– Eipä teillä oikein lasten kasvatus onnistunut. Katsokaapas vaikka Saska Mikkosta…

Ette sitten osanneet kasvattaa lapsianne kunnolla. Katso nyt vaikka Jussia

Aluksi Hilja ei käsittänyt, miksi äiti oli alkanut puuttua hänen tekemisiinsä. Tuntui, että kaikki oli vielä vähän aikaa sitten hyvin varsinkin lapsuudessa. Äiti kehui, käytti häntä esimerkkinä isoveljelle, oli ylpeä.

Heidän perheensä eli tavallista, vaatimatonta elämää; ei ollut yltäkylläisyyttä, mutta ei varsinaista puutettakaan. Tarpeellinen oli, isommista hankinnoista säästettiin yhdessä. Oli heillä autokin, vanha, mutta kulki sentään. Isä korjasi, jos tarve tuli.

Kun peruskoulu päättyi, isoveli Jussi pääsi opiskelemaan Helsinkiin. Siihen meni rahaa paljon vuokra, opiskelu, ruokailut Hilja huomasi vanhempien kiristelevän vyötä. Pian pitäisi hänenkin jatkaa opintoja eroa veljeen oli vain kaksi vuotta.

Ei toista helsinkiläistä meidän varoilla tehdä, täälläkin on hyvä koulu, mene täällä.

Hilja jäi kotikaupunkiin, löysi töitä. Ensin hän kuljetti postia viikonloppuisin, pian toimi naapurikahvilassa tarjoilijana. Opiskeli ilmaisella linjalla, maksoi vaatteensa itse, vei joskus ruokaakin kotiin.

Hienosti menee, tytär, hyvä kun ehdit auttaa täällä. Opiskelet ja teet töitä. Jussi-raukka ei jaksa töiden lisäksi, opintoja on paljon. Väsyttää.

Minäkin väsyttää, joskus kirjoitan esseitä yöllä.

Ei se kuitenkaan ole sama. Kotona on kotona.

Lopulta Jussi valmistui ja ryhtyi työnhakuun. Ei halunnut palata kotikaupunkiin, kun Helsingissä oli enemmän mahdollisuuksia. Työtä ei ollut hänen vaatimuksillaan, vaikka jotakin olisi ollut tarjolla. Vanhemmat avustivat taas.

Kun hän saa jalansijaa, kyllä kaikki kääntyy hyväksi.

Aikanaan Jussi sai työpaikan, ja vähän yllättäen meni naimisiin pomonsa tyttären kanssa kun lapsi oli tulossa.

Kun poikakin syntyi, Jussilla meni mainiosti. Appivanhemmat ostivat asunnon heille, appiukko järjesti ylennyksen ja parempaa palkkaa. Kaikki oli kohdillaan. Vanhemmat helpottuivat.

Hilja meni myös naimisiin, muttei samanlaisella menestyksellä hänen miehensä oli tavallinen suomalainen. He säästivät itse asuntoa varten, eivät Helsingissä vaan omalla paikkakunnallaan.

Ensin syntyi tytär, sitten kaksospojat. Toivottiin toista, ja tulikin kaksi yhdellä kerralla. Hankalaa oli, mutta eivät valittaneet. Lapset kasvoivat ja menivät kouluun.

Kolmekymmentäviisi vuotta yhteistä arkea tuli täyteen ja vanhemmat päättivät pitää juhlat. Kahdenkymmenenviiden vuoden juhlat jäivät pitämättä, kolmekymmentä myös rahat olivat aina tiukalla, mutta nyt otettiin juhlat.

Jussi saapui poikansa kanssa, vaimo oli estynyt mutta lähetti lahjan. Lahjakortti kodinkonekauppaan, että ostaisivat uuden tiskikoneen.

Jussi ojensi lahjan etukäteen, yhdessä valittiin ja asennettiin. Äiti paasasi koko illan lahjasta ja näytti vieraille. Juhlan jälkeen ei tarvinnut tiskiä pestä, kone hoiti.

Hiljan perheen lahja jäi huomion varjoon. Matkalahja kahdelle, vanhempien “häämatka”, oli kallis mutta vaipui muiden lahjojen varjoon.

Vanhemmat kiittivät kyllä matkastakin, mutta huomauttivat Hiljalle, että säästäväisemmin olisi voinut rahansa käyttää. Matka meni, mutta tiskikone jäi käyttöön.

Sen jälkeen äiti alkoi joka tilanteessa korostaa menestyneen poikansa saavutuksia. “Jussi asuu Helsingissä hänestä tuli ihminen,” hän kehui. Ura, asunto, vaimo ja lapsi siinä äidillä ylpeilyn aihe.

Yksi lapsi, siinä kaikki. Ei kolmia siellä täällä. Miksi piti tehdä kolme lasta? Heidät pitäisi kasvattaa kunnon ihmisiksi! Nyt on helppoa, mutta tulevaisuudessa Katso nyt Jussia

Jussilla on asunto viimeisen päälle, pölynimuri kulkee itsekseen, valot säätyvät automaattisesti, ruoat tuodaan kotiin ja siivooja käy

Äiti, minä osaan tehdä kaiken itse, ja lapset sekä mies auttavat.

Mutta kuule Jussi sentään

Ja Jussilla kuitenkin

Ja sieltähän se sinun veljesikin

Vuodet vierivät, Hiljan lapset kasvoivat. Kukaan ei hakenut Helsinkiin, mutta kaikki saivat korkeakoulun käytyä omassa kaupungissa. Siitäkin äiti ehti huomauttaa.

