päällä, lämpimän katseen omaava. “Ymmärrätkö, että olit juuri menettää henkesi?” hän huudahti. En saanut sanaa suustani, nyökkäsin vain hiljaa. Mies näki, kuinka hädissäni olin, ja tarjosi apua kehotti minua olemaan kulkematta yksin noilla teillä. Samassa viereen pysähtyi vanha nainen karvakorvainen Lapinkoira mukanaan ja pyysi miestä kohtelemaan minua lempeämmin, ehkä todella tarvitsin tukea.
“Anna hänelle mahdollisuus, älä ole tyly. Tältä näyttää, kun ihmisellä on hätä”, vanha nainen sanoi.
Noista yllättävistä sanoista ja kohtaamisesta syntyi uudenlainen toivo elämääni. Koulun vanha opettaja, Annikki, joka oli itse selvinnyt monista vaikeuksista, tarjosi minulle sijaisuuden Helsingin kodittomien yömajassa, jossa hän toimi vapaaehtoisena. Siellä tutustuin Kaleviin entiseen psykologiin, joka oli omistanut elämänsä ihmisten auttamiselle kriiseissä. Hänen lempeä tapansa nähdä minussa vahvuutta oli käännekohta; hänestä tuli mentorini ja ystäväni.
Kalevin tuella aloin käydä ilmaisissa tukiryhmissä, kokeilin taideterapiaa ja opiskelin uusia taitoja. Vähitellen opin taas luottamaan ihmisiin: ymmärsin, ettei arvoni ollut menneisyydessä, vaan siinä, miten jatkan eteenpäin. Vaikka kaikki oli repinyt minut auki, elämässä voi silti aloittaa alusta.
Tukiryhmien voima
Uusien taitojen oppiminen ja taiteen eheyttävä voima
Raskaiden kokemusten käsittely
Samoihin aikoihin poikani, Lauri, alkoi myös muuttua. Elämän kolhut koskettivat häntäkin mutta psykologi ja rehelliset keskustelut veivät meidät vähitellen lähemmäs toisiamme. Lauri oppi, ettei syy ollut vain minussa virheitä oli tehty molemmin puolin. Hänen sydämensä alkoi taas avautua, ja välillemme syntyi uusi yhteys.
Muutaman kuukauden kuluttua sain töitä kirjastosta, missä tutustuin muihin kriiseistä selvinneisiin naisiin. Jaamme tarinoita, tuimme toisiamme ja opimme yhdessä uusi voima ja varmuus valtasi elämääni.
Elämä alkoi taas saada värejä. Kirjastossa kohtasin nuoren naisen, Satu aktiivin, joka puolusti naisia ja tuki vaikeissa tilanteissa olevia. Satu näki minussa toivon kipinän ja pyysi liittymään hänen ryhmäänsä naisten auttamiseksi.
“Tahto ja voima muuttua siinä on kaiken perusta”, Satu sanoi usein.
Aloin opiskella psykologiaa ja sosiaalityötä, jotta osaisin auttaa myös muita. Opinnoissa kohtasin Pirjon kokeneen ja lämminsydämisen naisen. Hänestä tuli mentorini, joka opetti arvostamaan itseä, puolustamaan omia oikeuksia ja kohtaamaan elämän muutokset rohkeasti.
Laurin kanssa suhteemme parani huomattavasti hän kasvoi itsenäiseksi ja vahvaksi mieheksi. Aloimme yhdessä kävellä kaupunkia, keskustelimme unelmistamme ja tulevaisuudesta. Poikani tuki minua ja antoi voimaa jatkaa päivästä toiseen. Ymmärsimme yhdessä, että tärkeintä elämässä on luottamus ja rakkaus.
Vähitellen löysin rohkeuden alkaa vapaaehtoistyöt Helsingin lastenkodilla, auttamassa huono-osaisia lapsia. Voin antaa omasta kokemuksestani ja tuestani niille, jotka olivat yhtä eksyksissä kuin minä aikoinani.
Vapaaehtoistyö toi merkitystä ja iloa arkeen. Ymmärsin, että oma selviytymistarinani antoi muillekin naisille toivoa. Sadun ja Pirjon kanssa perustimme naisten tukiryhmän, jossa jaoimme kokemuksia, opimme uutta yhdessä selvitimme elämän koettelemukset.
Vapaaehtoisuus ja lasten auttaminen
Tukiryhmän perustaminen
Inspiraatio ja omien taitojen syventyminen
Eräänä päivänä nuori mies kääntyi puoleeni. Hän oli kokenut samanlaisia haasteita ja halusi opettaa lapsia, joilla oli vaikeuksia. Näin hänen katseessaan toivoa, ja aloin ohjata häntä opinpolulla autoin löytämään itsestään mahdollisuuden tulla mentoriksi muille.
Elämäni sai uutta energiaa ja tarkoitusta. Kirjoitin artikkeleita, pidin puheenvuoroja erilaisissa tapahtumissa ja jaoin oman tarinani. Sain kuulijat uskomaan tulevaan, eivätkä vaikeudet enää tuntuneet ylivoimaisilta.
Laurikin rohkaistui tavoitteidensa kanssa, haki Turun yliopistoon opiskelemaan taloustiedettä ja rakensi omaa tulevaisuuttaan. Olemme kuin tiimi, joka kannustaa toistaan päivästä toiseen.
Pian aloin järjestää työpajoja nuorille naisille ja äideille, jotka kamppailivat arjen paineissa. Kerroin omista kokemuksistani, opetimme yhdessä ja kannustin heitä löytämään voimaa itsestään uskaltamaan hypätä kohti uutta.
Jonain päivänä sain kutsun puhua suureen tapahtumaan, jossa keskusteltiin yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tuesta heikoimmassa asemassa oleville. Kerroin oman selviytymistarinani, ja kuulijat saivat uskoa omiin mahdollisuuksiinsa, vaikka elämä olisi miten synkkää.
Yksityiselämässä Laurin kanssa suhde syveni, vietimme aikaa yhdessä, matkustelimme ympäri Suomea ja haaveilimme tulevista vuosista. Rakastin perhettäni ja opin, että lämpö ja yhteenkuuluvuus ovat kaiken perusta.
Vähitellen aloin kirjoittaa muistiin kokemuksiani, jotta voisin rohkaista muita naisia, jotka tarvitsevat elämäänsä valoa. Tekstini ja pienet kirjani loivat kipinän monille, jotka vielä taistelivat kohti omaa toivoaan.
Tärkein oivallus: Jokainen kokemus, vaikka raskainkin, voi olla askel kohti kasvua, toivoa ja rakkautta. Arvostakaa polkuanne sillä hyvyyden voima tekee elämästä rikkaan ja kauniin.
Niinpä elämästäni tuli matka koettelemuksista kasvuun ja uudenlaisiin oivalluksiin sain voimaa ja viisautta, joita ilman en olisi se ihminen joka tänään olen. Edessä on yhä uusia mahdollisuuksia ja kohtaamisia. Tärkeintä on elää jokainen hetki ja uskoa huomisen valoon.