Ette te osanneet kasvattaa lapsia kunnon ihmisiksi. Jussilla Niklaksesta sentään tuli jotakin…

Äiti, meidän lapset ovat hyviä, etkä tiedä kaikkea Niklaksesta! Kun kävimme heidän luonaan, huomasin, ettei sielläkään kaikki niin hyvin ollut.

Älä panettele! Jos sinusta ei tullut mitään, niin tuskin lapsistasikaan tulee. Te vain synnytitte köyhyyteen!

Niin, äiti. Minusta ei tullut ihmistä. Hyvä työ, mutta ei Helsingissä! Aviomies onnistunut, mutta ei oikeaa sorttia. Lapset punaisilla tutkinnoilla, mutta vain paikallisesti.

Asunto kunnossa, mutta ei omaa siivoojaa. Imurilla ja tiskikoneella pärjätään, valot syödetään itse.

Autamme teitä kyllä, mutta emme niin kuin Jussi! Hän ei saa laitettua edes rahaa lääkkeisiinne, on niin paljon menoja!

Hänestä tuli ihminen ja sinusta ei.

Eräänä päivänä Jussi palasi vanhempien luo. Äiti arveli, että Jussi vain kyläilee, mutta mies olikin jäämässä. Vaimo oli hakenut eroa, apen firmasta oli irtisanottu ja pojan kanssa oli suuria ongelmia.

Kotipaikkakunnalla työpaikkaa ei löytynyt hänen vaatimuksillaan. Palkka verrattuna Helsingin tuloihin oli vaatimaton.

Hilja, olemme päättäneet, että Jussin pitää perustaa yritys. Hän kyllä pystyy siihen. Eihän hän nyt tavallisena insinöörinä vähäisillä kuukausiansioilla työskentele.

Jos olette päättäneet, toimikaa.

Sinulta tarvitaan apua. Rahaa, lainaa. Eihän teillä mitään menoja ole, ette ole Helsingissä.

Niin, mutta ei Jussikaan enää Helsingissä ole. Olisiko aika laskeutua maan pinnalle?

Sinä et tarvitse mitään, mutta hän tarvitsee. Hän

Äiti, me autamme lapsiamme ja teitä. Vähäsen, jokaiselle. Tarvitsemme itse uuden auton ja muuta pientä.

Auto voi odottaa! Rahat ovat Jussille tärkeämpiä.

Tiedän, äiti. Jussi on aina ollut tärkein. Kun hän lähti pääkaupunkiin, kaikki muuttui. Minä en koskaan edes halunnut Helsinkiin, mutta ette auttaneet minua täällä.

Äidin suku meni, että Jussilla olisi opiskelu- ja asuntorahat, isän suku että Jussi saisi ajaa autoa Helsingissä.

Minä pyysin aikoinaan rahaa lainaan kaksosille lastenrattaita varten. En saanut! Ja arvasitko, että meillä ei ollut varaa käydä Jussin luona Helsingissä. Aina mentiin hotelliin omalla kustannuksella, ei oltu vaimon mieleen me kun oltiin maakunnasta.

Hänhän on nyt eronnut ja tarvitsee apua. Ei enää ole asuntoa.

Ei edes autoa, sekin on hajalla. Poikansa sai sen siihen kuntoon

Älä nyt aleta käydä hänen epäonnistumisiaan läpi, parempi vaan auttaa.

Ei, äiti! Meidän kaupungissa työpaikkoja on ja palkkaakin tulee. Ehkä vähempi kuin Helsingissä, mutta meille riittää, vaikka Jussille se on liian vähän.

Mitä minä voin antaa? Muruja? Rahat yrityksen perustamiseen, sitten autoon, sitten taas asuntoon Ei, äiti! Ei menestyvän miehen sovi ottaa rahaa köyhältä siskoltaan tuolta maakunnasta, joka ei ihmiseksi kelvannut!

Miksi puhut noin minulle?

Kaikki hyvin, äiti. Olen vain tajunnut, että ainoastaan veljestäni tuli ihminen. Hänhän nyt asuu kanssanne, joten hänen vuoronsa auttaa. Nyt hänen vuoronsa.

Hilja! Sinä pakotat meidät myymään asunnon. Tajuatko, mihin ajat meidät?

Ai minäkö? Älkää vain unohtako ostaa itsellenne edes pieni yksiö.

He myivät asuntonsa, ostivat pienen tummuneen yksiön. Loput rahat annettiin Jussille, joka lähti Helsinkiin kokeilemaan uudestaan. Mitä hän nyt täältä pikkukaupungista?

Yritys ei onnistunut, ja Jussi palasi jälleen vanhempien luo. Äiti uusi moitteensa Hiljaa kohtaan, pyysi apua asuntoon remonttia varten. Siihen Hilja ei enää suostunut.

Tiedänhän minä, että asunto jää kuitenkin Jussille, joten antaa hänen hoitaa remontit. Suurilla ihmisillä on omat vastuunsa!

Jussin rahat loppuivat ja hän jäi asumaan vanhempiensa luokse pieneen yksiöön. Ahtaasti oltin, mutta ei voinut muuta.

Vuoteella keittiön nurkassa, vaikka ihmisistä piti tulla suuria. Lopulta näyttää, että vanhemmat panostivat väärään hevoseen, niin kuin sanotaan mentiin pahasti metsään

Mitäpä sinä ajattelet tällaisesta? Kirjoita kommenttisi alle, ja paina sydäntä, jos tunnistat jotain tuttuakin omasta elämästäsi.

Rate article
Sixty & Me
– Eipä teillä oikein lasten kasvatus onnistunut. Katsokaapas vaikka Saska Mikkosta…